BTS ONESHOTS (FIN)

Yoonmin; Kliseinen Rakkaustarina

"mä en koskaan uskonu niihin kliseisiin rakkaustarinoihin, jossa on aina joku joka rakastaa sua, kaikista niistä vioista huolimatta. en jaksanu kuulla ihmisten tarinoita niiden pelastavista prinsseistä ja enkeliprinsessoista, jotka oli vaan ilmestyny jostakin ja muuttanu kaiken. se kaikki kuulosti niin kauheen epätodelliselta, ihan joltain keksiltyltä tarinalta jostain kirjasta tai elokuvasta, jolla on syvällinen opetus.
"erilaisuus on rikkaus"
"aina on joku joka rakastaa sua"
"todellinen rakkaus ilmestyy ihan tyhjästä ja muuttaa kaiken"

silti, kun mä istuin sinä yhtenä iltana sun kainalossa sohvalla ja katoin jotain ihan turhaa ohjelmaa, mä mietin että oliko ne kaikki jutut sittenki totta. onko muka oikeesti mahollista, että on joku rakastaa sua aina, kaikesta epätäydellisyydestä, vioista ja hankalista piirteistä huolimatta? mä kysyin sulta, että voiko niin käydä. sä kallistit päätä, ja katoit kattoon hiljaa ihan hetken. sit sä vastasit mulle näin: "kyllä mä uskon että voi. sellasille ihmisille jotka uskaltaa olla aitoja ja uskaltaa rakastaa. mutta ei se kaikille ole niin helppoa."

mä katoin sua silmiin, sä silitit mun hiuksia ja aurinko laskeutu taivaanrannan taa meidän takana. nostin mun käden ja koskin sun poskea, kysyin, että ootko sä oikeesti olemassa? sä naurahit ja otit mun kädestä kiinni ja laskit sen sun reidelle, sanoit että kyllä sä näytit ihan elävältä ku viimeks katoit peilistä. ihmettelit et miks kysyin sellasta, olinhan sun kainalossa ja pidin sua kädestä. vastasin sulle että sä oot ihan ku sellanen kliseinen pelastava prinssi joka muutti mun elämän, sanoin etten usko et sellasia on olemassa. kysyit, miksen mä usko sellasiin, onko joku kertonu prinsseistä jotain mainetta alentavaa? mä nauroin ja nojasin sun olkapäähän, sanoin että ei ole, mutta että sellaset prinssit ilmestyy vaan erikoisille ihmisille, jotenkin spesiaaleille yksilöille enkä mä ole sellanen.

sitten sä sanoit jotain minkä muistan hautaan asti. sä sanoit näin:
"muille sä et ehkä ole erikoinen, mutta mulle sä oot se spesiaali kliseinen pelastava prinssi. sä tuet mua, ymmärrät ja kuuntelet ja jaksat, kun oon vaikee tai kun elämä on vaikeeta. sä oot mun luona ku mä tarvitsen sua, autat ja annat ohjeita ja syyn elää"
se on ehkä kauneita, mitä mulle on koskaan sanottu. mä haluaisin sanoo sulle jotain yhtä kaunista, mutta mä en osaa. haluaisin kiittää sua siitä, että oot olemassa, että oot mun kanssa, mutta mun sanat ei riitä sellaseen. joten mä sanon vain kiitos. ihan kaikesta. mä rakastan sua."

Nostin katseeni katseeni lunttilapusta ääni väristen, sanoin viimeiset sanat ja katsoin Jiminiä silmiin. Hän katsoi minua kyyneleet silmissään, onnellinen hymy huulillaan.
"Mä rakastan sua Yoongi", hän sanoi ja kietoi kädet tiukasti ympärilleni juhlasalissa olevien ihmisten taputtaessa ja pyyhkiessä kyyneleitään. Jimin vetäytyi halauksesta ja pyyhki kyyneleitään. Hymyillen pyyhin kyyneleet peukalollani.
"Anteeks että mä sain sut itkemään"
"Nää ei oo surukyynelitä joten saat anteeks", Jimin sanoi ja naurahti.
"Äh mä en ymmärrä miten paljon jotain ihmistä voi rakastaa. Mutta sua mä rakastan aivan älyttömästi", hän sanoi siitä huolimatta, että ruokapöytiin kerääntyneet häävieraat kuulivat kaiken vieressämme olevien mikrofonien ansiosta.
"En mäkään", vastasin. "En mäkään. Mutta mä olen onnellinen että mä rakastan sua."
Kiedoin käteni aviomieheni ympärille, ja kuiskasin "mä olen niin onnellinen", ennekuin painoin hänet syvään suudelmaan.

Jotain tekstiä pitkään aikaan, joku saattaa ehkä arvata mutta tarinan inspiraationa toimi Harryn ja Meghanin häät ja osittain Love Yourself: Tear (vaikka se on aika surullinen albumi, mutta se on kaunis)