Merkitse mut

Luku 8 [Sake]

Olin tahallani vähän myöhässä tapaamisestani Reetun kanssa, koska en missään nimessä halunnut joutua odottelemaan eksyneenä sitä sen pihalla. Kuten olinkin toivonut, Reetu istui jo himansa edessä portailla ja venaili mua. Tuntui hassulta ajatella, että se oikeesti teki niin. Odotti mua. Hymyilin itekseni, annoin alkavan humalan nousta hitaasti päähän. Reetu nous seisomaan kun se näki mut ja annoin mun katseen vaeltaa huomaamattomasti sen vartalolla. Pitkät jalat, leveet olkapäät, korkeet koskipäät, vaaleenpunaset huulet. Kaikki siinä huus kosketusta, sen valkonen iho, sotkunen blondi tukka, lantion sivu. Tai ehkä se olin vaan mä joka himoitsi sitä niin.

"Sori et mä oon vähän myöhässä", sanoin ja menin sen luokse yrittäen kätkeä mun hymyä.

Se huomas kuitenkin ja hymyili ilkikurisesti takasin. Sekin tais olla ottanut pari rohkasuryyppyä, sen poskilla oli harvinainen punanen rusotus ja se vaikutti rennommalta kun normaalisti. Olin taas helpottavan lähellä sitä ja heti kun sain hengittää sen tuoksua, mun epäilyt sen kysymisestä messiin lieveni sekunti sekuntilta.

"Missä se sun frendis asukaan?" Reetu kysyi ja katseli kysyvästi ympärilleen, kuin miettien mihin suuntaan meidän pitäisi lähteä kävelemään.

"En tiiä ihan tarkalleen sitä mestaa, mut on mul reittiohjeet puhelimes", sanoin ja suuntasin askeleeni tuttuun tapaan lähimmälle dösäkille.

Riina oli Hetan joku luokkakaveri, ei siis varsinaisesti mun lähin tuttuni, ja Heta mut sinne oli kutsunutkin. Reetun mukaan kysyminen oli eilen tuntunut hyvältä idealta, koska musta vaikutti että Hetalla oli syynsä kutsua vaan ja ainoastaan mut eikä esimerkiks Joonaa, mutta mua taas ei pahemmin kiinnostanu sen mahdolliset lähentely-yritykset. Mua kiinnosti Reetu. En ees tienny mitä toivoin että tänä iltana tapahtuis - tiesin vaan kaipasin kyllä jotain tapahtuvaks. Tiesin myös että Reetulla oli onnettoman paska viinapää ja mulla taas hyvä, mutta halusin silti olla tänään ihan vitun kännissä. Niin surullista ku se olikin, tarvin kaikesta huolimatta alkoholin apua Reetun käsittelemiseen. Selvinpäin pystyin nuolemaan vaikka ketä tahansa, mutta ei mulla ikinä ollutkaan ollut yhtä vahvoja tunteita ketään muuta kun Reetua kohtaan. Oli ihan hullua, että me oltiin alettu juttelemaan vasta viikko sitten ja silti musta tuntu kun se olis ollut mun toinen puolisko. Mua pelotti et mitä jos se ei halunnutkaan musta mitään - ainakin se oli hipassu mun mustaa silmää ja vaikuttanu huolestuneelta, mikä melkeen oli saanu mut vyörymään yli äyräitteni. Ei kukaan ollut koskaan saanu mua värisemään samalla tavalla ku se sillon ku se vaan yksinkertasesti katto mua sen kulmien alta ja kysy oonks mä okei. Ei kukaan ollut välittänyt senkään vertaa ku se. Mut se saatto vaan olla sen sisäänrakennettua kohteliaisuutta, ei siitä tienny.

En jaksanut enää ajatella samanlaista paskaa mitä muutenki olin koko päivän pyöritelly mun päässä, mun aivot tuntu käyvän taas ihan ylikierroksilla Reetun takia ja sähköistävän mun kaikki aistit. Tarvin selkeesti lisää viinaa.

"Kippis", sanoin Reetulle ja kilistin mun pulloa sen pullon kanssa.

Reetu hymähti pyöritellen silmiään. Se oli sanonut olevansa paska uusien ihmisten kanssa ja jostain syystä musta tuntu, että se oli kiusallisen totta, ainakin jos se olis selvinpäin. Pitäis siis juottaa se känniin samaa tahtia mun kanssa. Mun frendit ei välttämättä hyväksyis sitä hirveen helposti, mut toisaalta me oltiin menossa Riinan bileisiin ja siellä saattais olla enemmänkin Reetun tyyppisiä ihmisiä. Mua alko vituttaa oma kahtiajakoni ihmisten suhteen ja huomaamattani ravistin päätäni tuttuun tyyliini unohtaakseeni sen tyyppiset ajatukset, Reetu ja minä oltiin molemmat kuitenkin ihan samanlaisia, suht normaaleja teinejä.

"Kerro mitä kelailet", Reetu sanoi ja hörppäsi viskiään.

Se näytti juottavan itsensä känniin ihan ilman munkin apua. Hyvä, hymyilin vinosti. Tunsin itseni lievästi hyväksikäyttäjäksi, mutta olin vain nössö. Naurahdin ääneen, jos joku vaan tietäis että kovis-Saken jalat saa veteliks toi yks tossa vieressä...