Stalker L.S

Fifteen

Harry 

Seuraavana aamuna heräsin rakkaani vierestä. Tai niin ainakin luulin, mutta kun käännyin ympäri kietoakseni käteni pienemmän ympärille, käteni osuikin tyhjille lakanoille. Raotin hämmentyneenä silmiäni ja haukottelin syvään. Oli hyvin harvinaista että Louis oli noussut ylös ennen kuin minä edes heräsin, sillä yllensä poika joko makoili vieressäni niin kauan, että minäkin heräsin tai sitten oli vielä täydessä unessa kun itse heräsin ja nousin ylös.

Nousin istumaan sängyllä samalla silmiäni hieroen ja vilkaisin herätys kellosta ajan. Kello oli jo yksitoista, mikä ei ollut mitenkään ihme, sillä oli aivan normaalia, että heräsin vasta näinkin myöhään, kun sain nukkua kaikessa rauhassa ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä.  Nousin lopulta vastahakoisesti ylös ja puin nopeasti vaatteet päälleni suunnistaen sitten alakertaan.

Saavuttuani keittiöön huomasin Louisin harvinaisen pirteänä pöydän ääressä kahvikuppi nenänsä edessä. 

"Huomenta" haukottelin ja kävelin jokseenkin automaattisesti kahvinkeittimen viereen, ja nappasin kupin sen yläpuolella sijaitsevasta kaapista, täyttäen sen sitten Louisin keittämällä höyryävän kuumalla tuoreella kahvilla jättäen pienen maitovaran romahtaen sitten pöydän viereen Louta vastapäätä.

"Huomenta, päätit sitten nyt jo nousta" Louis hymyili.

"Mulla tuli kylmä kun mun patteri ei ollut mun vierellä enää kun heräsin. Kuinka aikaisin sä oot oikeen noussut ylös?" kysyin kohottaen kulmiani, samalla kun kaadoin maitoa kahvini joukkoon laimentaakseni ja jäähdyttääkseni juomaa hieman.

"Heräsin joskus puol kuuden aikaan enkä saanut sitten unta enää sen jälkeen ni nousin sitten ylös. Kerkesin jo käymään kaupassakin ennen kun sä heräsit" Louis kertoi hymyillen suloisesti.

"No se selittää jo paljon" naurahdin ja hörppäsin kahvistani.

"Asiasta kukkaruukkuun, mä vähän ajattelin että jos mentäisiin vaikka käymään Niallilla ja Zaynillä tänään, kun ei olla käyty siellä hetkeen?" Louis hymyili ja olin tukehtua kahviini.

"Mitä? Sanoinko mä jotain hassua?" Louis kysyi kun repesin nauramaan.

"Eiku oho, mä olin jo ihan liian tottunut siihen ajatukseen, että sä asuisit mun kanssa täällä vakituisesti, että olin unohtanut että asut siellä vielä" Louis selitti tuon poskien muuttuessa kirkkaan punaisen värisiksi. 

"Aaaaaw. Itse asiassa nyt kun yhteen muutto tuli puheeksi niin mun pitää myöntää sulle, että olen itsekkin vähän miettinyt sitä jo" kerroin hymyillen Louisin suloisuudelle, kun tuo punastui entisestään ja tuon huulille ilmestyi hyvin leveä hymy.

"Mitä sanoisit, jos laitettaisiin sitten samalla sun kamat kasaan, kun käydään siellä niin tulee tehtyäkin jotain sen asian eteen ettei tarvitse vain miettiä yhteen muuttoa?" Louis ehdotti.

"Hyvä idea, joko mennään." sanahdin läimäisten käteni samalla pöydänpintaan. 

"Joo mennään vaan." Louis hymyili ja suunnistimme eteiseen. Vedimme ennätys vauhtia takit päälle ja kengät jalkaan. Muutamassa sekunnissa istuimmekin jo autossa. Lähdin ajamaan tuttua reittiä "kotiin" päin. 

Matka meni nopeasti radion pauhatessa tausta meluna, kun Louis selitti innoissaan siitä kuinka ihana on vihdoin ja viimein muuttaa yhteen. Lopulta olimme saapuneet tutun kerrostalon pihaan ja parkkeerasin auton nopeasti, jonka jälkeen suuntasimmekin jo rappukäytävälle. Lähdimme kiipeämään rappusia, sillä hissi oli yhä edelleen rikki.

"Siitä on paljon aikaa kun me ollaan viimeksi oltu täällä" Louis totesi kun pääsimme vihdoin tutun oven eteen.

"Niinpä. Toivottavasti ne kaks toopea ei nyt ihan hirveästi säikähdä, kun vaan ilmestytään yhtäkkiä sinne" naurahdin ja avasin oven avaimillani.