Stalker L.S

Twenty

Louis

"Mitä vittua Niall?" mutisin itsekseni seisoskellen paikallani pienen paniikin hiipiessä mieleeni, jättää nyt toisen side silmillä odottamaan kohtaloaan itsekseen.

Kuuloaistini terävöityi mitä kauemmin seisoin hiljaisuudessa odottaen jotain tapahtuvaksi. Tuntui että kuulin aivan pienimmänkin rasahduksen ympärilläni, vaikka se kuuluisi kilometrien päästä. Loputtoman pitkältä tuntuneen ajan kuluttua aloin kuulla rapisevia askelia, kun joku käveli minua kohti.

"Hei Lou," kuului tuttuakin tutumpi ääni aivan vierestäni. 

"Harry, mitä tää nyt oikeen meinaa? Mitä ihmettä te oikeen ootte juoninut Niallin kanssa mun pääni menoksi?" kysyin, kun rakas poikaystäväni alkoi johdattaa minua eteenpäin.

"Se selviää sulle hyvinkin pian," Harry myhäili. "Kävele varovasti tästä eteenpäin, täällä on kiviä ja puunjuuria, äläkä kompastu," Harry neuvoi johdattaen minua eteenpäin. Nostelin jalkojani kunnolla ilmaan ja tiesin näyttäväni todella hölmöltä tällä hetkellä.

"Ollaan perillä, seiso siinä äläkä ota sidettä pois ennen kuin annan luvan," Harry ohjeisti hetken rämpimisen jälkeen. Minulla oli pieni aavistus siitä, missä saatoimme olla mutten ollut aivan varma. Kuuntelin tarkkaan ympäristöä ja kuulin hetken aikaa pientä kilinää ja rapinaa, kunnes äänet loppuivat kokonaan, lukuun ottamatta kauempaa kuuluvaa liikenteen huminaa, emme siis voineet olla kovin kaukana pikatiestä, olimme selvästi ulkona sillä tunsin pienen tuulen vireen kasvojani vasten ja kuulin kuinka tuuli humisi puissa, ja jostain kauempaa kuului käen kukkuminen.

"Noniin nyt voit ottaa sen pois," kuulin Harryn toteavan, ja kurkotin käsilläni niskaani jossa tekemäni solmu sijaitsi, ja vetäisin sen vaivoitta auki, jolloin liina putosi pois silmiltäni ja näin jälleen ympärilleni. Melkein kiljaisin järkytyksestä kun näin mitä ympärilläni oli. Tunsin kyyneleiden kirpoavan silmiini ja muutama vierähti poskilleni.

"Eikö olekin kaunista?" Harry kuiskasi, kuin pelkäisi hajottavan herkän hetken puhumalla kovempaa. 

"Harry tää on aivan sanoin kuvailemattoman ihanaa," henkäisin tuijottaen ympärilleni kangistuneena.  Edessäni oli viltti, jota ympäröi monet kynttilät hehkuen kirkkaana, olimme aivan rotkon reunalla, jossa olimme jakaneet useammankin hetken Harryn kanssa. Ilma oli suorastaan täydellinen, pieni tuulenvire leikitteli puiden latvoilla, ja aurinko oli laskemassa rotkon takana olevalle puuttomalle aukiolle, värjäten taivaanrannan ja muutamat pilvet vaalean punaisin liiloin ja oranssin värein.

"Ei vaan tää on täydellistä," korjasin äkkiä.

"Ei vaan sinä olet täydellinen," Harry naurahti hymyillen leveästi.

"Mä en ois voinut uskoa, että sä viitsit nähdä näin paljon vaivaa, minun takiani," totesin.

"Höpö höpö, eihän tän järjestely ollut homma eikä mikään, noni hölmö tules tänne istumaan mun kanssa," Harry myhäili taputtaen vierestään paikkaa viltillä, ja tottelin mieluusti poikaystäväni käskyä istahtaen rakkaani viereen, ihailemaan näkyä edessämme. 

"Kuule Louis, mulla on sulle tärkeetä asiaa ja mä haluun, että sä kuuntelet tarkkaan mitä mä aion sanoa," Harry aloitti nousten toisen polvensa varaan, kun olimme olleet hetken aikaa aivan hiljaa.

"Mä en muutama vuosi sitten olis uskonut ikinä löytäväni ketään kenen kanssa haluisin viettää koko loppu elämäni, mutta toisin vaan kävi. Mä oon jo pitkään miettinyt pitäiskö mun jo tehdä tää, mutta mä en ole uskaltanut aikaisemmin. Louis sä oot parasta mitä mulle on ikinä tapahnut ja mä haluun olla sun kanssa aina ja ikuisesti. Joten teetkö sä musta maailman onnellisimman miehen ja tuut mun miehekseni?" Harry kysyi kaivaen mustan rasian taskustaan ja paljastaen siellä olevan kihlasormuksen.

"Harry, mä rakastan sua," Kiljahdin ja syöksyin halaamaan tuota.

"Mä oletan että tuo oli myöntyvä vastaus," Harry naurahti suudellen minua, kun vihdoin irrottauduimme halista, ja asetti sitten sormuksen nimettömääni, suudellen sitten minua uudelleen, tällä kertaa pidempään ja intohimoisemmin.

"Oliko tää nyt se yllätys?" naurahdin kun irrottauduimme toisistamme.

"Osa sitä, on mulla vielä pari ässää hihassa," Harry vinkkasi silmäänsä nousten viltiltä ja kävellen läheisen pensaan luo, vetäisten sen sisältä korin.

" Mä ajattelin, että voitais juhlistaa tätä tilaisuutta vielä nauttien lasilliset kuohuvaa ihaillen näitä maisemia," Harry hymyili ottaen korista kaksi viinilasia ja  kuoharipullon asettaen ne siististi vierekkäin viltille. Harry poksautti pullonkorkin auki ja kaatoi molempiin laseihin sivistyneen määrän kuoharia, ojentaen sitten toisen lasin minulle. Siemailimme juomiamme hiljaisuudessa, katsellen pimenevään taivaan rantaan, josta aurinko oli jo laskenut, ja taivas oli alkanut muuttua tumman sinisestä yön mustaksi, vain muutamien tähtien ilmestyessä valaisemaan pimenevää iltataivasta.

Hetki tuntui täydelliseltä, oli kuin olisimme olleet ainoita ihmisiä maanpäällä. Ei olisi kuin me kaksi, istumassa tällä kalliolla tällä täydellisellä hetkellä.

Sillä kyseisellä täydellisellä hetkellä ymmärsin olevani korviani myöten rakastunut vieressäni istuvaan kiharapäähän, ja saisin onnekseni nimittää tuota kihlatukseni, ja vielä joku päivä lupautuisimme toisillemme iäisyydeksi, kunnes kuolema meidät lopulta erottaisi.

_______________________________________

Moiii taas teille kaikille!

Mulla ei oo tälläkertaa mitään erityistä selitystä sille miks en oo kirjotellut teille aikaisemmin. Tuntu vaan siltä ettei jaksanut/pystynyt kaiken keskellä kirjottaa mitään julkaisukelposta. Oon siis tässä muutaman kuukauden ajan vaan yrittänyt keskittyä parantumiseen ja voimien keräämiiseen, et jaksais ehkä syksyllä taas opiskella.

Oon nyt siis hakenut ja /ollut haastattelussa Jämsässä nuorisotyöohjaajan alalle, ja saan tiedon siitä oonko päässy sinne Torstaina.

Mulla kun ei se lukio oukeen onnistunu ni tuli alan vaihto eteen ja kun oon tykänny isosen työstä ni hain sitten jotain sellaista vastaavaa.

Tykkään yhä lukea/kirjottaa Larryä, mutten oikeen hirveesti enää kuuntele One Directionia, koska oon muuttunut / ollut Gootti vuoden alusta lähtien, eli kuuntelen enimmäkseen rockia ja metallia, mun nykyisiin suosikkeihin kuuluukin Stam1na ja Marilyn Manson.

Mutten voi sanoa et olisin lakannut rakastamasta One Directionia, sillä se ei tuu ikinä tapahtumaan.

Mutta näillä sanoilla ja ajatuksilla jätän teidät odottamaan seuraavaa lukua joka tulee toivottavasti aikaisemmin kuin tämä :)

Kiitos teille kaikille jotka vielä jaksatte lukea tätä kirjaa ja yleensäkin mun teoksia :)

COMMENT&VOTE!!!!

All The Love E <3

:)

;)

:)

<3