Unohdettu

Luku 15: Heittoveitsien kuningatar

Heräsin sängystäni vaikka saatoin vannoa että olin jäänyt lattialle. Päälläni oli eiliset vaatteet ja kun liikautin olkapäätäni, kipu lävisti minut. Haava ei ollut mielikuvitustani. Nousin sängystä ja päänsärky sai minut puristamaan käteni nyrkkiin. Raahauduin väkisin oven luo jonka avasin ja sieltä paljastui kylpyhuone, lukitsin oven perässäni, koska en halunnut tänne kutsumattomia vieraita. Kylpyhuoneen tasolla oli pyyhe, alusvaatteita ja kuvankaunis mekko, joka muistutti näkyjeni mekkoa. Verenpunainen, täysin samanlainen. Pala nousi kurkkuuni. Riisuin vaatteet päältäni nopeasti ja pakenin kuumaan suihkuun. Heti kun vesi kosketti haavaa, niin kipu sai minut haukkomaan henkeä. Haava meni umpeen jättäen jäljelle arven.

"Mitä hittoa?" Kuiskasin paniikissa, mutta sekin unohtui kun kuulin kylpyhuoneen ovelta koputuksen. Sammutin suihkun hetkeksi ja odotin että vieras sanoi asiansa.

"Sinulla on puolituntia aikaa ja usko pois, rakkaani, jos sinua ei näy tasan puolentunnin päästä salissa niin teen jotain paljon julmempaa kuin haavan käsivarteesi, ymmärrätkö?" Yllätyin että Lucifer, demoni, osasi arvostaa yksityisyyttäni edes sen verran ettei tullut tänne kun olin suihkussa.

"Miksi valitsit juuri tuon mekon?" Kysyin ja vilkaisin mekkoa, tiesin miehen virnuilevan.

"Voin kertoa sen sinulle jos päästät minut sisälle.." En voinut uskoa Luciferin sanovan noita sanoja minulle.

"Haista paska!" Tiuskaisin ja laitoin suihkun takaisin päälle. Olin alannut kaivata lämpöä joka huokui kuumasta vedestä. Kun olin valmis vihdoin ja viimein niin kuivasin hiukseni ja kyllä, uskokaa tai älkää, täällä oli hiustenkuivaaja. Puin myös alusvaatteet päälleni ja jäin silmäilemään mekkoani jonka lopulta nostin tasolta. Mekon välistä tipahti kirje, joka sai minut laskemaan mekon takaisin ja kaappaamaan kirjeen käsiini. Avasin sen ja olin tiputtaa pyyhkeen yltäni. Minua ei kiinnostanut aika joka tikitti kuin aikapommi.

"Hei, rakas tyttäreni. Tässä olisi lahja sinulle ja toivoisin, että käyttäisit sitä.

Olen aina rakastanut sinua ja se, että annoin sinut pois oli väliaikaista, mutta pakollista. Yritän saada sinuun yhteyden, mutta toivon että Lucifer pitää sinut turvassa muilta."

Kirje jatkui vielä. En halunnut lukea sitä. Äitini, Rosalyn oli lahjoittanut minut kuin palkinnon demonille. Luciferille. Tiputin kirjeen roskikseen joka lojui vähän matkan päässä. Silti päätin pukea punaisen mekon joka sopi minulle täydellisesti. Korosti jokaista hyvää puolta minusta ja saatoin tuntea itseni prinsessaksi. Pudistelin päätäni. En ollut prinsessa. En kuulunut tänne. Letitin hiukseni kauniille kampaukselle joka olisi ollut vielä näyttävämpi jos joku oikea kampaaja olisi sen tehnyt. Kiinnitin punaisella nauhalla hiukseni. Päätin vielä meikata. Kaikki oli niin.. valmista täällä. Sitten tajusin katsoa kelloa. Tiesin olevani myöhässä. Se vain iski tajuntaani. Silti saatoin meikata kärsivällisesti vaikka tiesin että tuskin näkisin huomista päivää. Meikkini oli nyt hillittyä, mutta edelleen tummaa. Tein cat eye-silmämeikin joka sopi minulle yllättävän hyvin. Lisäsin vähän viininpunaista luomiväriä ja tarkkailin itseäni peilistä. Nude huulipunaa ja olin valmis kohtaamaan painajaiseni. Kävelin ulos kylpyhuoneesta ja kosketin vaistomaisesti paljasta käsivarttani ja pian tajusin että sehän oli parantunut. Kävelin ovelle joka oli ollut lukossa, mutta mustat korkokengät selvästi tekivät tehtävänsä ja avasivat oven.