Stalker L.S

Eight

Louis

En voinut vieläkään uskoa sitä todeksi etten ollutkaan koskaan menettänyt rakastani vaan tuo olikin ollut kokoajan elossa. Koko sen ajan kun itkin hänen peräänsä. En voi sanoin kuvailla kuinka onnellinen ja helpottunut olen kun minulla on sittenkin vielä mahdollisuus saada hänet takaisin. Ensin minun vain pitää löytää hänet. Toivon todella että Zayn oli oikeassa arvellessaan Harryn vielä muistavan sen kallion. Toivon että löydän hänet jo tänä iltana.

Hänet jolle minun sydämeni kuuluu. Hänet jota rakastan eniten koko maailmassa. Hänet jonka vuoksi uhraisin kaiken kunhan vain saisin olla hänen kanssaan.

Nyt ymmärrän sen miksi en kuollut vaikka yritinkin monesti itseni tappamista. Sen on oltava kohtalo joka on pitänyt minua hengissä. Kohtalo ei halunnut päästää minua pois, sillä tiesi Harryn yhä tarvitsevan minua täällä. Heräsin ajatusteni maailmoista kun kuulin korvia vihlovan kiljaisun jostain aivan läheltä.

Pompahdin varmaan puoli metriä ilmaan, kun säikähdin ääntä, jonka hetken ihmettelyn jälkeen totesin tulleen auki olevasta tv:stä, jonka olemassa olon olin ehtinyt jo unohtaa ollessani niin syvällä ajatuksissani. Vilkaisin auki olevaan ruutuun ja sain todeta alkuperäisen talk shown vaihtuneen kauhuleffaan mietiskelyni aikana. Olin siis ollut hyvin kauan vain paikoillani ajattelemassa syvällisiä, sillä kun viimeksi tarkistin ruutua oli ohjelma ollut silloin vasta aivan alussa. No ei kai sillä lopulta mitään väliä ollut, eihän minua oikeastaan olisi voinutkaan vähempää kiinnostaa koko ohjelma. Ei sillä etten pitäisi talk show:sta, mutta tämä olisi muutenkin ollut vain uusinta jonka olisin kumminkin nähnyt jo kolmasti. 

Siirsin katseeni ruudussa pyörivään kauhuleffaan ja koitin keskittyä siihen, vaikka olinkin jo melko väsynyt, olihan kellokin jo lähes yksitoista. Yleensä pidin kauhuelokuvista ja niiden aiheuttamasta pelkotilasta, mutta tämä leffa oli aivan liian lepsu, eikä tässä tapahtunut riittävästi, eikä tämä ollut edes riittävän pelottava vaan oikeastaan aika tylsä.

Elokuvan ollessa noin puolessa välissä, silmäni alkoivat lerpsua itsekseen kiinni ja minulla oli vaikeuksia pitää niitä auki. Haukottelin vähän väliä oikein makeasti ja lopulta päätin mennä ihan hetkeksi makaamaan sohvalle ja pitää silmiä hetken kiinni. Hetkenkuluttua kumminkin olin jo syvässä unessa.

kop, kop, kop,

Havahduin hereille syvästä unestani, kun joku hakkasi ovellani. Nousin vaivalloisesti ylös kovalta sohvalta, jolla olinkin ilmeisesti nukkunut koko yön häiriöttä ennen tätä hetkeä. Kurkkasin keittiön oven raosta kelloa ohi mennen ovelle päin ja sain todeta nukkuneeni hyvin pitkään olihan kello jo puoli kolme. Ei todellakaan kuulunut minun tapoihini nukkua näin pitkään. Oli oikeastaan ihan hyvä että se kuka ikinä oveni takana mekkaloisikaan oli herättänyt minut, sillä muuten olisin varmasti nukkunut koko päivän.

"Joo joo tullaan, tullaan!" Huusin matkallani eteiseen, kun hakkaaminen vain tuntui yltyvän ja pelkäsin hakkaajan tulevan pian ovesta läpi hajottaen koko oven samalla ellen kohta avaisi sitä.

Saavuin eteiseen ja riuhtaisin oven auki vihainen ilme kasvoillani, mutta se vaihtui kummasti kun näin kuka tuo salaperäinen hakkaaja oli. En tiennyt mitä sanoa, saatikka sitten miten minun oikein kuuluisi olla. Olin järkyttynyt mutta myös hyvinkin iloinen. Unohdin miten hengitetään kun tajusin sen oikeasti olevan hän.

"Aiotko sä päästää mut kukaties sisään vai seisotko siinä koko loppu illan pyydystämässä kärpäsiä?" Harry naurahti. Avasin ovea sen verran, että tuo pääsi sisälle ja suljin oven Harryn perässä.

"M mä mä en voi uskoa tätä todeksi. Kaikki ne päivät ja yöt kun mä toivoin sun palaavan ja nyt yhtäkkiä sä oletkin siinä. Suoraan mun edessä." Selitin kun kuumat kyyneleet sumensivat näköni ja alkoivat vieriä yksi toisensa jälkeen pitkin poskiani. Harry tuli lähemmäs minua sanomatta sanaakaan ja lopulta kietoi vahvat käsivartensa ympärilleni. Halasin Harrya takaisin ja hyppäsin tuon syliin kietoen jalkani tuon lantion ympärille.