Stalker L.S

Three

Louis

Taas on koittanut uusi aamu ja tällä kertaa herään jostain älyttömän ihmeellisestä paikasta, nimittäin taloni katolta. Kyllä talon katolta.

Selkä kiittää ja kuittaa.

Ja niskat.

Olin ilmeisesti jollain ihmeellisellä tavalla nukahtanut sinne jutellessani Harrylle tai no paremminkin tähti taivaalle. Nousin hitaasti istumaan irvistellen kivusta, jota tunsin selässäni ja niskassani.

Kiipesin hitaasti ja vaivalloisesti alas katolta ja menin sisälle. Meinasin mennä jääkaapille, mutta muutin suunnitelmiani, kun muistin ettei siellä ole mitään.

Menin keittiön siasta vessaan ja katsoin itseäni peilistä. Peilistä takaisin minua tuijotti murtunut mies. Hiukseni olivat kasvaneet hurjasti samoin parta. Silmieni alla oli isot silmäpussit ja olin muutenkin väsyneen ja huonovointisen näköinen.

Pitäisi varmaan käydä parturissa pian, mietein kun kaivoin vessan kaapista partakoneen ja ajoin parran ja viiksen tyngät pois kasvoiltani.

Olin päättänyt vihdoin yrittää kerätä itseni edes jotenkin kasaan, olihan Harryn kuolemasta jo vuosi. Se ei silti tarkoittanut sitä, että tunteeni häntä kohtaan olisivat hälvenneet, ei todellakaan.

Kun olin saanut kasvoni vähän parempaan kuntoon, päätin käydä pesulla. Riisuin likaiset vaatteet päältäni ja pudotin ne täysinäiseen pyykkikoriin. Pitäisi varmaan nekin pestä pian.

Astuin suihkun alle ja huuhtelin itseni kunnolla ennen kuin aloin levittää pesuainetta vartalolleni. Huuhtelin saippuat pois ja levitin hiuksiini hius shomppoota pesten ne oikein huolella. Lopuksi huuhtelin taas itseni kokonaan ja kuivasin itseni pyyhkeeseen sitoen sen lopuksi lanteilleni.

Tassutin paljain varpain makuuhuoneeseeni jättäen märkiä jalanjälkiä parkettilattiaan matkallani.

Nappasin deodorantin lipaston päältä ja suihkutin sitä kainaloihini. Etsein vaatekaapista puhtaat vaatteet ja vedin päälleni harmaat lökärit ja valkoisen t paidan. Katsoin itseäni hetken tyytyväisenä kokovartalopeilistäni, mutta kun katseeni liukui raidallisiin käsivarsiini olisin halunnut vain itkeä. Ne toivat niin paljon huonoja muistoja mieleen. En kestänyt katsella niitä joten vedin kaapista vielä mustan hupparin päälleni.

Tuijotin taas itseäni peilistä ja yritin hymyillä, mutta se näytti lähinnä irvistykseltä. Lopulta päädyin vain tekemään toinen toistaan hölmömpiä ilmeitä ja jopa nauroin hetken omalle tyhmyydelleni. Olin juuri menossa uudelleen keittiöön, kun ovikello soi.

Käännyin kannoillani ja tein tieni eteiseen tietäen jo kuka oven takana odottaa. Avasin oven nähden tutun ruskea silmäisen miehen ja hymyilin ystävälleni, kunnes näin jonkun jota en olisi juuri nyt halunnut nähdä.

Liamin olantakaa nimittäin kurkki eräs blondi miehen alku.

"Hei Louis." Liam hymyili.

"Hei Liam." Sanoin ja päästin kaksikon sisään huomioimatta yhtään blondia, joka katsoi minuun pahoittelevasti.

"Kuka on tämä blondi ystäväsi?" Kysyin Liamilta kuin en tietäisi kuka tuo oli.

"Hän on Niall. Tapasimme baarissa muutama viikkositten ja ollaan siitä lähtien viestitelty ja vietetty aikaa satunnaisesti. Niall on hyvä tyyppi." Liam selitti seuratessaan minua olohuoneeseen, jossa istuimme kaikki sohvalle.

"Sä näytät voivan jo paremmin. Huomaan." Liam hymyili.

"Joo. Päätin tänään etten halua näyttää enää elävältä kuolleelta." Irvistin.