Merkitse mut

Luku 3 [Reetu]

Väistämättä kello oli onnistunut hivuttamaan viisarinsa kahdeksan kohdalle. Hilasin siis perseeni Kristianin talolle vaihdettuani vaatteet ja suihkautettuani kaulaani lempparihajuvettäni (tarvitsin kaiken mahdollisen avun selvitäkseni illasta, onneksi oli sentään alkoholi). En juonut liian usein, mutta silloin kun join, mulla oli paha tapa vetää överiksi. Go hard or go home oli mottoni, mutta valitettavan harva frendi jaksoi katella mun touhuja. Mun känniseikkailuista puhuttiin pitkään, koska humalassa mä olin ihan erilainen kuin se Reetu joka yleisesti tunnettiin. Kännissä mä vapauduin vähän liikaakiin ja musta kuoriutui varsinainen sosiaalinen perhonen. Mun vanhempia ei kiinnostanut sen kummemmin moneltako mä tulin kotiin, koska niillä oli kova luotto muhun ja yleensä mä onnistuinkin heräämään omasta sängystäni. Pari kertaa olin tullut himaan vasta silloin kun ne oli jo hereillä, mutta mun oli helppo vain sanoa menneeni Kristianille yöksi. Kristian käytti samaa omien vanhempiensa kanssa.

Viime kerralla olin vetänyt hirveät perseet Eliaksen synttäribileissä ja sammunut niitten kylpyammeeseen, kuinka klassista. Herättyäni kuolleista olin ilmeisesti lähtenyt bussilla Helsinkiin ja siihen muistikuvani sitten loppuvatkin. Aamulla heräsin Kristianin eteisestä omasta oksennuksestani ja kädessäni oli mandariini. Älkää edes kysykö. Olin mä kuitenkin jotain oppinut omasta huonosta viinapäästäni ja siksipä olin jo etukäteen kaatanut viskistäni osan toiseen pulloon myöhemmän käytön varalle. Tällä määrällä mitä nyt kannoin mun mukana en sentään laattailisi ja sammuisi, vaan olisin vaan sopivan tukevassa hiprakassa jotta selviäisin ihmisten kanssa seurustelusta.

Kristian oli selvästi alotellut jo kun saavuin paikalle, mutta sillä jätkällä olikin sietämättömän hyvä viinapää ja siksi sen oli ihan okei ottaa aikainen startti jotta se pysyisi muiden tahdissa.

"Slutligen får du på banan!" Kristian puhui paskaa translate-ruotsia ihan vaan mua naurattaakseen - tai kiusatakseen, mutta mielialaani piristi sen huvittava käytös ja otin itsekin hörpyn päästäkseni tunnelmaan.

"Nu går vi att plocka upp vår kompisar", sanoin matkien sen ralliruotsia ja lähdin kävelemään Kristianin kanssa kohti Danielin taloa, jonne muut olivat kokoontuneet venailemaan meitä.

Daniel asui meitä lähimpänä, sen koti oli noin 300 metrin päässä Kristianin tönöstä. Siitä me sitten otettais dösä Almalle. Eihän sekään kaukana asunu, about samoilla huudeilla kun mä, mutta ihan turha silti kävellä ylimääräistä. Plus dösän takapenkeillä oli hyvä sauma alotella ryyppäystä.

-

"Hei, tää on se pysäkki! Nyt vittu ulos!" tajus Elias ensin.

Viime hetkillä me ehdittiin rynnätä ulos bussin ovista. Jätkät oli jo semi huppelissa ja mullakin oli harvinaisen kevyt olo. Vitut koulusta, viikonloput oli parasta paskaa. Alman kämpällekään ei ollut vaikeeta löytää, Viktor muisti hämärästi käyneensä niillä joskus ja ilman senkin ohjeita olis ollut helppo hoksata valosa omakotitalo, jonka aidatulla pihalla seisoskeli teinejä tupakalla. Mäkin olin satunnainen bilepolttaja, mutta en normaalisti röökannut arkisin. Kristian löys jo pihalla sen tuttuja ja kemut vaikutti olevan täydessä vauhdissa. Kello oli puoli yhdeksän kun me ehittiin sisälle itte taloon. Bileiden emäntä tuli vastaan eteisessä ja me kaikki moikattiin sitä halauksella. Almalla oli suora tukka ja ruskeet silmät ja se oli kaikkien kaveri, vähän niin kuin Kristian. Kundi jäikin juttelemaan sen kanssa kun me muut suunnistettiin tutkimaan paikkoja peremmälle. Aku esitteli meidät joillekin sen kanssa samassa liikunnassa oleville, ja esittäytymiset hoidettuamme mä lysähdin sohvannurkkaan kuuntelemaan muitten juttuja. En kuitenkaan tuntenut oloani mitenkään ulkopuoliseks ja osallistuin jopa keskusteluun.

Kännin taso talossa sen kun nousi ja jossain vaiheessa iltaa mun päähän pälkähti käydä hakemassa lasi vettä tähän väliin jottei darra olisi ihan hirveä huomisaamuna. Löysin tieni keittiöön, jonka kalpeassa valossa tajusin olevani aika reippaassa humalassa ja että päässäni pyöri aika lailla. Istahdin tiskialtaan reunalle ja heiluttelin hetken jalkojani, mutta se tuntui vain tekevän oloni pahemmaksi. Siispä laskeuduin takasin maanpinnalle ja ryhdyin availemaan keittiön kaappeja käytettävien lasien toivossa. Säpsähdin, kun takaani kuului käheä ääni.