Merkitse mut

Luku 17 [Reetu]

Heräsin aamuvarhaisella jäätävään päänsärkyyn. Oloni ei ollut mitään verrattuna eiliseen, mutta olin kai alitajuisesti toivonut että olisin voinut täysin normaalisti aamulla. Kai se oli pelkkää toiveajattelua. Mun päässä myllersi, kun säpsähdin hereille enkä hetkeen muistanut, missä mä olin. Huoneen seinät tuntuivat kaatuvan päälle ja sisällä oli aivan liian pimeää. Kompuroin sängystä ylös kohti pimennysverhon takaa tunkeutuvaa valoa ja kiskaisin kuin henkeni hädässä kaihtimesta. Vasta kun utuinen aamun valo paljasti huoneen pimeät nurkat ja vieraalta tuntuvan kroppani, tajusin että päälläni oli Saken paita, huone oli Saken ja ylipäätään mä olin Saken kämpässä. Ja nukuin sen luona.

Istahdin takaisin sängyn reunalle selvittelemään mun ajatuksia. Kaikeksi onneksi muistikuvat eilisestä palautuivat melko vaivattomasti mieleeni, mikä oli luultavasti hyvä juttu. Ilta oli sumeahko, mutta muistin kyllä Saken ja Joonan ja niitten kädet mun kasvoilla. Ja Saken huulet mun huulilla. Ihan sama missä kunnossa olisin, en varmaan ikinä tulisi unohtamaan yhtään sen antamaa suudelmaa. Mua pelotti mun oma ajatus ja nousin pystyyn yrittäen keskittyä vain ja ainoastaan tähän hetkeen.

Faktat: mulla oli parempi olo kun eilen, ei silti kummoisen kehuttava. Mä en tiennyt missä Sake oli, mutta muistin että se oli herättänyt mut yöllä muutaman kerran. Nyt oli perjantai, ja mun olis pitänyt olla koulussa. Kello Saken huoneessa näytti varttia vaille kahdeksaa. Mua ei kuitenkaan kiinnostanut mikään näistä asioista - mä halusin nimittäin tehä tasan yhen jutun: käydä suihkussa.

Kun könysin uudestaan pystyyn, meinasin huutaa kivusta. Vasta nyt kun en kiirehtinyt paniikissa verhojen luokse, tajusin miten mun koko kroppa karjui vastalauseitaan liikkumiselle. Nenä oli niin arka että hipaiseminenkin sattui, kylkiluita jomotti, leuka tuntui edelleen siltä kuin se olisi jäänyt rautapihdin puristuksiin, ohimoissa kolkutteli päänsärky ja mun vartalon koko takaosa aina niskasta selkään asti oli jäykkänä ja epäilin että monilla mustelmilla.

Mutta enemmän kuin mitään muuta mä halusin pestä itseni. Mun olo oli likainen, eikä se liittynyt pelkästään fyysiseen oloon. Mua hävetti ja pelotti. Mä olisin halunnut hautautua takaisin peittojen alle ja jatkaa tokkuraisena kulkemista, en alkaa käsitellä sisälläni vellovia fiiliksiä. Tiedostin vain että mulla oli paska fiilis ja toivoin yli kaiken, että veden alla mun pää selkenis.

Avasin hiljaa huoneen oven ja lähdin etsimään suihkua. Tai ei mun kauan tarvinnut etsiä, Saken kämppä oli niin pieni ettei siellä olisi voinut millään eksyä. En ollut eilen tullut kiinnittäneeksi mitään huomiota Saken himan ulkomuotoon, mutta en tullut hullua hurskaammaksi tästäkään tutkimusretkestä. Sälekaihtimet olivat kiinni, ja erotin vain tummia muotoja ja oviaukkoja siellä täällä.

Kompuroin olohuoneen ohi varsin kasuaalisti, ennen kuin huomasin sohvalla nukkuvan möykyn - ja toisen möykyn sohvan vieressä, matolla makaamassa. Siristelin pimeässä hetken silmiäni ennen kuin hahmotin ensimmäisen hahmon Sakeksi ja maassa nukkuvan olennon keski-ikäiseksi naiseksi, joka oli käpertynyt sikiöasentoon. Oliko tämä se kuuluisa Saken äiti?

Sillä oli vaaleanruskeat hiukset ja kalpea iho, siis melkein täysin tumman Saken vastakohta. Viha kuohahti mun sisällä, kun muistelin mitä Sake oli aiemmin sanonut sen äidistä: "Ei mulla ees oo muita rakastettavia ku mutsi, ja sitä on suoraan sanottuna aika helvetin vaikee rakastaa." Saken äiti näytti kuitenkin nukkuessaan niin pohjattoman väsyneeltä ja puolustuskyvyttömältä, etten pystynyt tuntemaan muuta kuin sääliä. Alakuloisuutta. Sohvapöydän alle oli vierinyt viinipullo.

Sake näytti sivumennen sanoen tietysti täydelliseltä. Olisin vain halunnut mennä sen luokse, käpertyä viereen ja silittää joka kohtaa sen lämpimästä, kahvinruskeasta ihosta. Sekään ei näyttänyt nukkuessaan itseltään; se näytti nuorelta ja yllättävän pehmeältä, ja muistin että ei sekään loppujen lopuksi ollut enempää kuin pelkkä teinipoika, joka joutui kantamaan liian suurta taakkaa harteillaan. Meinasin alkaa kyynelehtimään siinä paikassa kun ennestäänkin apea mielialani laski vielä monta pykälää, mutta pakotin itseni melkein juoksemaan suihkuun ennen kun annoin itkun tulla.