Stalker L.S

Fourteen

Ylhäällä korvamato biisi :) nyt se sitten soi teillä koko päivän päässä niinkuin mulla eilen :) ;)  :0

Harry

Olimme Louisin kanssa syöneet aamupalan rauhassa loppuun ja nyt istuimme sohvalla, katsomassa telkkaria, sillä meillä sattui olemaan vielä ihan kiitettävästi aikaa ennen kuin meidän tarvitsisi lähteä.

En kumminkaan voinut olla huomaamatta sitä kuinka vaisu Louis oli ollut koko ajan sen "riidan" jälkeen. Eikä Louis ollut päästänyt minua lähelleen sen jälkeen, mikä oli outoa sillä yleensä Louis halusi olla kokoajan aivan kiinni minussa, nyt kumminkaan tuo ei antanut minun edes halata häntä.

Olisi ihan kiva tietää, mikä pienempää oikein vaivasi, mutta aina kun yritin ottaa asian puheeksi tuo vaihtoi puheenaihetta ja jos kysyin suoraan vastaus oli aina sama "kaikki on ihan hyvin" vaikka näen että tuota selvästi vaivasi jokin.

"Harry?" Louis keskeytti ajatukseni.

"No?" Huokaisin.

"Mitä sä mietit?" Louis kysyi.

"Äääh en mitään." 

"Mietithän." Louis sanahti kyllästyneesti.

"No joo ei se mitään tärkeetä ollut." Valehtelin, sillä en vain voinut sanoa suoraan päin Louisin naamaa, että olin huolissani tuosta, sillä tuo kumminkin suuttuisi minulle taas ja sitähän minä en halunnut.

"Okei?" Louis mumisi antaen periksi, tajutessaan etten aikonut kertoa.

"Louis mä kysyn tän vielä viimeisen kerran. Ootko sä ihan varma että kaikki on oikeasti ihan hyvin?" Kysyin ja valmistauduin huutoihin.

"Tietenkin on rakas, mä olen kai vaan väsynyt. Oikeasti mulla on kaikki paremmin kun hyvin nyt, kun säkin olet taas osa mun elämää." Louis mumisi lopun ja, vastoin oletuksieni tuo kurottui makaamaan sohvalla niin, että pystyi halaamaan minua. Kiedoin käteni Louisin pienen kehon ympäri vastaten halaukseen. Makasimme siinä hetken rauhassa, kunnes tajusin vilkaista, mitä kello näyttää ja totesin, että meidän pitäisi lähteä pian. Katsahdin Louisiin joka näytti nukahtaneen syliini.

Poika näytti hyvin suloiselta nukkuessaan. Louisin silmiä kehysti pitkät ripset, jotka muodostivat varjoja pojan poskille. Pojan täydellisen vaaleanpunaiset huulet olivat kääntyneet tyytyväiseen hymyyn ja ne olivat hieman raollaan. Louisin hiukset olivat somasti pörrössä, mikä sai ne näyttämään pehmeämmiltä kuin koskaan.

"Louis..." Kuiskasin pienemmän korvaan.

"Louis..." Kuiskasin vähän kovempaan ääneen silittäen samalla tuon pörröisiä hiuksia, kun en ensimmäisellä kerralla saanut minkään laista reaktiota aikaiseksi pienemmässä.

"Niinh?" Louis mumisi puoliunessa.

"Meidän pitäisi lähteä ihan pian." Kerroin ja painoin suukon tuon päälaelle.

"Hohho, taisin nukahtaa hetkeksi." Louis haukotteli.

"Niin mä vähän arvelinkin." Hymyilin.

Louis nosti päänsä rinnaltani ja katsoimme hetken toisiamme hymyillen onnellisesti silmiin, kunnes Louis lopulta nousi ylös ja katosi hetkeksi jonnekin. Hetken kuluttua tuo kumminkin ilmestyi olohuoneen oviaukkoon. 

"Eiks meijän pitänyt lähteä?" Louis kysyi katsoen minua hassusti.

"Miks sä katot mua noin?" Kysyin kohottaen kulmiani.

"Niin paljon kun mä tykkäänkin tuijottaa sun puolialastonta vartaloa, niin mitä jos kumminkin menisit pukemaan jotain päälle ennen kuin lähdetään." Louis virnuili.