BTS ONESHOTS (FIN)

VKOOK; Just nyt täällä, mun kanssa

"Hei, mä oon kotona!" Jungkook huudahti astuessaan sisälle asuntoon talon 5 kerroksessa. Hän otti pipon pois päästään, kaulahuivin kaulastaan ja avasi takkinsa napit.
Jungkook kurotti hyllylle ja laittoi oikealla kädellä huivin ja pipon sinne samalla kun vasen käsi laittoi takkia naulakkoon kapean eteisen toiselle seinälle. Kengännauhat auki, sinapinruskeat Timberlandit pois jalasta, ja Jungkook oli valmis astumaan pidemmälle asuntoon.

"Heiiii" Taehyung huudahti hymyillen ja riensi halaamaan Jungkookia. Hän kietoi kätensä tiukasti poikaystävänsä ympärille ja Jungkook rutisti häntä takaisin. "Oliko sulla ikävä mua?" Jungkook kysyi hymyillen.
"Mulla on aina ikävä sua", vastasi Taehyung ja antoi Kookielle pusun.
Jungkook pörrötti Taen hiuksia ja he siirtyivät seuraavaan huoneeseen.

Heidän olohuoneensa oli mukavan kokoinen, sinne mahtui hyvin suuri vuodesohva, jolla vieraat yleensä nukkuivat, sekä pieni pöytä ja lipasto, jonka päällä oli televisio.
"Onneksi on perjantai", Jungkook huokaisi heidän lösähtäessään sohvalle.
"En olis jaksanu tehä yhtään useempaa työpäivää tällä viikolla."
Jungkook oli töissä läheisessä kahvilassa tarjoilijana. Hän oli viitenä päivänä viikossa 8 tuntia päivässä töissä hymyilemässä ja toivottamassa kaikki tervetulleiksi Café Roseen.
Café Rosen omistaja, Kim Seokjin, oli ystävällinen mies, ja oli onneksi ottanut juuri kaupunkiin muuttaneen Jungkookin töihin.

Café Rose oli myös se paikka, jossa Jungkook tapasi viereensä käpertyneen miehen ensimmäistä kertaa. Hän muisti sen päivän hyvin, sillä se oli erityinen juuri Taehyungin takia.

Päivä oli ollut sateinen, ja Jungkook oli ollut vuorostaan kassalla, kun litimäräksi kastunut nuori mies oli rymistellyt kahvilaan karkuun sadetta. Nuori mies, joka myöhemmin paljastui Taehyungiksi, ravisteli vettä hiuksistaan ja käveli kassalle tilatakseen kaakaon. Jungkook ei koskaan tule unohtamaan sitä hetkeä, kun Taehyung nosti katseensa lattiasta, ja Jungkook näki hänen silmänsä.

Ne olivat kauneimmat silmät jotka Jungkook oli eläessään nähnyt, ja ne katsoivat häneen. Nuori mies tilasi kaakaon, ja Jungkook otti siitä salaa hieman pienemmän hinnan. Hän tiesi, ettei Jin suuttuisi, sillä päivä oli ollut tavallista kiireisempi, joten muiden asiakkaiden ostokset korvaisivat puuttuvan rahasumman. Valmistaessaan kaakaota hän laittoi siihen enemmän kermavaahtoa ja nonparelleja kuin yleensä, ja vei annoksen suoraan pöytään. Nuori mies kiitti kaakaosta ja katsoi taas Jungkookia kauniilla silmillään hymyillen.
Koko päivän Jungkook ajatteli vain kauniita silmiä jotka olivat katsoneet häneen.
Vähitellen Taehyung alkoi käymään kahvilassa enemmän ja enemmän, ja kerran hän rohkaistui kysymään hänelle joka kerta tarjoilevan pojan nimeä. Se oli alku kaikelle hyvälle, jota on nyt jatkunut 3 vuotta.

"Mitä mietit?" Taehyung keskeytti Jungkookik ajatusten juoksun. "Sua ja sun kauniita silmiä, sitä miten me tavattiin",vastasi Jungkook, ja hymyili muistolle. Taehyung punastui hieman ja käpertyi poikaystävänsä kainaloon. Jungkook kiersi kätensä hänen ympärilleen ja antoi suukon päälaelle.
"Mitä me aiotaan tehdä tänään? Ku on perjantai ja kaikkea, ei tartti herätä aamulla aikasin", pohti Taehyung ääneen.
"Mulle käy kaikki kunhan saan olla sun kanssa", vastasi Jungkook. Taehyung naurahti.
"Mikä sulla on tänään, sä et yleensä oo tollanen söpöilijä."
"Ei mulla oo mikään, oon vaan ilonen et oot olemassa ja et oot täällä just nyt mun kanssa", vastasi Jungkook. Taehyung kääntyi hieman ja katsoi Jungkookia silmiin.
Hetken he vain istuivat siinä, Jungkook jalat ristissä katsoen hieman alaspäin vinoon Taehyungiin joka oli puoliksi kyljellään istuma-asennossa Jungkookin kainalossa katsoen ylöspäin pojan silmiin.

Hitaasti Jungkoon siirsi oikean kätensä Taehyungin leualle ja he suutelivat hellästi. Suudelma oli lempeä, hidas ja täynnä tunnetta. Jos se suudelma olisi näkynyt ilmassa väreinä, koko huone olisi ollut täynnä lämmintä vaaleanpunaista hehkua. Hitaasti he erosivat suudelmasta katsoen toisiaan silmiin.
"Mä tiedän mitä me voidaan tehdä" sanoi Taehyung yhtäkkiä. "No?" kysyi Jungkook ja silittäessään Taen päätä vasemmalla kädellään.
"En mä sitä sulle vielä kerro", ilmoitti Taehyung.
"Oota tässä hetki". Jungkook jäi sohvalle istumaan kun Taehyung nousi ylös ja kipaisi makuuhuoneeseen. Jungkookia huvitti hänen yhtäkkinen innostuksensa, se oli suloista. Taehyung tuli huoneesta mukanaan huivi ja kuulokkeet. "Mä sidon sun silmät ja laitan sulle kuulokkeet, koska muuten koko homma menee pilalle", hän ilmoitti. Taehyung istahti Jungkookin syliin ja Jungkook laittoi automaattisesti kädet hänen vyötärölleen. Tae sitoi huivin ja sanoi:
"Istu vaan tässä, mä tuun sitte hakee sut ku kaikki on valmista, okei?"
"Okei" vastasi Jungkook. Taehyung suukotti häntä huulille ja laittoi kuulokkeet pojan päähän. Hän laittoi päälle soittolistan ja lisäsi voluumia jotta Jungkook ei kuulisi mitä hän tekee. Soittolista on poikien yhteinen, johon he molemmat lisäävät suosikkejaan ja joka yleensä soi kun he kuuntelevat musiikkia. Molemmat osaavat lähes koko listan ulkoa, ja nytkin Jungkoon alkoi laulaa mukana kun tunnisti kuulokkeissaan soivan kappaleen.

Taehyung nousi ylös ja lähti valmistelemaan yllätystään ja Jungkookille jäi aikaa laulaa ja miettiä asioita. Hän istui sohvalla ja tajusi olevansa todella onnekas tuntiessaan Taehyungin kaltaisen ihmisen. Taehyung piti hänestä aina huolta, piristi jos oli huono päivä ja ymmärrsi silloinki kun muut eivät ymmärtäneet.

Jonkin ajan kuluttua Jungkook tunsi jonkun istuvan hänen syliinsä ja ottavan kuulokkeet pois. Taehyung avasi huivin solmulta ja virnisti Jungkookille joka näytti hämmentyneeltä kun hänen musiikkihetkensä keskeytyi.
"Mä olen valmis", Taehyung ilmoitti ja laittoi huvin takaisin Jungkookin silmille.
"Miksi sä sitten laitoit sen huivin takasin?" kysyi Jungkook. Taehyung vain suukotti poikaystäväänsä ja tarttui Jungkookin käteen. Jungkook nousi Taehyungin ohjaamana ylös sovhalta ja seurasi poikaa haparoiden.

Taehyung ohjasi Jungkookin lasitetulle parvekkeelle, jossa oli pieni sohva ja puutarhapöytä tuoleinenn, ja otti huivin pois. Jungkook avasi silmänsä ja näki ensimmäisenä tyytyväisen Taehyungin. Hän katsahti ympärilleen ja näki pyödällä kaksi kupillista kermavaahdolla ja nonparelleilla koristeltua kaakaota.
Jungkook tunsi kuinka hänen näkökenttänsä sumentui ja hänen poskelleen tippui jotain kosteaa. "Kulta, miksi sä itket?" kysyi hämmentynyt Taehyung. Jungkook katsoi poikaystäväänsä ja rutisti hänet tiukkaan halaukseen. Taehyung halasi poikaa takasin ja tunsi kuinka hänen paitansa olkapää kastui toisen kyynelistä.

Vihdoin Jungkoon sai äänensä takaisin ja sopersi edelleen Taehyungia halaten:
"Mä vaan oon niin onnellinen. Että mulla on sut, että mä saan olla sun kanssa ja että sä teet kaikkia tälläsiä pieniä sulosia ihania juttuja jotka saa mut tuntee oloni niin tärkeeks. Mä oon niin onnellinen, että se onnellisuus täyttää mut päästä varpasiin ja nyt se läikkyy yli."
Nyt Taehyungkin tunsi kyyneileiden valuvan silmistään. Siinä he seisoivat, toisiaan halaten aurinhonlaskussa. Taehyung vetäytyi halauksesta mutta jätti kädet Jungkookin ympärille. "Kiitos", hän kuiskasi ja suuteli poikaa. Suudelma oli erittäin pitkä ja tunteellinen, he purkivat siihen kaiken sen, mitä tunsivat toisiaan kohtaan. He halasivat toisiaan tiukemmin, he olivat niin lähellä toisiaan kuin mahdollista. Kun suudelma päättyi, he siirtyivät istumaan sohvalle sylikkäin ja joivat kaakaonsa hiljaa jutellen ja auringonlaskua katsellen.

Siihen he myös nukahtivat, sohvalle sylikkäin, toisiaan halaten viltin alle, ja kuu ja tähdet pysähtyivät hetkeksi katsomaan sitä kaunista hetkeä.