Mies alkoi käydä kärsimättömäksi. Hän pureskeli kynsiään, joissa ei ollut enää paljon mitään pureskeltavaa, ja tuijotti edessään avautuvaa tietokoneruutua, joka oli kuin musta suorakulmio ilman mitään kiinnostavaa sisältöä. Virikkeiden puute oli tehdä hänet hulluksi. Hän tunsi jatkuvaa tarvetta tehdä jotain, tai muuten hän pelkäsi sekoavansa.
Kaksi valotäplää lähestyivät vasemmalta ja kävelivät kameran ohi ja kiinnittivät miehen huomion. Hän siirtyi seuraavaan kuvaan. Kaksi hahmoa, joista toinen tuki toista, joka laahusti raskain askelin eteenpäin kuin mikäkin zombi. Epäilemättä se sairas tyyppi.
Yhtäkkiä ruudulla näkyi kaiken kaikkiaan neljä oranssin, punaisen ja keltaisen sävyissä loistavaa hahmoa, jotka olivat pysähtyneet parin metrin päähän toisistaan. Mies melkein aisti heistä huokuvan hämmennyksen ja jännittyneisyyden.
Sitten se sairas hahmo lyyhistyi maahan, ja muut kavahtivat kauemmas. Sairaan henkilön mukana ollut kaveri kyykistyi hänen viereensä ja sanoi oletettavasti jotain, ennen kuin suoristi itsensä ja kääntyi kohtaamaan toiset.
"Juuri tuo on ihmiselle tyypillistä", mies mutisi itsekseen. "Heikot eivät selviä. Uhmatkaa luonnonlakeja ja yrittäkää pelastaa se. Ei auta. Maailma ei toimi sillä tavalla."
Oli kulunut jo monta päivää. Kohta olisi loppuhuipennuksen aika ja sitten hänen oma keksimänsä erikoisnumero shown loppuun. Aikaa ei ollut enää paljoa jäljellä...
ESTÁS LEYENDO
The Tunnel | got7
Terror"Älä... murehdi kohtalostani. Muistatko mitä sanoin? Ansaitsen paikan taivaasta ja lupaan pitää paikkaa vierelläni ihan sinua varten, kunnes oma aikasi koittaa...", hän kuiskasi. "Mutta pyydän, ettet unohda minua... ja muistojamme, joiden ansiosta o...
