Merkitse mut

Luku 19 [Reetu]

Musta tuntu oudolta olla taas himassa. Teknisestihän mä olin ollut vain yhden yön poissa, mutta mun kauppareissu oli keskeytynyt niin äkillisesti että tuntu etten mä ollut saanut aikaa valmistautua poissaoloon. Mä olin yleensä melkoinen introvertti ja tarvitsin paljon omaa tilaa, mutta Saken kanssa muhun ei ollut iskenyt kyllästyminen toiseen ihmiseen toisin kuin joka ikisen muun kanssa, jopa rakkaan Kristianin. En kyseenalaistanut Saken motiiveja tulla mun mukaani, mutta silti mua jännitti lievästi tuoda se nyt päivänvalossa meidän kotiin.

Olin olettanut että mutsi olisi saanut paljon pahemmat hepulit mun hakatusta naamasta, mutta ehkä Saken läsnäolo esti sitä riehumasta liikaa. En halunnut valehdella sille tai keksiä peitetarinaa todellisen syyn päälle, joten musta tuntui että mun oli pakko yksinkertaisesti kieltäytyä kertomasta. Jopa mutsi saattaisi alkaa kohdella Sakea nihkeästi, jos se tietäisi millaisissa piireissä jätkä liikkui - ja ainakin siinä vaiheessa kun se toteaisi että mun tila oli täysin sen syytä, vaikka itse en kyennytkään ajattelemaan niin.

Äiti johdatti meidät keittiöön. Yritin arvioida omaa kotiani Saken silmin - huolellisesti kaakeloituja seiniä, kiiltävän puhtaita kaappeja, tyylikkäitä tummia puupintoja ja hedelmiä tursuavia koreja eri tasoilla.

"Istukaahan pojat alas, millon te oikein olette viimeksi syöneet?"

Kun mutsi mainitsi ruuan, muistin syöneeni aamupalan jo aikoja sitten ja nälkä kurnahti vatsassani kuin käskystä. Istahdin ilomielin keittiönpöydän ääreen ja vedin Saken vasemmalle puolelleni.

"On siitä aikaa", totesin meidän kummankin puolesta.

Äiti alkoi touhuta pöytään jos jonkinlaista ruokalajitelmaa kaikesta mahdollisesta. Leipää, perunaa, riisiä, muroja, lihapullia, kurkkua, banaaneja. Otin vähän kaikkea lautaselleni ja yritin näytellä mahdollisimman normaalia vaikka olin pakahtua sekaviin tunteisiini - tässä mä vaan istun, Sake istuu mun vieressä, Sake on mun kotona, Sake on mun poikaystävä, me harrastettiin seksiä, Sake on ihana...

"Missä Lilja on? Ja faija?" kysyin ja katkaisin mietteeni.

"Otto hakee Liljaa parhaillaan päiväkodista, niiden pitäisi olla täällä ihan kymmenen minsan sisällä... mistä puheen ollen, olitko sä tänään koulussa? Mä vilkasin sun Wilmaa ja näin pelkkiä poissaoloja", mutsi mulkoili mua melko syyttävästi.

"Mulla oli muuta tekemistä", mä mutisin ja yritin olla katsomatta Sakea, koska olisin vain punastunut entisestään.

Huh. Mä en vieläkään voinut käsittää tapahtunutta täysin. Ja perkele sentään, mä halusin vaan lisää. Mä halusin olla Saken kanssa nyt ja aina. Mutta en voinut miettiä sitä nyt, mun ajatukset harhailis vaan liikaa sivuteille ja siinähän sitä taas oltais. Noloa. Yritin keskittyä syömiseen ja kuuntelin, miten mutsi tenttaili Sakea - yllättävän ystävällisesti kuitenkin.

Mä aloin kuulla jo äitin äänestä, miten se tykästyi Sakeen. Olin lievästi yllättynyt ottaen huomioon Saken persoonaan kuuluvat satunnaiset tylyt kommentit ja ilkeät töksäyttelyt, mutta kiitollinen siitä että ne kaksi tulivat toimeen. Ehkei Sake-parka ollut vain aikaisemmin päässyt näyttelemään tätä äitien hurmaaja-puoltaan kenellekään. Tuskin se oli antanut itselleen edes mahdollisuutta siihen.

Fiilis oli melko rauhallinen, vahdin sekä mutsia että Sakea ja puutuin niiden jutusteluun vain jos lähestyttiin hankalamman sorttisia puheenaiheita. Sake selvisi kiivastumatta jopa kyselyistä sen perheestä ja asuinpaikasta. Aloin jo rentoutua ja luottaa siihen, että kaikki menisi ihan hyvin. Sake näytti helvetin komealta, mutsi kikatteli kuin pikkutyttö ja mä olin saanut taas vatsani täyteen.

Sitten ulko-ovi kävi.

"Onks Leetu kotona?" oli ensimmäinen asia jonka kuulin, kuulaalla tytönäänellä hihkaistuna.