Stalker L.S

Seven

Tää luku on omistettu yhdelle ihanalle ihmiselle joka, on jo monesti piristänyt mun päivää, ja saanut mut jopa nauramaan ja hymyilemään mun kännykälle niin että näytän ihan tyhmältä. Kiitos ihana PervertLouisAkaTommo <3 Oot ihan mahtava ihminen, muista se aina. <3 :) ;)

Niall

"Zayn vauhtia!" Huusin toiselle ollessani itse jo Louisin oven takana. Zayn vaihtoi kävelyn hölkäksi päästäkseen nopeammin luokseni. Kun Zayn vihdoin seisoi vierelläni, kurottauduin koputtamaan oveen.

Odotimme aivan hiljaa, kunnes sisältä alkoi kuulua askelia. Askeleet lähestyivät hiljaa eteistä kunnes ne pysähtyivät ulko oven taakse. Ovi aukesi naksahtaen aueten vain muutaman sentin jotta lyhyt sinisilmäinen pörröpää pystyi kurkkaamaan sen raosta. Huomatessaan meidät tuo paiskaisi oven kiinni.

Mutristin huultani ja koputin uudestaan. Mitään ei tapahtunut. Koputin vielä muutaman kerran tuloksetta, mutta sitten sisältä kuului huuto.

"Mulla ei oo mitään asiaa teille kahdelle!"

"Mutta Louis sä lupasit harkita antavasi anteeksi! Sitä paitsi sä oot meille vihanen ihan turhaan Harry ei ole kuollut!" Huusin takaisin.

Samassa ovi aukesi uudestaan ja sinisilmäinen ystävämme kurkkasi sen raosta.

"Sä et just yrittänyt saada mua aukaisemaan ovea teille valehtelemalla mulle siitä että Harry on elossa." Tuo naurahti kuivasti tuijottaen minua vihaisesti.

"No ainakin se näytti toimivan." Zayn hymyili selkäni takaa. Tuon kuullessaan Louis paukautti uudelleen oven kiinni.

"Painukaa helvettiin valehtelemaan sen saatanan Codyn kanssa!" Louis kiljui oven toiselta puolelta.

"Ootko nyt tyytyväinen?" Kysyin poikaystävältäni kohottaen kulmaani.

"No se ei kieltämättä mennyt niinkuin oletin sen menevän. Louisista on tullut ihan tosikko sen jälkeen ku Harry "kuoli". Zayn selitti.

"Louis avaa ovi! Tää on ihan naurettavaa." Huusin hakaten ovea kaksin käsin.

"En. Lähtekää pois sielt hakkaamasta jo!" Kuului huuto.

"Louis! Tuu äkkii kattomaan kuka tänne tuli!" Zayn houkutteli.

Ovi aukesi taas kerran, Louis kurkkasi oven raosta etsien jotain katseellaan ja kun ei huomannut mitään aikasemmasta poikkeavaa tuo oli lyömässä ovea kiinni taas kun Zayn työnsi jalkansa oven rakoon estäen näin oven sulkeutumisen.

Louis yritti epätoivoisesti riuhtoa ovea kiinni mutta, Zayn nappasi oven reunasta kiinni vääntäen sen auki Zaynillä kun sattui olemaan enemmän voimaa.

"Voitko sä nyt Louis kuunnella?" Zayn kysyi astellen chillisti eteiseen. Seurasin poikaystäväni esimerkkiä ja astuin myös eteiseen vetäen oven kiinni perässäni.

"Kai mun sitten on pakko kun te periaatteessa murtauduitte mun kämppään." Louis huokaisi antautuneena ja risti kätensä rinnalleen lähtien jonnekkin Zayn perässään. Potkein nopeasti kengät pois jaloistani ja suunnistin kaksikon perässä olohuoneeseen.

"No mikä on noin tärkeetä?" Louis lopulta huokaisi kun olimme istuneet hetken aivan hiljaa Louisin olohuoneen sohvalla tuijotellen seinää.

"Sitä saattaa olla tosi vaikea uskoa, mutta Harry ei ole kuollut." Selitin.

"Ja munko pitäis uskoa toi? Mä olen vuoden itkenyt sen jätkän perään. Mä olen viillellyt ja yrittänyt tappaa itteni kun oon luullut että mun elämäni rakkaus on kuollut ja nyt te tulette vuoden päästä väittämään sen olevan elossa. Juuri kun mä olin pääsemässä siitä yli!" Louis tulistui pompaten ylös sohvalta, kun kyyneleet alkoivat valua tuon poskia pitkin.