Stalker L.S

Four

Louis

Ilta oli jo pitkällä, kun lopulta päätin nousta ylös kalliolta ja lähteä kotiin. Kävelin samaa polkua takaisin päin autolleni. Vain kännykkäni taskulamppu valaisi muuten pilkkopimeää polkua. Jostain syystä matka takaisin autolle tuntui pidemmältä kuin mennessä. Minulla oli kamala tunne selkäpiissäni. Aivan kuin joku seuraisi minua. Oksat rasahtelivat poikki jalkojeni alla, kun kiihdytin kävely tahtiani.

Takaa kuului rasahdus ja samassa olinkin jo pinkaissut juoksuun. Juoksin niin kovaa kuin pääsin. Juoksin pakoon sitä joka ikinä olikaan lähtenyt perääni. Kunnes kompastuin omiin jalkoihini ja lensin mahalleni keskelle polkua.

Hätääntyneenä yritin päästä ylös mutta kompuroin ja kaaduin uudelleen. Juoksuaskeleet lähestyivät takaani. Räpiköin yhä hätääntyneenä pääsemättä minnekkään, kun perässäni juossut henkilö pysähtyi viereeni.

Henkilö ojensi kättään minua kohti. Tartuin vastahakoisesti huppupäisen miehen kädestä kiinni ja tuo nosti minut pystyyn. Tuijotin kummastuneena tummaa hahmoa. Voisin vaikka vannoa että tämä oli se sama tyyppi jonka näin täällä jo tullessa. Kännykkäni oli tippunut maahan kaatuessani ja sen taskulampun valo paistoi huppupäistä miestä päin. Mies etsi katseellaan valon lähdettä ja lopulta poimi puhelimeni maasta ja ojensi sen minulle.

"Sattuiko pahasti?" Mies kysyi lopulta matalalla äänellään.

Olin niin hämmästynyt siitä miten tutulta miehen ääni kuulosti että melkein unohdin kokonaan vastata.

"E ei oikeestaan." Takeltelin.

"Hyvä" Mies vastasi ja oli lähdössä pois päin minusta kun meidän molempien yllätyseksi kauempaa metsästä alkoi kuulua ääniä.

Raskaat askeleet lähestyivät meitä, kun me molemmat seisoimme jäätyneinä paikoillamme kuin paussilla oleva elokuva.

Aivan ytäkkiä mies nappasi minua käsivarresta kiinni ja veti perässään piiloon läheisen puskan taakse kun taskulampun valokeila alkoi lähestyä uhkaavasti meitä.

Minulla ei ollut mitään hajua siitä kuka tuo henkilö oli, ja miksi olimme piilossa.

"Tämä on ihan naurettavaa." Mietein ja olin nousemassa ylös kun mies nappasi minusta uudelleen kiinni ja veti takaisin piiloon.

"Älä liiku. Se löytää meidät muuten." Mies kuiskasi.

"Edward!" Kuului huuto yllätävän läheltä sitä paikkaa jossa olimme piiloutuneena.

Mies vierelläni jännittyi huomattavasti kuullessaan äänen, enkä voinut kuin miettiä kuka helvetti tuo oli ja miksi häntä etsittiin.

Henkilö taskulampun kanssa lähestyi koko ajan ja lopulta tuo seisoi aivan puskan edessä. En kumminkaan nähnyt mitään muuta kuin valokeilan ja ihmishahmon ääriviivat puskan ja pimeydän takia.

"Edward nyt saatana! Mä tiedän että sä olet täällä jossain. Mä näin kun sä lähdit. Älä piiloudu minulta. Pomo odottaa sua takaisin. Ethän halua saada taas rangaistusta." Mies ääni murisi ja näin miten valokeila lähti taas liikkeelle.

Kun valo oli vihdoin kadonnut näkyvistä, mies vierelläni huokaisi helpotuksesta ja nousi seisomaan. Nousin itsekin ylös maasta ja käännyin mieheen päin odottaen edes jotain selitystä äskeiselle, mutta sitä ei tullut. Mies vain lähti kylmän viileästi kävelemään pois päin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut jättäen minut seisomaan paikalleni hölmistyneempänä kuin koskaan.

Olikohan tämä taas yksi niistä huume jengin jäsenistä joihin Niall ja Zaynkin kuuluu?

Olin taas aivan pihalla kaikesta mitä ympärilläni olevassa maailmassa tapahtuu. En tiennyt mitä muutakaan olisin voinut tässä tilanteessa tehdä kuin esittää ettei mitään olisi tapahtunut ja jatkaa matkaa autolleni. En kumminkaan pystynyt olemaan ajattelematta vähintäänkin outoja tapahtumia jotka olivat tapahtuneet vain hetki sitten.