Stalker L.S

Thirteen

Louis

Heräsin aamulla kännykän kovaääniseen sointiin. Puristin silmiäni tiukemmin kiinni ja vedin tyynyn naamalleni toivoen, että ääni loppuisi itsekseen ilman, että minun pitäisi nousta ylös lämpimän peiton alta sammuttamaan sitä. Mutta tietenkin kauneusunieni häiriköitsijä jatkoi meluamistaan. Itsekseni ärsyyntyneenä tuhisten, irrotin Harryn kädet vartaloni ympäriltä korvaten sen tyynylläni ja pudottauduin alas sängyltä, sillä olin aivan liian laiskalla tuulella noustakseni oikeaoppisesti pois sängystä. Käännyin mahalleni lattialla ja ryömin vielä hämärässä huoneessa melun lähteen luokse ja tajusin äänen kantautuvan Harryn farkkujen taskusta, jotka lojuivat muutaman metrin päässä sängystä. 

Kaivoin kännykän taskusta ja olin sokaistua sen näytön kirkkaudesta. Räpyttelin hetken silmiäni totutellen äkilliseen valaistuksen muutokseen, kunnes lopulta pystyin vilkaisemaan näytöllä vilkkuvaa numero sarjaa. Koska näytöllä vilkkui vain numerosarja, tiesin ettei soittaja välttämättä ollut kukaan Harrylle ennestään tuttu henkilö. Jumalauta jos se on lehtimyyjä ja nousin sen takia ylös. Varokoot se joka uskaltaa häiritä Louis Tomlinsonin unia.

"Louis Tomlinson." Vastasin lopulta.

"Ai hei Louis! Onko Harry siinä jossain lähettyvillä?" Kuului minulle tuntematon ääni toiselta puolelta linjaa.

"Anteeksi kuka sä olitkaan?" Kysyin.

"Ai niin juu ethän sä mua tunnekaan, vaikka mä tiedänkin paljon susta. Harry muuten puhuu susta tosi paljon. Mä olen Harryn kaveri Edward Sheeran, mutta sano vaan Ed. Mutta niin onko se Harry jossain siinä et voisin puhua sille? Ei sillä etten vois kertoa sitä asiaa sullekin." Ed selittää.

"Harry nukkuu vielä. Miks sä soitat tähän aikaan? Mitä kello edes on?" Kysyin hakotellen samalla syvään.

"Kello on jo yks. Soittelin vaan siks etten enää kestänyt sitä kun Emma hokee koko ajan siitä miten mun pitää heti soittaa Harrylle ja pyytää teitä molempia tulemaan kahville meille tänään että Emma näkee teidät molemmat ja Elliekin haluaisi nähdä teidät." Ed kertoo.

"Kuka on Emma? Entä Ellie?" Kysyin.

"Emma on mun vaimo ja Ellie meidän esikoinen..." 

"Louis. Kenen kanssa sä oikein puhut?" Käänsin pääni heti äänen suuntaan ja näin kuinka Harry oli noussut istumaan sängyn reunalle halaten yhä tyynyä, jolla olin itseni korvannut, tiukasti rintaansa vasten.

"Hei Harry heräsi. Mä annan tän puhelimen nyt sille." Kerroin Edille ja nousin ylös lattialta suunnaten takaisin sänkyyn ja ojensin kännykän Harrylle ennen kuin hautauduin takaisin peiton alle, tietysti sitä ennen varastaen tyynyni takaisin. Etsin hyvän asennon ja laitoin silmäni kiinni. Kuuntelin hiljaa Harryn rauhoittavaa matalaa ääntä ja tunsin kuinka uni alkoi ottaa uudelleen valtaa kehostani. Juuri kun olisin nukahtanut, Harry lopetti puhelun ja heittäytyi selälleen viereeni. Käännyin kyljelleni niin että katsoin Harryä silmiin.

"No mitä asiaa sillä oli?" Kysyin lopulta kyllästyessäni tuijottamiseen.

"Sovittiin Edin kanssa että me mennään käymään niillä tänään." Harry kertoo ja kietoo kätensä ympärilleni.

"Okei. Mihin aikaan?" Kysyn haukotellen.

"Noin kolmelta, eli meijän pitäis alkaa pikkuhiljaa nousta ylös." Harry selittää ja on nousemassa ylös sängystä, mutta vedän tuon käsivarresta takaisin viereeni, ja tällä kertaa minä kiedon käteni Harryn ympärille päästämättä tuota lähtemään minnekään. 

"Louis. Hei ihan tosi, kerrankin kun mä olisin nousemassa ylös sä et päästä mua." Harry nauraa kun rutistan tuota vain entistä tiukemmin otteessani, ja kierähdän tuon päälle makaamaan.