BTS ONESHOTS (FIN)

vkook; ecstasy

Nappasin nahkatakkini tuolin selkänojalta ja hyppelehdin portaat alakertaan.
"Mä menen nyt!", huusin olohuoneeseen juostessani oviaukon ohitse. Eteisessä pysähdyin laittamaan kuluneet mustat Converseni jalkaan. Nappasin avaimet sivupöydältä, ja tungin ne samaan taskuun puhelimen kanssa oven napsahtaessa lukkoon selkäni takana.
Pihalla minua odotti Jungkook kiiltävän mustan moottoripyöränsä vierellä. Hänellä oli yllään nahkatakki, mustat farkut ja hän nojasi rennosti menopeliinsä katsellessaan taivasta kotini katon yläpuolella.

Kuullessaan askeleeni hän käänsi katseensa kasvoihin, ja hymy levisi hänen kasvoilleen.
"Hei", hän sanoi ja kietoi kätensä ympärilleni painaen suukon huulilleni.
"Hei", vastasin hymyillen.
"Ootko sä valmis?", hän kysyi, ja kohotti kätensä koskettaakseen kasvojani.
"Olen mä", vastasin. "Tai ainakin luulen"
Jungkook kääntyi ympäri irrottaen kätensä ympäriltäni. Hän avasi luukun satulan alta ja ojensi sieltä kypärän ja hanskat.
"Tässä on sulle kypärä. Ja laita ne hanskat kans, ettei tuuli tunnu ikävästi käsissä."
Nyökkäsin, ja asetin painavalta tuntuvan kypärän päähäni. Hiuset valahtivat silmilleni kiristäessäni kypärää leuan alta.
Jungkook kiristi oman kypäränsä ja sipaisi blondit hiukseni pois silmiltäni.
"Näissä kypärissä on radio, voidaan puhua koko ajan kun ollaan liikkeellä", kuulin Jungkookin äänen särisevän korvani kohdalla olevasta kypäräpuhelimesta.
"Okei", vastasin, ja tunsin hermostuneisuuden hiipivän mieleeni. En ollut aikaisemmin ollut moottoripyörän kyydissä, paitsi silloin kun se ei ollut liikkeessä. Jungkook oli kuitenkin saanut suostuteltua minut kokeilemaan, ja tiesin etten kokeilisi ikinä jos en nyt menisi. Lisäksi tiesin, etten voisi tehdä sitä kenenkään muunkaan kanssa. Hän oli ainoa ihminen, jonka kyydissä suostuisin moottoripyörän kyytiin.

Jungkook kiipesi pyörän selkään ja kohotti sen suoraan. Hän viittasi päällään minua kiipeämään selkänsä taakse. Nielaisin kuuluvasti ja tartuin Jungkookia olkapäästä nostaessani toisen jalkani pyörän ylitse. Asetin jalkani niille tarkoitetuille tuille Jungkookin ohjeiden mukaan, pitäen koko ajan kiinni tämän vyötäröltä.
"Okei. Nyt pidät koko ajan jalat paikallaan ja musta kiinni, ja sitten kun mennään lujaa, nojaa ihan mun selkää vasten", Jungkook selitti.
"O-okei", sanoin sydämeni hakatessa nopeasti vaikkei moottoripyörä ollut edes käynnissä vielä.
"Pelottaako sua?"
"Ehkä... vähän", myönsin.
"Luotatko sä muhun Taehyung?", Jungkook kysyi.
"Joo", vastasin.
"Mä lupaan sulle, ettei meille käy mitään. Mä ajan varovasti, sä tiiät et mä oon ajanu ennenki. Pidä vaan lujaa kiinni ja nojaa mun selkään niin sulle ei käy yhtään mitään. Okei?"
"Okei", vastasin ja nyökkäsin hänen selkäänsä vasten.

Jungkook otti tukijalan pois ja käynnisti moottoripyörän. Komeasti pärähtäen kaksipyöräinen käynnistyi ja Jungkook nosti jalkansa maasta kun lähdimme liukumaan hitaasti eteenpäin. Kiedoin käteni tiukasti hänen ympärilleen, vaikkei nopeus ollut vielä kuin 40km/h. Ajelimme hetken hitaammin eteenpäin, pois asuinalueelta. Hetken päästä käännyimme pellon keskeltä kulkevalle, pitkälle ja suoralle tielle.
"Mä kaasutan nyt, pidä kiinni", Jungkook sanoi, ja nyökkäsin hänen selkäänsä vasten uskaltamatta sanoa sanaakaan.

Moottoripyörä nytkähti terävästi eteenpäin, kun Jungkook lisäsi kaasua. Tunsin tuulen tuivertavan ohitseni, ja kiedoin käteni tiukemmin hänen vyötärönsä ympärille. Painauduin tiukasti hänen selkäänsä vasten ja suljin silmäni vauhdin kiihtyessä entisestään. Tuuli painoi farkkujeni lahkeita ja takkini selkämystä yrittäen vetää minutkin mukanaan. Avasin silmäni, kun huomasin että niiden kiinnipitäminen vain pahensi tilannetta. Maisemat vilisivät ohitseni niin nopeasti, että värit tuntuivat muuttuvan pelkiksi viivoiksi.

Vauhti oli huumaava, ja juuri kuin olin tottumassa siihen, Jungkook hidasti vauhtiaan hieman.
"Mä kallistan kohta vasemmalle, pidä kiinni ja kallistu mun mukana", kuulin Jungkookin särisevän äänen kypäräpuhelimestani.
En ehinyt reagoida kunnolla, kun tunsin moottoripyörän kallistuvan. Vetäisin nopeasti ilmaa keuhkoini ja painauduin tiukasti kiinni poikaystävääni peläten pahinta. Kohta kaatuisimme kovalla ryminällä ja se olisi tämän tarinan loppu.
Moottoripyörä kuitenkin kallistui sulavasti ja nousi sitten pystyyn täysin ongelmitta. Olin huomaamattani pidättänyt hengitystä ja nyt henkäisin syvään vapauttaen ilman keuhkoistani.
Jungkook painoi kaasua jälleen, ja matkamme jatkui vähintään 120 kilometrin tuntivauhdilla eteenpäin.

Ajettuamme eteenpäin jonkin aikaa aloin ymmärtää miksi moottoripyöräily oli monien mielestä niin mahtavaa.
Oletko itse ikinä kokenut tunnetta, jossa tiedät liikkuvasi nopeasti eteenpäin, maisemat vaihtuvat huumaavalla nopeudella, mutta kuitenkin tunnet jotain pysyvää, kun nojaat edessäsi istuvaan ja tunnet moottorin jylläävän allasi? Siltä se tuntui. En ollut koskaan liikkunut niin nopeasti, tuuli riepotteli hupparini huppua joka näkyi takin kauluksen alta. Nahkatakkini hihat ja farkkujen lahkeet painautuivat ihoani vasten ja kypärän alta pilkistävät otsahiukseni heiluivat tuulessa.

Kuitenkin, painautuessani vasten Jungkookin selkää, tuntiessani hänen liikkeensä ja moottoripyörän tukevan rungon, se ahdistuksen ja innostuksen sekainen tunne, joka painoi rintakehääni, alkoi hiljoitellen hiipumaan pois. Tunsin olevani vahva ja vapaa, kykenevä tekemään mitä vain. Kun moottoripyörä puski ilmavirtaa vasten ja painauduimme alaspäin, oloni oli voimakas, aivankuin minulla olisi supervoimia, kyky edetä tuulennopeudella. Jungkookin tuttu ja turvallinen läheisyys lisäsivät rohkeuttani ja varmuuttani siitä, että kokemus oli paljon parempi kuin osasin odottaa.
En enää pelännyt kaatumista mutkissa, vaan nautin täysin siemauksin aivojeni nurkilla kutkuttavasta vaaran tunteesta, siitä tiedosta, että tässä nopeudessa yksikin väärä liike johtaa kuolemaan. Se tunne oli huumaava, ja se valtasi koko kehon kuin huume ja sai jokaisen solun huutamaan lisää.

"Mitäs tykkäsit?", kysyi Jungkook virne huulillaan, kun otimme kypärät pois bussipysäkillä keskellä peltoja.
En pystynyt pidättelemään innostustani.
"Se oli aivan mahtavaa! Se oli niin siistiä! Me mentiin ihan pirun lujaa ja melkeen osuttiin maahan mutkissa! Aivan sairaan siistiä! Mä en ymmärrä miksen mä oo kokeillu tätä aikasemmin!"
"Wowow Tae, rauhotus nyt", naurahti Jungkook.
"Miksen mä oo tullu kyytiin aiemmin?", ihmettelin ääneen.
"Sitä mäkin oon miettiny", sanoi Jungkook. "Sua tais vähän pelottaa, sen verran tiukasti pidit kiinni."
"Aluks mua pelotti joo, mut sit kun me mentiin tosi lujaa ja maisemat vaihtu mut sä ja toi moottoripyörä kuitenki pysyitte siinä samassa hetkessä kun mä, sit mua ei enää pelottanu."
Jungkook nyökkäsi.
"Mä oon onnellinen, että sä uskalsit mun kyytiin"
"Sä oot ainoo ihminen, jonka kyytiin suostun", tunnustin ja hymyilin ujosti.
Jungkookin kasvot sulivat lempeään hymyyn, ja hän tarttui käteeni vetääkseen minut lähemmäs.
Hän kietoi kätensä ympärilleni, ja katsoi hetken suoraan silmiini, ennenkuin painoi huulensa omiani vasten. Nostin käteni hänen olkapäilleen ja annoin itseni rentoutua suudelmaan.

Olin aina ajatellut Jungkookin suudelmien olevan erityisiä. En ollut suudellut ketään muita, mutta olin varma, ettei kenenkään muun suudelma tuntunut yhtä hyvältä. Nyt tiesin miksi. Jungkookin suudelmaan, hänen huuliinsa, oli tarttunut ripaus sitä huumaavaa tunnetta, jonka kokee kun moottoripyörä kiihdyttää.

inspired by mun oma kokemukseni moottoripyörän kyydissä 👀 mun tapauksessa kuski ei tosin ollut mun seurustelukumppani vaan mun kaverin isä :D (älkää pelätkö, mikään ihmissuhteeseen viittaava tunne ei liity mun kaverin isään)