Stalker L.S

Sixteen

Harry

Päästyämme pihaan, astuimme ulos autoista ja Louis kävi avaamassa ulko oven. Kannoimme yhteistuumin laatikot eteiseen ja kun viimeiset laatikot saatiin sisälle, veimme ne makuuhuoneeseen.

"Jäättekö te auttamaan purkamisessa?" Louis kysyi, kun seisoskelimme vain laatikoiden vieressä tekemättä niille vielä mitään.

"Joo kyllä me voidaan, ei meillä kyllä muutakaan tekemistä tänään ole, ja bestiksethän auttaa toisiaan eiks niin Zayn?" Niall selitti kysyen vielä lopuksi Zaynin mielipidettä.

"Joo kyllä se mulle sopii" Zayn hymyili ja ryhdyimme samantien tuumasta toimeen.

Louisin vaatekaapissa oli onneksi sen verran tyhjää, että kun tuo siirsi muutaman vaatepinon sivummalle, saimme tungettua minun vaatteitani laatikoista tyhjiin rakoihin. Ja koska minulla ei ollut aivan älyttömän paljon vaatteita, mahtuivatkin ne kaikki sopivasti kaappiin, eikä laatikoiden tyhjentämisessä siksi kestänytkään mitenkään pitkään. Pian jo jokainen pahvilaatikko ammotti tyhjyyttään siistissä pinossa keskellä huonetta.

"Oisko sitten kahvin aika" huokaisin kun viimeinenkin laatikko oli tyhjennetty.

"Kahvi vois olla kyllä ihan hyvä, tuon urakan jälkeen" Zayn komppasi, ja siirryimme sitten keittiöön. 

Olin juuri menossa hakemaan kahvipuru pussia, kun Louis työnsi minut sivuun, minun vain kohottaessa kulmiani tuolle.

"Mitä sä oikein teet?" ihmettelin.

"Keitän sitä kahvia" Louis mumisi ja nappasi pussin laatikosta, mitaten kahvinpuruja suodatinpussiin. 

"Mut mä olin just... no antaa olla" huokaisin, kun tunsin puhelimeni tärisevän taskussani. Siirryin varmuudenvuoksi eteiseen ennen kuin edes katsoin kuka minua koitti tavoitella, sillä olin huomannut Codyn yhä soittelevan minulle ja olin saanut tuolta miljoonia tekstiviestejä viimeaikoina. En tietysti koskaan vastannut tuolle mitään, mutta Cody ei tahtonut silti luovuttaa sitten millään.

Sain kumminkin huokaista helpotuksesta, kun Edin nimi välkkyi näytöllä Codyn sijasta. Painoin vihreää luuria ja vein puhelimen korvalleni vastaten puheluun.

"Moro mitä jätkä" vastasin tavalla, joka oli säilynyt meillä niin kauan kun olimme tunteneet.

"Hei, sä muistit vielä" Ed naurahti.

"Miten mä voisin unohtaa?" hymyilin, vaikkei Ed sitä voinutkaan nähdä.

"Mutta joo oli mulla ihan oikeeta asiaakin" Ed aloitti.

"Liittyen mihin?" kysyin, vaikka saatoin jo arvatakin mitä asia oikein koski.

"Sähän muistat kai vielä mitä sä lupaist mulle?" Ed kysyi.

"Ai mitä muka?" kysyin esittäen tyhmää.

"Sä lupasit laulaa mun kanssa sen yhden biisin mun tulevalle levylle" Ed kertoi ja löin mielessäni päätäni seinään, sillä Ed oli sitten ilmeisesti oikeasti ollut ihan  tosissaan sen asian suhteen, vaikka olin olettanut tuon pelleilleen silloin.

"Niinpä taisin tehdä. Mä luulin että sä vitsailit" huokaisin.

"Enää ei voi perua, mä tuun hakemaan sua teiltä noin viideltä" Ed kertoi ja oli lyömässä luuria korvaan.

"HEI!! Älä lopeta vielä!" Henkäisin ennen kuin Ed ehti lopettaa puhelua.

"No?" Ed kysyi.

"Kai sä tiedät mistä sä haet mut. Mähän en siis asu enää Zaynin ja Niallin kanssa" selitin.