Mies istui pienessä ja heikosti valaistussa huoneessa tietokonepöydän ääressä, jossa oli sikin sokin kiemurtelevia johtoja. Varjot peittivät miehen kasvot, muttei tummia silmiä, jotka olivat kuin syvänmeren hauta, joihin katsoessa tuntui hukkuvansa ikiaikaiseen pimeyteen.
Tietokoneen näyttö oli musta. Tasan kahden minuutin kuluttua näytön ohi vilahti jokin, joka sai sen hehkumaan punaisen, oranssin ja keltaisen eri väreissä.
Miehen suupielet kohosivat pieneen hymyyn, kun hän siirtyi yhden hiiren klikkauksella seuraavan kameran kuvaan. Ruudussa näkyi kaksi sinistä hahmoa, jotka makasivat maassa. Ruumiita.
Hehkuva läiskä ilmestyi taas näytölle, kun hahmo kyykistyi kahden vainajan viereen. Mies tuijotti ruutua silmät ymmyrkäisinä. Sitten hahmo nousi - oletettavasti tajuten, että ne kaksi olivat kuolleita - ja lähti harppomaan pitkin askelin takaisin sinne mistä oli tullut. Mutta matkalla hän törmäsi toiseen hahmoon - elävään, ei kuolleeseen - ja matka tyssäsi siihen.
"Juuri noin", hän kuiskasi hädin tuskin huuliaan liikuttaen. "Kerääntykää yhteen kuin lampaat, jotka viedään pian teurastamoon. Olen kuitenkin jo voittanut."
YOU ARE READING
The Tunnel | got7
Horror"Älä... murehdi kohtalostani. Muistatko mitä sanoin? Ansaitsen paikan taivaasta ja lupaan pitää paikkaa vierelläni ihan sinua varten, kunnes oma aikasi koittaa...", hän kuiskasi. "Mutta pyydän, ettet unohda minua... ja muistojamme, joiden ansiosta o...
