BTS ONESHOTS (FIN)

Namjin - Sä olet kaunis

Oli kaunis kesäinen päivä, ja Namjoon ja Jin olivat päättäneet lähteä eväsretkelle sen kunniaksi. Jin hoiti eväspuolen, ja Namjoon tarkisti että auto on kunnossa. He pakkasivat eväskorin ja viltin Namjoonin vanhanaikaisen, kiiltonsa menettäneeseen vaaleansiniseen avoautoon.
Matkalla he kuuntelivat radiota ja lauloivat kaikkien osaamiensa laulujen mukana välittämättä ohi ajamiensa ihmisten katseista.

Päästyään perille he huomasivat rannan olevan täynnä muitakin, jotka olivat päättäneet nauttia kauniista säästä rannalla.
"Ei me kyllä tuonne mahduta", totesi Jin ottaessaan eväskoria ja vilttiä auton takapenkiltä. "Totta", sanoi Namjoon. "Entä jos mennään tuonne?" Hän kysyi ja osoitti noin 50 metriä korkeaa kalliota aivan rannan lähellä.

Namjoon ja Jin lähtivät kävelemään kohti kalliota, ja matkalla Namjoon otti aikaisemmin Jinin kantaman eväskorin käteensä. Kun Jin katsoi hämmentyneenä Namjoonia -hän kyllä jaksaisi kantaa yhden eväskorin- Namjoon otti Jiniä kädestä ja hymyili. Jin puristi Namjoonin kättä hymyillen ymmärtäessään, että Namjoon oli ottanut korin saadakseen pitää häntä kädestä.

Hetken kuluttua pojat saapuivat kalliolle ja katsoivat maisemia ympärillään hyväksyvästi. Sieltä näki pitkälle merelle ja taaksepäin katsoessa myös kaupunkiin josta he olivat ajaneet pois viettämään kahdenkeskeistä aikaa.
"Auttaisitko sä mua tän viltin kanssa?" Jin kysyi Namjoonilta. Jin oli tavalliseen tapaansa ryhtynyt tuumasta toimeen ja yritti saada vilttiä pysymään paikallaan. Viltin laittaminen oli yllättävän hankalaa tuulen takia, vaikka hän oli yrittänyt laittaa sitä penkereen ainoan puun alle. "Joo, totta kai", vastasi Namjoon joka oli katsellut maisemia merelle päin. Yhdessä he laittoivat viltin maahan ja Namjoon haki muutaman kiven laitettavaksi viltin nurkkiin.

Kun viltti oli paikallaan, pojat istuivat maahan ja Jin purki eväskorista ruoat viltille. "Otatko sä voileipää ja omenaa ensin?" hän kysyi Namjoonilta. "Keksejä ja leivoksia saa vasta sitten kun on syönyt jotain terveellisempää ensin". "Sä olet ihan hassu", Namjoon hymyili ja antoi suukon Jinin poskelle. "Aina huolehtimassa että mä syön." "Syöminen on tärkeää, ilman sitä keho ei toimi oikein ja-" Jinin selitys keskeytyi kun Namjoon painoi omenan makuiset huulensa Jinin huulia vasten. Suudelma oli lyhyt, mutta se sai Jinin hymyilemään. "Sä olet ihana" hän sanoi Namjoonille. "Niin säkin", vastasi Namjoon ja silitti Jinin kättä.

He söivät eväitään ja keskustelivat asioista, kaikesta mitä tuli mieleen. Molemmat pitivät pitkistä keskusteluista ja asioiden pohtimisesta -erityisesti kun he saavat tehdä sitä yhdessä. Aika kului, mutta se ei haitannut heidän keskusteluaan. Yhdessä he nauroivat ja miettivät hyviä ja pahoja asioita maailmassa.
Jossain välissä, keskellä syvällistä keskustelua, he pakkasivat ylijääneet eväät koriin, ja istuivat sylikkäin puunjuurelle. "Täällä alkaa olemaan jo aika kylmä", totesi Jin ja hytisi hieman. "Hitsi, meillähän ei oo ees takkeja mukana", manasi Namjoon. "Mutta hei, onhan meillä jotain lämmintä!", hän huudahti.

Namjoon kurkotti eväskorille pitäen edelleen Jiniä sylissään. Hän otti korin päältä viltin ja kietoi sen heidän ympärilleen. "Mä lämmitän sua ja sä lämmität mua ja tää viltti lämmittää meitä molempia", Namjoon virnisti tyytyväisenä.
Jin käpertyi parempaan asentoon Namjoonin sylissä, istuen sivuttain, ja Namjoon laittoi kätensä paremmin hänen ympärilleen halaten häntä viltin alla.
"Sä oot ihana", mumisi Jin kasvot Namjoonin paitaa vasten. Namjoon suukotti pehmeästi Jinin päälakea ja nojasi puuhun paremmin. "Säkin oot ihana. Oot ihanin koko maailmassa", sanoi Namjoon. "Ihanampi kuin Nori?" kysyi Jin. Nori on Namjoonin pieni kissanpentu, jota Namjoon varjeli kuin aaretta. "Ihanampi kuin Nori", sanoi Namjoon ja hymyili poikaystävänsä hupsulle kysymykselle.

Hetken he olivat hiljaa ja vain katselivat kuvankaunista näkymää, kun aurinko laski ja sen punaisen, oranssin ja keltaisen eri sävyissä loistavat säteet kimalsivat rauhallisesti aaltoilevan meren pinnassa.
"Mä haluan olla osa tota kauneutta", sanoi Jin katsellessaan merta lumoutuneena. Hän nousi ylös Namjoonin sylistä ja käveli muutaman metrin päähän jyrkänteestä. Namjoon nousi myös ylös ja meni seisomaan Jinin viereen. "Sä olet osa tota kauneutta", hän sanoi. "Sä olet osa maailmaa, sä olet osa maailmankaikkeutta, ja maailma on kaunis. Kaikessa pahassakin on jotain kaunista. Sussa on sellasta kauneutta joka näkyy vaan hyvissä asioissa ja heijastuu susta muihin ja tekee kaikesta kaunista." Namjoon kääntyi katsomaan Jiniä.

Kuin ulkopuolisesta käskystä alhaalta rannalta alkoi kuulua valssimusiikkia ja Namjoon laittoi kätensä Jinin vyötärölle. Jin nosti kätensä Namjoonin olkapäille ja ne alkoivat hitaasti valssata alhaalta kuuluvan musiikin tahtiin. He tanssivat hitaasti, toisiaan silmiin katsoen kappaleen loppuun asti. Kun musiikki hiljaa vaimeni, Namjoon painoi Jinin lähelleen. Jin kuiskasi hiljaa: "Sä olet kaunis." Namjoon katsoi Jiniä silmiin ja kuiskasi: "Säkin olet kaunis. Sä teet kaikesta kaunista."

Namjoon nosti vasemman kätensä ja kohotti sillä Jinin leukaa. Hitaasti he lähenivät toisiaan ja suutelivat pehmeästi auringon viimeisissä lämpimän keltaisissa säteissä.
Se hetki oli kaunis. Kaksi nuorta miestä suutelemassa pehmeästi ja tunteella meren rannalla, kukkulalla jossa tuuli heilutti hiljaa heidän hiuksiaan ja meri kimmelsi auringon lähettäessä viimeiset säteensä lämmittämään maan pintaa ennen yötä. Kukaan ei voi sitä todistaa, mutta aurinko jäi hetkeksi katsomaan heitä.