Unohdettu

Luku 3: Johtaja

Hätkähdin hereille ja suoraan kivuliaaseen todellisuuteen. Hengitin raskaasti ja irvistin kun nousin istumaan sängyltä. Mietin hetken tapahtumia. Kuin automaattisesti käteni ajautui taskuuni. Sydämeni jätti lyönnin välistä kun puukko ei löytynyt taskustani.
"Toivon todella että Alison on hereillä. Christian mene katsomaan." Liian selvä ääni käskytti, hän komenteli muita kuin orjiaan. Irvistin huokaisten ja tutkin huonetta katseellani. Voiko huone tyhjempi olla? Yhtäkkiä näin tupakka-askin lipaston päällä. Virne hiipi kasvoilleni. Kampesin itseni pystyyn ja olin kaatua. Ja kuin se ei olisi tarpeeksi nimittäin potkasin jalkani pöydän kulmaan.
"P e r k e l e!" Karjaisin ärtyisästi ja nappasin silti askin lipastolta. Piilotin sen taskuuni ja istahdin takaisin sängylle. Ovi tempaistiin auki ja kohtasin erikoiset silmät. Pojan toinen silmä oli ruskea ja toinen harmaa.
"Mitä oikein kiljuit?" Jätkä tuhahti ja nojasi oven karmiin.
"Avasin ääntäni.." Näsäviisastelin ja nousin ylös. Vilkaisin itseäni. Olinpa seksikäs. Eiliset vaatteet roikkuivat päälläni miten sattui. Päätin siis korjata vaatteita. En edes halunnut tietää miltä näytin muuten. Miehen kasvoilla leikki virne.
"Mitäs Christian?" Kysyin sarkastisesti. Hetkeksi huomasin hämmennyksen hänen kasvoillaan.
"Mistä tiedät nimeni?" Christian uteli edelleen hämmentyneenä. Kävelin miehen eteen huvittuneena.
"Mulla on korvat.." Jatkoin näsäviisasta linjaa ja kävelin sitten miehen ohi.

Keittiössä oli helvetisti porukkaa. Ja kuinka sattuikaan, he kaikki olivat miehiä. Olipa koomista. Yksi naisenalku ja miehiä enemmän kuin laki salli. Miksi kaikissa tarinoissa oli aina miehiä enemmän kuin naisia? Kaivoin tupakka-askin ja avasin sen. Onneksi se joku oli niin fiksu että säilytti askissa sytkäriä. Sytytin tupakan ja laitoin sytkärin takaisin askiin ja askin taskuuni. Tarkkailin porukkaa ovelta ja polttelin rennosti tupakkaa. "Jumalauta nainen! Poltatko sä mun tupakoi?!" Joku pöydässä olia ärähti. Virne hiipi kasvoilleni.
"Miltä näyttää?" Hykersin ja kohtasin Nickin myrkynvihreän katseen. Chris oli kadonnut kuin tuhka tuuleen, muut pöydässä olijat tarkkailivat minua kuin ihmettä. Eivät olleet ennen naista nähnyt?
"Näyttää pahasti siltä että saat turpaasi.." Tupakka poika ärähti. Heitin kasvoilleni sadistisen virneen.
"Ei naisia saa lyödä.." Hymähdin ja viskasin tupakan lähimmän jätkän hiuksiin jotka oikeasti muistuttivat enemmän linnunpesää kuin hiuksia.
"Sori, luulin et se oli tuhkakuppi." Tokaisin ja käännyin. Saatoin vain kuvitella hänen ilmeensä. Onneksi vain kuvittelin, enkä katsonut. Astelin pari askelta, kuulin jonkun nousevan pöydästä. Heitin jo arvaukseni.

Joku nappasi minua nopeasti ranteesta. Ote oli vahva, mutta käsi oli kylmä. Pysähdyin paikalleni ja päästin suustani kylmän huokaisun.
"Päästä. Irti. Ranteestani." Puhuin kuin pikkulapselle joka ei ymmärtäisi kunnolla. Kuulin jonkun haukkovan henkeään. Nickillä oli joku vaikutusvalta muihin. Muut pelkäsivät häntä. Arvaukseni oli osunut oikeaan. Yksi piste minulle!
"Mihin laitoit puukon?" Ärähdin ja kun mies kiristi otetta ranteestani niin minun oli pakko purra hammasta etten olisi kiljunut. Nick halusi minun alistuvan. Koirat ja sudet alistuivat, eivät ihmiset. Ainiin, en ollut ihminen.
"Alison.." Nick sanoi vaativasti ja ilmeisesti käytti jotain erilaista ääntä, nimittäin päässäni olevat pirut kirkuivat aivan jäätävästi. En ymmärtänyt sanoja mitä ne toistelivat, mutta se sai minut jo myöntymään alistumiselle. Silti joku minussa tappeli vastaan. Ilmeisesti muutkin huoneessa olijat tunsivat saman vaikka sanat eivät kohdistuneet heihin. Ja he - muut - alistuivat.
"Alison.. Lopeta pelleily, nyt!" Nick ärisi mieleeni kuin koira. Se riitti, silmissäni välähti vaarallisesti. Käännyin äkisti ja läimäytin miestä kasvoihin. Eikä se ollut avokämmenellä eikä mikään pieni läpsäisy. Se oli nyrkillä ja sain Nickin nenän vuotamaan verta. Se sama, pimeä puoleni puski esiin, mutta järkevä puoli kiljui pakoa.

Ja niin tosiaan tein. Muut ihmettelivät tapahtumia ja minä ryntäsin ulos. Kohtasin pikaisesti Christianin katseen joka oli nähnyt silmissäni sen välähdyksen ja kaiken muun.
"Tuo saa olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun hän käyttäytyy noin.." Nick ärähti ja ilmeisesti katsoi itseään peilistä. Ei tainnut olla mikään iloinen uutinen. Pamautin ulko oven kiinni peläten koko hökkelin romahtavan. Mietin Nickin sanoja. Hänellä oli jotain varalleni. Eikä se ollut mitään hyvää.
"Älä mene kotiisi, pysyvästi ainakaan. Isäsi on Muistettu ja usko pois, isäsi keksii kaikkea pääsi menoksi.." Christian puhui mieleeni kuin kuiskaten. Chris osasi käyttää sitä selvästi paremmin kuin Nick.
"Etsi itsellesi paikka, mutta varo isääsi ja Nickiä.. Nick on paskalla tuulella, mutta saanko kehua lyöntiäsi? Ehkä sitten koulussa.." Chris jatkoi ja sai hymyn huulilleni. Ainut järkevä koko porukassa. Tupakka poika ja linnunpesä varmasti vihasivat minua koko loppu elämänsä. Sytytin uuden tupakan kun pääsin pois hökkelin läheisyydestä. Kipu kulki voimalla lävitseni ja oli kaataa minut katukivetykseen.

Henkäisin ja pysähdyin hetkeksi. En halunnut tietää mitä Nick ja muut olivat keksineet minulle, en tosiaan. Tiesin jo nyt että se olisi kivuliasta. Lopulta nostin paitani ja katsoin kylkeäni; ei mitään. Miksi minua sattui näin paljon? Irvistin ja tyydyin jatkamaan sitten matkaa.
"Alison!" Joku huudahti nimeni. Pysähdyin kuin seinään. Odotin pari sekuntia kunnes joku hyökkäsi päälleni ja nauroi. En tuntenut häntä.
"Kuka olet?" Kysyin hämmentyneenä. Tyttö astui taaksepäin ja virnisti.
"Emily. Unohdettu ja Christianin tyttöystävä." Emily kertoi ja katsoi minua hymyillen leveästi. Tiesin jo pitävän tytöstä. Emily hymyili taukoamatta, eikä minua häirinnyt se että hän seurusteli Chrisin kanssa.
"Öh.. Mistä tiedät nimeni?" Päätin kysyä oudoksuen.
"Chris kertoi, tule. Lähdetään autolleni. Chris käski viedä sinut turvaan. Löit kuulemma Nickiä. Nick on Unohdettujen johtaja, eikä häntä ole ikinä nöyryytetty, varsinkaan jenginsä nähden." Emily hykersi helvetin pirteästi, vau.. pystyikö Unohdettu olla iloinen?

Emily sai tumman olemuksenkin hohtamaan pirteyttä; Emilyn hiukset olivat siniset, silmät harmaat, mutta silmissä oli punaisia ja sinisiä täpliä. Tuskin monet pystyivät edes katsomaan tyttöä silmiin. Emily pukeutui tummien eri sävyihin.
"Mennään meille. Haetaan kotoasi se kirja.." Emily sanoi ja nousi mustaan Lamborghiniin. Menin pelkääjän paikalle ja vilkaisin Emilyä.
"Miksi jokainen teistä tietää minusta enemmän kuin minä itse?" Kysyin hämmentyneenä Emilyltä joka näytti helvetin kalliin auton ratissa villiltä. Tyttö näytti siltä kuin olisi eksynyt vahingossa auton rattiin.
"Kenen auto?" Kysyin hämmentyneenä. Emily vilkaisi minua näyttäen säikähtäneeltä peuralta. Aivan yllättäen.
"Isäsi.." Emily hämmentyi kuin asia olisi tullut hänellekin yllätykseksi ja siirsi nopeasti katseensa tiehen. Mietin tytön sanoja, auto oli minun. Hätkähdin kun meitä kohti ajoi rekka. Emily meni paniikkiin ja jäätyi rattiin. Säikähdin tytön reaktiota. Silti joku piru huusi päässäni, että tämä ei ollut onnettomuus.
"EMILY!" Kiljaisin ja päätin lopulta toimia, tuuppasin Emilyn pois ja käänsin auton suoraan tieltä metsään...

Kaikki pimeni.

*^*

KOLMAS OSA! APUA.. :o Mitä veikkaatte, miten käy Alisonin ja uuden tulokkaan, Emilyn? Luotatteko jo Christianin tyttöystävään, Emilyyn? Vai onko hän sittenkään Chrisin tyttöystävä?

Miksi Alison lähti Emilyn matkaan? Miksi edes Alison luottaa Unohdettuihin?