BTS ONESHOTS (FIN)

vhope; mulla oli kauhee ikävä sua

Kaksi kuukautta. Siitä on kaksi kuukautta ja 3 päivää kun Taehyung lähti. Koko sen ajan Hoseok oli odottanut häntä takaisin malttamattomana näkemään taas rakkaansa. Olivathan he soittaneet videopuheluita aina iltaisin jos Taehyung tapaamisiltaan ehti, ja viestitkin olivat lentäneet heidän puhelimiensa välillä päivittäin. Videopuhelu huonoine äänenlaatuineen ja pätkivine videoineen ei kuitenkaan korvaa toisen läsnäoloa. Hoseok ikävöi kaikkein eniten toisen tuomaa lämpöä, ja sitä tunnetta kun tietää toisen olevan lähellä vaikkei sitä erityisesti pyytäisikään.

Päivänä, jona Taehyung lähti, hän oli suudellut Hoseokia sillä samalla lentokentällä jonne Hoseok parhaillaan oli matkalla, luvaten pitävänsä yhteyttä ja tulevansa takaisin kotiin heti, kun se olisi mahdollista. Kun Hoseok viikko sitten sai viestin, jossa Taehyung kertoi tulevansa kotiin ei riemulla ollut rajaa. Sinä iltana Hoseok tanssi yksin olohuoneessa soittaen lempimusiikkiaan, ja meni pitkästä aikaa nukkumaan ilman tunnetta jonkin tärkeän puuttumisesta. Hän tiesi saavansa sen puuttuvan tärkeän asian takaisin pian, ja se teki hänet niin iloiseksi että nukahtaminen oli vaikeaa.

Hoseok käänsi autonsa moottoritieltä ramppiin ja hidasti vauhtiaan. Pian hän jo saapuikin lentokentän parkkipaikalle alkaen etsiä parkkipaikkaa autolleen, mieluiten mahdollisimman läheltä ovea jotta Taehyungin matkalaukkuja ei tarvitsisi kuljettaa pitkää matkaa. Sopivan parkkipaikan löydyttyä Hoseok parkkeerasi autonsa, otti takkinsa viereiseltä istuimelta ja astui ulos autosta sulkien oven perässään. Hän heitti takin niskaansa ja lukitsi auton ovet lähtien kohti suurta hallia, johon lentokoneiden matkustajat saapuivat.

Hoseok seisoi suuressa aulassa tutkien lentokoneiden laskeutumisaikatauluja. Sen mukaan Taehyungin kone laskeutuisi puolen tunnin päästä. Koska Hoseok oli ollut samalla lentokentällä monesti ennekin, hän tiesi missä hänen etsimänsä aula olisi, ja päätti siksi käydä vessassa ensiksi. Hän oli hermostuksissaan juonut paljon vettä ajomatkan aikana, ja se alkoi nyt tuntua.

Hoseok käveli tuttuun halliin ja istui jo melkein vakiopaikakseen muodostuneelle penkille. Hän otti puhelimensa taskustaan ja selasi hetken Instagramia, siirtyen sitten pelaamaan puhelimellaan. Hänen keskittymisensä ei kuitenkaan riittänyt pelaamiseen, joten hän laittoi puhelimensa pois ja vilkaisi ranteessaan olevaa kelloa. 10 minuuttia koneen laskeitumiseen, Hoseok ajatteli. Hän nousi ylös ja siirtyi seinän kokoisen ikkunan eteen katselemaan nousevia ja laskevia lentokoneita.

Hoseokista lentokenttä oli aina ollut mielenkiintoinen paikka. Niin paljon asioita tapahtui samaan aikaan tietyssä aikataulussa, ennaltamäärätyssä järjestyksessä jonka mukaan ihmiset ja esineet liikkuivat paikasta toisen lentokentän monitasoisessa arjessa. Matkalaukkuja liikkui lentokoneesta halleihin ja toisinpäin, ihmiset kulkivat ulos ja sisään kohteenaan mitä monituisimmat paikat. Toiset olivat menossa lämpimiin maihin lomalle tai häämatkalle, toiset suuriin kaupunkeihin töihin tai opiskelemaan.

Kuulutus keskeytti lentokentän elämään uppotuneen Hoseokin.
"Lento 783 laskeutuu kolmen minuutin kuluttua"
Innostunut hymy levisi Hoseokin kasvoille. Taehyungin lento laskeutuisi pian! Hän kääntyi selin ikkunaan ja huomasi aulaan asetetuille penkeille kerääntyneen muitakin odottamaan lennolta saapuvia.

Askeleet ja ihmisten kovaääninen puhe kertoivat Hoseokille, että lennolla olleet matkustajat olivat tulossa kohti aulaa kaikkine laukkuineen ja tarinoineen uusista maista. Hoseok pysytteli ikkunan luona, sillä he olivat Taehyungin kanssa sopineet tapaavansa siinä. Hermostuneena ja innostuneena Hoseok napsutteli tennareidensa kärjellä lattiaa.

"Hoseok!!" Tuttu ääni sai Hoseokin nostamaan päätään salamannopeasti. Taehyung asteli nopein ja pitkin askelin häntä kohti maailman kaunein hymy huulillaan.
"Taehyung!" Huudahti Hoseok ja pyrähti nuutaman askeleen pituiseen juoksuun, jonka päätteeksi hän sulki rakkaansa syleilyynsä.
"Mulla oli aivan kauhea ikävä sua ja sun halauksia", Taehyung kuiskasi Hoseokin korvaan.
"Niin mullakin", vastasi Hoseok ja painoi Taehyungin lähemmäs itseään onnentunteen levitessä jokaiseen ruumiinosaan.
Taehyung vetäytyi hieman kauemmas ja katsoi Hoseokia silmiin, sanoen:
"Kiitos että sä odotit mua"

Hoseok nosti kätensä Taehyungin poskelle ja painoi tämän hellään tervetuliaissuudelmaan. Taehyung kiersi kätensä Hoseokin ympärille ja Hoseok nosti toisenkin kätensä Taehyungin kasvoille.
Ensimmäinen suudelman kahteen kuukauteen tuntui melkein luvattoman hyvältä. He suutelivat toisiaan varovasti, aivan kuin pelkäisivät rikkovansa toisensa. Jos happi ei olisi loppunut, he olisivat voineet suudella siinä vaikka tunnin. Rintakehät kohoillen he vetäytyivät suudelmasta. Toisilleen hymyillen he seisoivat siinä hetken ja lähtivät sitten käsikädessä kohti kotiaan.

"Väsyttääkö sua?" Kysyi Hoseok kun he viimein rojahtivat sohvalle.
"Kieltämättä vähäsen", hymähti Taehyung. Hän kietoi kätensä Hoseokin ympärille ja halasi tiukasti.
"Mulla oli ihan kauhee ikävä sua", Hoseok kuiskasi pienesti.
Taehyung silitti hänen päätään ja Hoseok painautui lähemmäs.
"Mä kaipasin joka ilta sua, ja aamulla kun sä et ollutkaan siinä kun mä heräsin.."
"Mä oon tässä nyt", sanoi Taehyung.
"Mä oon tässä nyt, enkä mä oo menossa yhtään minnekkään."
"Mä rakastan sua", kuiskasi Hoseok hiljaa, kääntyen katsomaan Taehyungia silmiin.
"Mäkin rakastan sua", kuiskasi Taehyung ja painoi Hoseokin suudelmaan.