Unohdettu

Luku 10: Lucifer

Tuijotin koulun käytävää hiljaisesti. Romeo seisoi vierelläni käsi leväten olkapäälläni.
"Nick ja kumppanit tekevät täällä sitten osan kursseistaan. Maya tulee myös aina välillä." Romeo selitti ja leikki hiuksillani.
"Mennään kansliaan?" Kysyin ja laskin pääni pojan olkapäälle. Romeo kiersi kädet ympärilleni ja hymähti. Poika lähti johdattelemaan minua tuttua käytävää pitkin. Olisin osannut vaikka silmät sidottuina kansliaan, mutta halusin Romeon henkiseksi tueksi.
"Siitä suudelmasta.." Romeo mutisi ja katsoi minua hämmentyneenä, keskeytin nimittäin miehen puheet painamalla sormeni hänen huulilleen.
"Ei puhuta siitä.." Mutisin hiljaa ja laskin katseeni maahan. Minua inhotti puhua kahvilassa tapahtuneesta suudelmasta; en nimittäin ollut työntänyt Nickiä pois ja olin jopa vastannut miehen suudelmaan. Enkä oikeasti edes pitänyt Nickistä. Tietääkseni. Romeo tarkkaili ihmisiä käytävällä ja minä tein saman. Koulussa oli Unohdettuja ja Muistettuja, mutta myös ihmisiä. Ja varsinkin tuttuja. Paras ystäväni Elizabeth ja poikaystäväni Ryan. Olisin halunnut vain rynnätä halaamaan Elizabethiä, mutta kun huomasin kenen kanssa Eliza oli niin pysähdyin. Vilkaisin Romeota joka oli selvästi tyttöjen suosiossa.
"Romeo!" Joku vaaleatukkainen tyttö huusi. Selvästi ihminen. Tytön vaaleat, suoristetut hiukset lepäsivät olkapäillä, mutta kun tyttö lähti juoksemaan Romeota kohti niin hiukset alkoivat muistuttaa enemmän peikon pesää. Tyttö selvästi oletti että Romeo olisi kaapannut hänet syliinsä, kuitenkin Romeo vain tuijotti tyttöä hiljaisesti.
"Romeo?" Tyttö kysyi hämmentyneenä.
"Haluan erota, Julia." Romeo tokaisi kylmästi. En voinut mitään naurahdukselle joka pääsi huuliltani. Romeo ja Julia. Tyttö tuhahti ja kääntyi minua kohti kylmä katse silmissä. Yhtäkkiä tyttö ryntäsi minua kohti. Hätkähdin kun Julia otti hiuksistani. Mikä pakkomielle tytöillä oli hiuksiin? Romeo kuitenkin repi Julian kimpustani eikä ilmeisesti jaksanut sääliä Juliaa.
"Alison Crey!" Ääni kajahteli koulun käytävillä. Kaikki pysähtyi kuin seinään, jopa aika. No hitto, ei aika pysähtynyt. Nimittäin tuttu henkilö käveli meitä kohti. Kaikki katsoivat häntä kuin mitäkin jumalaa. Värähdin ja vilkasin Romeota paniikissa. Poika huokaisi ja siirsi katseensa Juliaan.
"Miksi revit minut pois tuon huoran luota?!" Julia kiljui itku kurkussa. En ollut huora! Ja olin juuri avaamassa suutani kunnes Romeon seuraavat sanat saivat minut, mutta myös Nickin hiljenemään.
"Koska Alison on tyttöystäväni." Romeo tokaisi ja laski kätensä olkapäälleni. Valahdin kalpeaksi ja tuijotin ympärilleni. Nick oli puristanut kädet nyrkkiin ja tuijotti murhaavasti Romeota. Kuitenkin Nick vain käveli ohitseni ja kuiskasi korvaani jotain sen tapaista kuin: "Korvaat tämän minulle vielä.." Nickin ääni oli sametinpehmeä ja toisessa tilanteessa olisin halunnut Nickiä. Nyt kuitenkin vain seisoin paikallani ja katsoin Romeota hämmentyneenä.
"Tunti alkaa tasalta, hopi hopi, rakkaani.." Romeo virnisti ja lähti taluttamaan minua kohti kansliaa. Romeon käsi oli ehkä vähän hikinen, mutta ei ällöttävällä tavalla.
"Miksi sanoit että olen tyttöystäväsi?" Kysyin hämmentyneenä. Romeo vain kohautti harteitaan.
"Pitihän minun jotain keksiä, en voinut antaa sinun lääppiä Nickiä keskellä koulun käytävää. Ja muutenkin, Julia on säälittävä lutka. Makasi viime viikolla Jonathanin kanssa. Ja Sebastianin. Ja valittaa minulle pettämisestä." Romeo selitti ja koputti kanslian oveen. Olin jo vastaamassa Romeolle, mutta oven avautuminen keskeytti uteluni.
"Alison Mirella Grey." Rehtori sanoi ja katsoi minua tylsistyneenä. Olin kuullut koko nimeni ensimmäistä kertaa muistikatkokseni jälkeen. Romeo seisoi edelleen vierelläni ja hymyili.
"Mirella.. Niin ihana nimi!" Poika hihkaisi vaikka tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun hän oli kuullut nimeni. Koko nimeni.
"Mitä sinä haluat, Muistettu?!" Rehtori ärähti. Olin vajonnut ajatuksiini; mietin poikia. Olin suudellut Chrisiä! Ja Nick.. no se mies saisi painua helvettiin. Toisaalta taas teki mies mitä tahansa niin olin jo valmis suutelemaan häntä. Ja se tuskin jäi mieheltä huomaamatta. Ei hän tyhmä ollut. Romeo, poika josta pidin. Jota luulin rakastavani, mutta siltikään Romeo ei saanut minua samanlaisen kiihkon ja intohimon tunnemyrskyyn.
"Alison!" Joku tuhahti nimeni ja sai minut hymähtämään. Rehtori tarkkaili minua tietäväinen hymy huulillaan.
"Tule välitunnilla tänne, Charles halusi nähdä sinut." Rehtori tokaisi jäätävästi. Mitä tekemistä Muistetulla - johtajalla - oli täällä. Tajusin pian nyökkääväni.
"Noniin, alkakaa painumaan siitä." Rehtori tuhahti ja nousi tuolistaan vain hätistääkseen meidät. Ehdin kuitenkin huomata jonkun terävän naisen kaulalla ja ennen kuin ehdin kääntyä niin rehtori oli kaatunut. Kuolleena. Riuhtaisin oven auki paniikissa kokonaan ja tajusin tuijottavani kultasilmäistä naista silmiin. Värähdin pelokkaasti kun nainen veti minut sisään. Romeo ei ollut huomannut mitään. Loitsu. Tuo nainen oli noita! Henkäisin ja peruutin vasten ovea.
"Alison Mirella Grey." Nainen virnisti. Tarkkailin naista päästä varpaisiin ja kaksi sanaa kuvailivat kuvankaunista naista; hoikka ja kurvikas. Naisen mustat hiukset tanssivat olkapäillä, täydelliset rajaukset ja uskomattoman huolellisesti tehty huulipuna. Naisen päällä oli farkut ja kauluspaita. Sekä korkokengät.
"Mikä helvetin pakkomielle teillä on koko nimeeni?!" Huusin, johtuen paniikista. Kaikki itsesuojeluvaisto oli kadonnut. Naisen virne katosi kasvoilta ja nyt kasvoille ilmestyi jokin raivon ja huvittuneisuuden välimuoto.
"Et puhu minulle tuolla tavoin!" Nainen tiuskaisi ja hetken näytti siltä että hän löisi minua, mutta pian naisen käsi valahti takaisin vierelleen, "En yhtään ihmettele Nickin tunteita. Tai Romeon.. Tai.." Nainen oli jatkamassa, mutta hänet keskeytettiin töykeästi.
"Riittää Lucy." Miehen ääni tokaisi ja pian lähes mustatukkainen mies asteli naisen vierelle.
"Olen Sebastian. Sukunimeä et tarvitse. Olen velho. Vaimonikin on velho, tai pikemminkin noita." Mies - Sebastian selitti ja kohtasi hämmentyneen ja pelonsekaisen katseeni.
"M.. Mitä.. Miksi.." Kysyin hämmentyneenä ja vilkaisin ruumista. Olisin voinut oksentaa.
"Miksi olemme täällä?" Nainen päätti auttaa. Ravistin päätäni paniikin iskiessä vasten kasvojani.
"Miksi tapoitte hänet?! Mitä eroa on noidilla ja velhoilla?! Mitä haluatte Minusta?!" Sanat ryöppysivät suustani. Kysymyksiä toistensa perään.
"Hän tiesi liikaa. Haluamme vain nähdä kuinka tärkeä olet Nickille. Ja millä tavalla. Kai olet neitsyt?" Sebastian uteli. Viimeinen sana sai värin pakenemaan kasvoiltani. Ehkä pieni valkoinen valhe sinne tai tänne ei ketään tappaisi? Jos olisin vain tiennyt kuinka väärässä olin. Pieni valkoinen valhe oli tappava.
"En ole." Sanoin niin jyrkästi kuin osasin. Yhtäkkiä mies - yhdellä harppauksella - oli luonani ja nosti minut seinää vasten.
"Alison Mirella Grey. Älä valehtele. Ikinä." Miehen ääni oli jäätävä. Pelkäsin muuttuvani jääpalikaksi. Päätin alistua, miksi tapella kun tiesi häviävänsä? Se olu luovuttamista.
"Olen vielä neitsyt.." Kuiskasin hiljaa, "Mihin tarvitsette sitä tietoa?" Henkäisin ja vaikeroin kivusta. Sebastian piteli minua edelleen paikallaan.
"Säälittävä kuolevainen." Sebastian tuhahti ja potkaisi minua.
"Sebastian." Miehen vaimo sanoi varoittavasti, mutta jatkoi kuitenkin, "Laske tyttö alas, ilmoita Nickille. Tuskin poika täällä pelkkien kurssien takia on." Lucy totesi ja Sebastian päästi minut alas. Kaaduin heti polvilleni ja kosketin varovasti kaulaani. Vilkaisin sivulle ja tajusin olevani ihan ruumiin vierellä. Värähdin paniikissa.
"Mitä haluatte Nickiltä?" Kysyin hiljaa ääni sammaltaen. Kuulostin juopuneelta.
"Avatkaa ovi, täällä on poliisi!" Oven takaata kuului. Siirsin katseeni paikalle jossa hetki sitten oli seissyt pariskunta. Nyt he olivat poissa. Siirsin katseeni ruumiiseen. Paniikki iski tajuntaani. He halusivat tehdä minusta murhaajan. Pian ovi murrettiin. Olin edelleen polvillani ruumiin vieressä ja vieressäni oli ase jossa ei pitäisi olla DNA:tani.
"Sinut on pidätetty epäiltynä murhasta." Poliisi tokaisi kylmästi ja osoitti minua aseella. En kieltänyt väärää väitettä, eivät poliisit olisi uskonut jos olisin sanonut että täällä oli joku ja nyt se oli poissa. Yhtäkkiä hypähdin pystyyn ja käännyin kohti poliiseja.