The Tunnel | got7

Luku 16: Game over

"Minä", nainen vastasi tyynellä äänellä yrittäen estää tunteitaan kuohumasta yli. "Muistat varmaan minut? Tuttavani taisi järjestää tämän koko jutun, ja ehdotin, että hän sekottaisi sinut tähän hommaan. Hänellä viirasi aika pahasti päästä."

Ymmärrys vilahti Jacksonin silmien takana, kun nainen painotti imperfekti-muodossa olevaa sanaa. Hän ei edes vilkaissutkaan toista miestä Jacksonin takana, joka oli noussut istualleen ja kietonut laihat käsivartensa polviensa ympäri ja riiputti päätään ihan kuin ei olisi välittänyt koko tilanteesta.

"Sinä tapoit hänet", Jackson sanoi värittömästi. Hänen katseensa käväisi naisen sorkkarautaa pitelevässä kädessä, ja tämä puristi sitä tiukemmin, kuin pelkäisi, että joku voisi riuhtaista sen hänen raudanlujasta otteestaan.

"Hän halusi vain leikkiä jumalaa. Se tämän jutun juju olikin. Joten minä tapoin hänet. Ja nyt tapan sinut", nainen vastasi kylmästi ja tunsi, miten uhkaus jäi leijumaan heidän kahden väliin. Hämäryys oli kietoutunut samettiverhojen tavoin heidän ympärilleen höllentämättä otettaan.

Ainoastaan katosta kajastavat heikot valonsäteet puhkaisivat pimeyden kuin neula ilmapallon, ja hän kykeni erottamaan Jacksonin kireät leukaperät ja laajenneet sieraimet. Nainen tiesi, kuinka impulsiivinen ja arvaamaton hän oli. Hän keskitti kaiken energiansa Jacksoniin, kunnes yhtäkkiä maailmassa ei ollut enää muuta kuin he kaksi. Jackson oli sillä hetkellä hänen maailmansa keskipiste, joka oli suistanut sen raiteiltaan. Hänen olisi palautettava maailmansa jo kauan sitten järkkynyt tasapaino. Vaikka se vaatisikin uhrauksen.

"Perhanan kusipää. Olet jo aiheuttanut minulle riittävää harmia loppuelämäkseni", Jackson ärähti. Hänen tyynen välinpitämätön ulkokuorensa alkoi säröillä kuin lasi.

Nainen ei mahtanut sille mitään, että hänen suupielensä nytkähtivät ylöspäin hymyn ja irvistyksen sekaiseen ilmeeseen. "Onneksi loppuelämäsi jää lyhyeksi", hän sylkäisi sanat suustaan.

Nainen iski epäröimättä sorkkaraudan suoraan Jacksonin sydämen läpi. Kuului katkeavien luiden rasahdusta, kun sorkkarauta työntyi revenneen ihon läpi sydämeen, josta alkoi pulputa verta kuin suihkulähteestä. Lattia värjäytyi punaiseksi. Jacksonin silmät laajenivat kauhusta, kun hän kaatui maahan kouristellen tuskallisesti.

Kuului inhottavia rusahduksia, kun hän mursi Jacksonin luita tahallaan kerta toisensa jälkeen, katkoi niitä kuin ne olisivat olleet mitä tahansa oksanpätkiä. Tunkkainen ilma täyttyi veren kuparisesta hajusta ja Jacksonin tuskanhuudoista, joka oli kuin musiikkia naisen korville.

Jacksonin tummat silmät lasittuivat, kun hänen koko kehonsa valahti veltoksi. Hänen silmäkulmassaan kimalsi kyynel, joka oli kuin pieni tuskan hopeahelmi. Hänen vaaleat hiuksensa olivat värjäytyneet pikkuhiljaa tummanpunaisesta nesteestä, jonka lammikko hänen ympärillään kasvoi.

Nainen huohotti hetken ja tunsi adrenaliinin kohisevan suonissaan, pulssinsa kiivaan sykkeen rinnassaan, joka kuulosti hiljaisuudessa sadepisaroiden rummutukselta peltejä vasten. Hänen kätensä olivat tahriintuneet vereen, ja hän pudotti sorkkaraudan maahan niin, että kalahti. Hän vajosi polvilleen. Olit tehnyt jotain peruuttamatonta, anteeksiantamatonta. Kätesi olivat tahriintuneet niin pahasti, että niiden jäljet näkyisivät vielä Tuomiopäivänä, jolloin sinua odottaisi Helvetin korventava tuli, pieni ääni hänen päässään surisi. Hetkellinen hyvänolontunne oli poissa, ja hänet oli vallanut loputon tyhjyys. Nainen ei selvästi kyennyt käsittämään, mitä oli juuri äsken punaisen sumun sokaistamana tehnyt.

"Miksi tapoit hänet?" Hiljaisuuden rikkoi ääni, joka kuului yhtä kovana kuin se olisi äännetty naisen korvan juuressa. Hän kohotti kasvonsa ja näki sen saman miehen, johon ei ollut tietoisesti aiemmin kiinnittänyt huomiota. Hän katsoi naista läpitunkevilla silmillään vailla pelon häivääkään. Naisen oma tuska kuvastui niistä; miehen silmät näyttivät aivan pimeässä hohtavilta peileiltä.