BTS ONESHOTS (FIN)

vhope - auta mua unohtamaan

Hiljainen nyyhkäys pakeni huuliltani ja hautauduin syvemmälle peiton alle peittääkseni itkuni äänet. Paksun peiton alla kyyneleet valuivat valtoimenaan poskiani pitkin alas paidalleni ja paljaille reisilleni, kun halaisin polviani yrittäen rauhoittua. Uusi aalto nyyhkäyksiä ravisteli kehoani, mutta vaiensin äänet nopeasti kuullessani ulko-oven aukeavan.
"Taehyung?", tuttu ääni kutsui ovelta.
Yritin vastata, mutta suustani ei kuulunut kuin hiljainen vaikerrus.
Hautauduin syvemmälle peiton alle, ja toivoin ettei Hoseok tulisi huoneeseen. En halunnut hänen näkevän minua heikkona, itkemässä yksinäni peiton alla.
Toiveisiini ei kuitenkaan vastattu, vaan kuulin oven avautuvan.
"Taehyung?", Hoseok kysyi, huomattavasti hiljaisemmalla äänellä.
En luottanut ääneeni tarpeeksi vastatakseni hänelle, pysyttelin vain hiljaa peiton alla.
Kuulin askeleet jotka lähenivät sänkyä jolla makasin, ja käperryin tiukemmin peiton alle, aivan kuin se tekisi minut näkymättömäksi ja pääsisin piiloon Hoseokilta.

"Oletko sä siellä?", Hoseok kysyi varovasti.
En vastannut vieläkään.
"Onko kaikki okei?"
Kyynel valui hitaasti alas poskeani peiton suojissa, ja yritin unohtaa kaiken tapahtuneen, mutta tapahtumat alkoivat taas pyöriä päässäni filminauhan tavoin.

Nojasin rakennukseen selkäni takana, ja selasin puhelintani odotellessani Jiminin saapumista. Meidän oli tarkoitus mennä keilaamaan joidenkin hänen kavereidensa kanssa, ja olin ajoissa paikalla. Pian näin Jiminin tulevan, ja heilautin hänelle kättäni. Menimme sisälle, jossa Jiminin kaverit jo odottivat. Maksoimme liput ja saatuamme kengät siirryimme keilaamaan. Jonkin ajan kuluttua minun piti päästä vessaan.
Ja siellä kaikki olikin tapahtunut.
Hoidettuani asiani, olin pesemässä käsiäni kun joku tuntematon mies alkoi kähmimään minua. Näin hänen kasvonsa pelistä, kun hän kuljetti kätensä lantiolleni.
"Mitä sä oikeen teet?", huudahdin ja vetäydyin kauemmas. Mies käveli minua kohti, ja tunsin kuinka selkäni painautui seinää vasten. Miehen kädet eksivät paitani napeille, ja avasivat niistä ylimmäisen.
"Mitä sä teet, päästä mut pois!" huudahdin ja yritin työntää miestä kauemmas. Hän painoi polvensa jalkoväliini ja pakotti minut käsillään takaisin vasten seinää.
"Mitäs noin nätti poika tekee yksinään täällä?" mies kysyi.
"En mä ole yksin, mene pois!"
Mies ei kuunnellut minua vaan avasi seuraavankin napin painautuen lähemmäs. Sydämeni hakkasi ylinopeutta ja minua huimasi.
Aivoni huusivat minua pakenemaan, mutta kehoni tuntui voimattomalta. Jostain keräsin voimia ja kiskaisin itseni irti miehen otteesta. Potkaisin häntä haaroihin ja hän kaatui maahan pidellen sukukalleuksiaan. Juoksin ulos vessasta, kävin nopeasti vaihtamassa kengät takaisin omiini, ja pinkaisin karkuun kaikken katseilta.
Kotiin päästyäni kävelin ensimmäisenä suihkuun, ja sen jälkeen totuus iski vasten kasvojani. Minut oltiin melkein raiskattu.

Purskahdin uudestaan itkuun ja tunsin Hoseokin istuvan sängylle.
"Kulta? Mikä sulla on? Ootko okei? Sattuuko sua johonkin?" Hoseok ei pystynyt estämään kysymysten tulvaa.
Kykenemättä puhumaan annoin kyynelten valua. Tunsin Hoseokin yrittävän vetää peittoa yltäni. Vetäisin sen nopeasti tiukemmin ympärilleni.
"Älä koske", kuiskasin.
"Taehyung?" tunnistin huolestuneen äänensävyn Hoseokin äänestä.
"Mitä on tapahtunut?"
"Mä en halua puhua siitä", kuiskasin melkein äänettömästi.
Hoseok kuitenkin kuuli mitä sanoin.
"Miks et?", hän kysyi, ja oli hetken hiljaa. Sitten kuulin hänen henkäisevän terävästi.
"Koskiko joku suhun?" hän kysyi ääni väristen.
Halusin kieltää sen, sanoa että kaikki oli hyvin, mutta suustani ei kuulunut ääntäkään.
"Taehyung, koskiko joku suhun ilman sun lupaa?"
Istuin hiljaa peiton alla ja vajosin ajatuksiini. Tiesin että minun pitäisi kertoa Hoseokille tapahtuneesta, mutta entä jos hän ajattelisi minun olevan likainen toisen kosketuksen jäljiltä?
Ajatus sai minut itkemään vuolaammin, ja tunsin Hoseokin laskevan kätensä peitolle.
Säpsähdin hänen kosketustaan. Hoseok veti kätensä pois.
"Taehyung? Katso mua silmiin, ole kiltti." Hoseok pyysi hiljaa.
Keräsin hetken itseäni peiton alla. Vakuuttelin itselleni, että voisin tulla pois peiton alta. Se on vain Hoseok. Ja jos ei olisikaan, olisin silti likainen, sotkettu tuntemattoman kosketuksella, joten mitä sitten vaikka se tapahtuisi uudestaan?