Stalker L.S

Eighteen

Harry

Juoksin niin niin nopeasti kuin pääsin äänen suuntaan, saapuen lopulta olohuoneeseen. Sain huokaista helpotuksesta, kun huomasin ettei Louis ollutkaan vaarassa, niin kuin olin luullut vaan nukkui sikeästi sohvalla, television ollessa päällä, äänet täysillä, kauhuleffan pyöriessä taustalla. 

Nappasin ohjaimen sohvapöydältä sammuttaen melua aiheuttaneen kapineen, kääntyen sitten nukkuvan Louisin puoleen. Katselin hetken pienempää onnellisena, että tuo oli kunnossa, kaapaten tuon sitten varoen syliini. Tiesin sohvan olevan hyvin epämukava paikka nukkua, ja että Louis valittaisi aamulla selkäänsä jos jättäisin hänet sohvalle, joten lähdin hitain ja varovaisin askelin kantamaa kevyttä poikaa makuuhuoneeseen. 

Laskin Louisin omalle puolelleen ja peittelin tuon, kuiskaten vielä hyvät yöt, painaen pusun tuon poskelle, Louisin nyrpistäessä nenäänsä söpösti unissaan. Suunnistin sitten tekemään iltatoimet nopeasti, jotta voisin käpertyä rakkaani viereen nukkumaan rankan äänitys päivän jälkeen.

Pesin hampaat ja kävin nopeassa suihkussa, tallustaen sitten takaisin makkariin jossa kaivoin vaatekaapista bokserit vetäen ne nopeasti jalkaan ja kömmein sitten Louisin viereen nukkumaan. Kiedoin käteni pienemmän vartalon ympärille tapani mukaan, sulkien silmäni onnellisen hymyn katoamatta missään vaiheessa kasvoiltani. Tunsin olevani onnellisimmillani juuri nyt, kun kaikki asiat olivat vihdoinkin järjestymässä paikoilleen ja olin päässyt takaisin Louisin, rakkaan, söpön pörröpää poikaystäväni luokse. Louis oli paras asia mitä minulle oli koskaan tapahtunut ja olin maailman onnellisin mies saadessani Louisin itselleni. Ja lopulta vaivuin rauhalliseen uneen.

Louis

Heräsin aamulla yksin sängystä auringon paistaessa sälekaihtimien välistä suoraan silmiini. Raotin silmiäni varovasti katsoakseni kelloa, joka näytti jo kolmea päivällä. Kurtistin kulmiani ja hieraisin silmiäni miettien, miten hitossa nukuin näin pitkään. Päätin lopulta makoilla vielä hetken, kunnes yllättäen muistin tänään olevan työpäivä ja tajusin olevani jo muutaman tunnin myöhässä.

Ponnahdin sillä sekunnilla ylös sängystä ja vetäisin vaatteet päälleni, kipittäen sitten alakertaan. Nappasin nopeasti avaimet mukaan lipaston päältä ja syöksyin ulos ovesta. 

Kirosin hetken mielessäni toljottaen tyhmänä paikkaa jossa autoni piti olla. Jostain syystä se ei ollutkaan siinä, ja lopulta päädyin juoksemaan töihin. Puolessa välissä matkaa huomasin kumminkin puhelimeni puuttuvan ja jostain syystä päätin kääntyä hakemaan sitä. Palasin siis koko matkan takaisin kotiin ja sähläsin itseni sisälle ovesta. 

Juoksin sitten rappuset ylös olettaen löytäväni puhelimeni yöpöydältä jonne sen olin unohtanut, mutta sain taas hämmästyä, nimittäin kännykkäni ei todellakaan ollut siellä. Oli kuin koko hiton maailma olisi minua vastaan tänään. 

Päätin yrittää löytää kännykkäni vaikka siihen menisi kuinka kauan, sillä en todellakaan tullut koko tuota matkaa kotiin asti aivan turhaan. Etsein puhelintani joka hiton paikasta ilman kumminkaan minkään laisia tuloksia, oli kuin maa olisi niellyt koko kapistuksen, kun sitä ei kerran mistään löytynyt. 

Puolentunnin etsimisurakan jälkeen kyllästyin, ja päätin istahtaa hetkeksi sohvalle miettimään missä olin sen viimeksi nähnyt. Kumminkin kun istuin sohvalle tunsin takamukseni alla jotain kovaa. Nousin nopeasti sohvalta ja kaivoin farkkujeni persetaskua löytäen puhelimen sieltä, eli se hiton rakkine olikin ollut koko ajan mukanani ja olin juossut turhaan kotiin etsimään sitä. Pyöritin päätäni, päästäen samalla turhautuneen huokauksen kurkustani ja suuntasin takaisin eteiseen, vetäen kengän jalkaan ja suunnistin uudelleen töihin päin. Juoksin koko matkan töihin melkein kompastuen useaan kertaan matkanvarrella.