Unohdettu

Luku 12: Hyvästi

Olin käynyt suihkussa ja nyt makasin Romeon sängyssä. Ajatukseni harhailivat väkisin tämän päivän tapahtumiin ja kaikki se rentous oli poissa. Suustani karkasi huokaus ja lopulta antauduin pimeydelle joka lipui luokseni kun suljin silmäni. Kukaan muu talossa ei nukkunut, he pelasivat selvästi alhaalla korttia. Ehkä risti seiskaa. Se sai pienen hymyn huulilleni. He nauttivat elämästä. Vaikka pidinkin silmiä kiinni, huomasin katseen joka porautui minuun. En avannut silmiä, en kääntänyt kasvojani; makasin kyljelläni sängyllä ja esitin nukkuvaa. Halusin olla rauhassa. Eikä hiljaisuudessa, Varjojen valtakunnassa oleva seikkailija pitänyt ääntä. Hän ei häirinnyt minua. Olin pukenut päälleni Romeon college paidan. Se oli minulle liian iso, mutta toi mieleen yöpaidan ja se riitti. Kietouduin peittoon, nimittäin talossa oli kylmä. Raotin silmiäni kun kuulin varjoissa kahinaa. Huomioni harpaantui käytävän ääniin; huohotukseen. Jotkut viettivät siis laatuaikaa käytävällä lähellä huoneen ovea. Ihanaa, toivottavasti eivät olleet tulossa tänne. Vaikka sänky oli iso, en halunnut ketään tänne. Varjoissa oleva henkilö liikahti varovasti ja sai minut ylös sängystä. Aivan kuin joku kuljettaisi minut lähemmäs varjojen omistajaa. Pian tunsin kipua nilkoissani; nilkkojeni ympärille oli kietoutunut mustaa, tahmeaa ainetta joka sattui ja jätti haavoja jälkeensä. Varjot saivat kiinni kurkustani ja tiesin tasan kaksi asiaa.

Yksi: Tappelu ei auttaisi
Kaksi: Nämä varjot olivat kiinteää ainetta.

Tässä minä mietin fysiikkaa kun varjot painoivat minut seinää vasten. Yksi sana kuvasi minua tällä hetkellä, nimittäin idiootti. Hengitykseni tiheni ja pian näin sen. Kuvankauniin naisen jonka musta mekko muotoili jokaista muotoa, naisen huulet olivat täyteläiset ja verenpuna koristi niitä. Henkäisin kivusta kun varjot jättivät haavoja jälkeensä. Naisen musta kynsi painautui vasten huuliani.

"Olet niin pieni ja heikko, Alison.." Naisen ääni oli huvittunut, mutta katse kieli välinpitämättömyydestä. Naisen punertavat hiukset toivat aavistuksen mieleen Nickin. En tosiaan tiennyt oliko se hyvä juttu.

"Katso minua! Johtajani käski minun olla satuttamatta sinua enempää kun on tarpeen, mutta alan olla kyllästynyt. Et edes taistele vastaan." Nainen selitti kiihkeästi ja viilsi kynnellään jäljen poskeeni josta tihkui verta. Seuraava asia minkä nainen teki sai minun hengityksen salpaantumaan - niinkuin muutenkaan hengitys olisi ollut helppoa. Nainen nimittäin laittoi sormen suuhunsa missä oli ollut vertani. Olisin halunnut sanoa jotain näsäviisasta, mutta olin vain hiljaa ja katsoin naisen punaisia silmiä.

"James haluaisi tav-" Naikkosen lause jäi kesken kun hän huomasi hämmentyneen, mutta silti iloisen katseen kasvoillani.

"Ah, James.. ensirakkautesi. Mutta Alison, hän on muuttunut. Hän on kenraali ja hän raiskaa viattomia naisia." Naisen ääni oli huvittunut, mutta viimeiset sanat hän sanoi kylmästi. Sydämeni jätti yhden lyönnin välistä, mutta silti naikkonen jatkoi tunteettomasti kuin ei huomaisikaan ahdinkoani enkä edes tiennyt miksi luotin tuohon naiseen.

"Anthony tuli myös eilen samalla asialla, mutta toisaalta.. hän on niin hyväsydäminen eikä kertonut faktoja. Miten surullista.." Nainen näytti jälleen välinpitämättömältä.

"Anthony ja minä tulemme ylihuomenna hakemaan sinut." Ne jäivät naisen viimeisiksi sanoiksi nimittäin yhtäkkiä varjot, pimeys ja ahdistuneisuus olivat poissa sekä heidän omistajansa. Jäljelle jäi kipu ja veri. Kaikki äänet talossa olivat loppuneet, kunnes yhtäkkiä viereisestä huoneesta kuului epämääräinen 'ah' ääni ja se sai minut huokaisemaan.