BTS ONESHOTS (FIN)

vkook; lupaan olla sun

Aamuauringon keltaiset säteet kurkistivat verhojen lomasta vaaleaan huoneeseen. Norsunluun väriset seinät taipuivat beigeen, valo jättää jälkeensä pehmeitä varjoja. Ikkuna on suljettu ohuilla, lattiaan asti ulottuvilla beigeillä verhoilla, joiden läpi aurinko soljuu huoneeseen. Huone on yksinkertainen, siellä on yksi suuri ikkuna ja kaksi ovea. Vastakkaisella seinällä olevasta ovesta pääsee ulos huoneesta, ja ikkunan viereisellä seinällä on ovi vaatehuoneeseen. Samalla seinällä vaatehuoneen kanssa on vaaleasta puusta valmistettu pyötä. Pöydän edessä on harmaanbeige karvamatto. Pöydän päällä on televisio ja muutama viherkasvi. Televisiopyödän yläpuolella on samansävyisestä vaaleasta puusta valmistettu hylly, jonka päällä on muutama valokuva kehyksissä.

Ensimmäisessä kuvassa ikkunasta katsoen, on nuori mies jolla on tummanruskeat hiukset. Hänen silmissään on iloinen pilke, ja valkoinen t-paita päällään hän katsoo nauraen kameraan.
Keskimmäisessä kuvassa on kaksi nuorta miestä. Toinen on sama kuin ensimmäisessä kuvassa, tällä kertaa yllään musta huppari ja jalassaan vaaleansiniset revityt farkut. Mustahupparinen mies halaa toista kuvassa olevaa nuorta miestä. Hänellä on myös ruskeat hiukset, mutta ne ovat vaaleammat. Päässään miehellä on aurinkolasit, joissa on hopeiset sangat ja keltaiset linssit. Hänellä on farkkutakki, jonka alla on mustavalko-raidallinen paita ja jalassaan suoralahkeiset mustat housut. Hän on painanut toisen miehen itseään vasten ja hymyilee onnellisena kameralle. Myös mustahupparinen mies hymyilee.
Kolmannessa kuvassa, siinä joka on lähimpänä ovea, on keskimmäisen kuvan farkkutakkinen mies. Hän katsoo kameraan hymyillen, ja tekee sormillaan V:n, eli voitonmerkin. Hänellä on kuvassa yllään punainen collegepaita.

Jos nyt käännyt 180 astetta ympäri, näet parisängyn, televisiopöytää vastapäätä. Sängyn molemmilla puolilla on vaaleasta puusta valmistetut yöpöydät. Oven puolella olevalla pöydällä on vesilasi, suuret bluetooth-kuulokkeet ja älypuhelin latautumassa. Näytönsäästäjänä on kuva, jossa on hyllyn farkkutakkinen poika. Hänellä on yllään keltainen kauluspaita ja hän istuu lattialla istuttaen viherkasveja iloinen virne naamallaan. Puhelimen vieressä on pieni musta muistivihko ja kynä. Vihko on auki, ja sen avonaisella sivulla on piirustus joka esittää näytönsäästäjänä olevaa nuorta miestä. Ikkunan puoleisella yöpöydällä on pieni viherkasvi, kirja joka kertoo taiteesta ja muodista, sekä pieni vanhanaikainen radio, josta kuuluu rahoittavaa musiikkia.

"... meil on sanat jotka pitää tän kaiken paikoillaan
päivät kuluu viikot vierii piirrän merkin almanakkaan
jos tänne kuuluu, sen tuntee
ei oo mitään muuta kuin tää
ei oo mitään muuta kuin me
kunnes kuolen.."

Rauhallisen musiikin keskeyttää ääni, joka tulee sängyltä. Siellä, pehmoisen valkoisen peiton alla makaavat valokuvien miehet, toisiaan halaten, ja he ovat kasvot vastakkain, aivankuin olisivat nukahtaneet kesken toistensa katselemisen. Toinen heistä, se jonka puoleisella pyödällä on piirustus, liikahtaa ja avaa silmänsä. Hänen kasvonsa muuttuvat hetkessä onnellisiksi, kun hän huomaa halauksessaan nukkuvan miehen. Hetken hän vain katsoo rakkaansa rauhallista unta, ja painaa suukon hänen otsalleen. Hymyillen hän alkaa laulaa radion mukana:
"lupaan olla sun
kun päivä kääntyy iltaan
kun pöly laskeutuu
ja ollaan ihan hiljaa
lupaan olla sun
ja sanoo senkin ääneen
ei tuu tarpeeks sanottuu"

Nukkuva mies herää toisen kauniiseen laulun ja hymyilee, kuiskaen matalalla aamuäänellään.
"Huomenta"
"Huomenta"
Ensimmäisenä puhunut mies painaa kasvonsa tummempihiuksisen rintakehälle ja kietoo kätensä paremmin hänen ympärilleen. Toinen painaa suukon hänen päälaelleen ja silittää hänen hiuksiaan.
"Sun vierestä on niin mukava herätä", sanoo mies kasvot vasten toisen rintakehää.
Toiselta pääsee suloinen pieni kiherrys.
"Niin sunki. Sä oot turvallinen". Toinen hymyilee poikaystävänsä rintakehää vasten ja painaa kevyen suukon solisluun päälle nostaessaan kasvonsa ylös.
"Saanko mä mun aamupusun?" kysyy toinen solisluusta kuplivan kihelmöinnin loputtua.
Mies ei vastaa kysymykseen, mutta painaa huulensa toisen huulia vasten ja melkein kirjaimellisesti sulaa suudelman pehmeyteen. He kietoutuvat toisiinsa, painautuvat lähekkäin. Suudelma on hidas, pehmoinen ja addiktoiva. He eivät ahnehdi, vaan antavat lämpimän tunteen levitä rauhallisesti. Se tuntuu sydämmessä lämpönä, joka leviää kuin metsäpalo, nopeasti aivan varpaisiin ja sormenpäihin asti. Vetäydyttyään suudelmasta he jäävät katsomaan toisiaan syvälle silmiin kuin hypnoosissa, katsoen toisiaan vastarakastuneiden vaaleanpunaisten lasien läpi.
"Taehyung", sanoo tummempihiuksinen mies.
"Mmh", sanoo Taehyungiksi kutsuttu mies, merkiksi kuuntelemisesta.
"Mä sanon tän ihan liian harvoin, mut mä rakastan sua"
Taehyungin silmät kertovat, että toinen sanoi juuri sen mitä kuuluikin.
"Mäkin rakastan sua, Jungkook. Mäkin rakastan sua."

Radio jatkoi soittoaan heidän vaihtaessa uuden suudelman.
"..lupaan olla sun
kun päivä kääntyy iltaan
kun pöly laskeutuu
ja ollaan ihan hiljaa
lupaan olla sun
ja sanoo senkin ääneen
ei tuu tarpeeks sanottuu.."

Heyoooo~~ kesä loma on alkanut ja kesätyöt on puoliks suoritettu ja mulla on hyvä fiilis tästä kesästä
Jos vaan sais jotain aikaseks :D

(tekstissä esiintyvä kappale on nimeltään Lupaan olla ja sen esittäjä on Nopsajalka)