BTS ONESHOTS (FIN)

palasia jotka ei muodosta kokonaista kuvaa

Istuttiin kalliolla vierekkäin, ja katottiin kun aurinko laski mereen meidän kasvojen edessä. Se näytti kauniilta, mutta sä olit paljon kauniimpi. Tartuin sun kädestä, ja silitin sun kämmenselkää peukalolla. Kallistit päätäs ja hymyilit edelleen merelle katsellen. Tuuli heilutti hiuksia hiljaa ja meri kohisi alhaalla. Taivaalla lensi muutama lintu.

"Voisinpa mäkin lentää", sanoit ääneen. Sun ääni kuulosti rauhalliselta, sileältä kuin sametti. "Lentäisin jonnekkin missä aika olis jäätyny paikalleen."
Käänyit katsomaan mua vino hymy huulilla.
"Lähtisitkö sä mun mukaan lentämään?"
Nyökkäsin ja katsoin sua silmiin.
"Lähtisin."
Kurotit lähemmäks ja painoit nopean suukon mun huulille. Sun huulet oli pehmeät ja lämpimät, tunsin hymyn sun huulillas. Onni kutitteli vatsanpohjassa.

Katsottiin ihan hiljaa kahdestaan kun aurinko laskeutui taivaanrannan alapuolelle, pois näkyvistä. Nojasin päätä sun olkapäähän, rauhallinen ilmapiiri alkoi hiljalleen väsyttää. Olo oli onnellinen ja raukea, kun sä puhuit.
"Mä haluaisin oikeasti lentää pois täältä." Käänsin mun päätä edelleen sun olkapäähän nojaten ja katsoin ylöspäin.
"Minne sä lentäisit?"
"Ihan minne vaan, pois tästä kaavoihin kangistuneesta pikkukaupungista jossa erilaisuutta ei arvosteta", vastasit, ja katkeruus paisto läpi sun äänestä.
"Johonki suurempaan paikkaa, jonnekki missä yksityiskohdat muodostaa ison kokonaisuuden ja kaikella on merkitys."
"Eikö täällä sitten ole niin?", mä ihmettelin.
"Ei", sä sanoit ja pudistit päätäs hieman.
"Täällä sä oot heti silmätikku, jos oot oma ittes, eikä täällä ole mitään kokonaisuutta. Vaan erilaisia palasia samassa laatikossa. Suuret paikat on niinku palapelejä, niissä jokasella palalla on paikka. Tää paikka on palapeli jossa on palasia monesta eri palapelistä. Niistä ei tuu kokonaista kuvaa."
Nyökkäsin merkiks että ymmärrän, vaikken ihan tajunnutkaan mitä sä meinasit palapeleillä.

"Pitäs varmaan lähtee takasin", sanoit vilkastuas puhelimen kelloa.
Huokasin syvään ja kohottauduin ylemmäs. Annoit mulle kätes ja nostit mut ylös. Lukitsit meidän sormet ja suukotit mun poskea ennenku lähettiin metsän läpi kohti ihmisasutusta.

Laitoit musiikkia sun puhelimesta, sen kappaleen sanat meni näin:

Jää beibi älä mee
Sillä kun sä lähdet kahleet ne kolisee Pitkin keittiöö, täyttää tyhjiöö
Tuleeko tänään mun sydämestä yksiö?
Oot savu keuhkoissa
Sanoit ite pitäis lopettaa ajoissa
Kerroit myös et, Leevin lauluja
Kuuntelet, kun sua surettaa,
me sielunveljiä ollaan

Mut kun sä meet ja sä teet mitä teet
Mä vuodan mun kyyneleet
Miks ei vois ain juoda viinii olla toises kii Pääs kukkaseppeleet

Sano meil on aikaa
Josta hetki on lainaa
Koht se on jo vainaa
Me ei olla aina kakskytvuotiaita

Elämä on hassua
Viimeistään kun halkeaa kahtia
Voi meit hattupäisii rappiolapsia
Kun täytän sata tajuan ois voinu toisin toimia

Ja taas mä meen ja mä teen mitä teen
Sä vuodat sun kyyneleet
Miks ei vois ain juoda viinii olla toises kii Pääs kukkaseppeleet

Sano meil on aikaa
Josta hetki on lainaa
Koht se on jo vainaa me ei olla aina kakskytvuotiaita
Kaikki hyvä loppuu aikanaan
Mustelmat haalistuu vanhana
Mut yksi on varmaa meil on aina nää kahleet toisiimme

Siinä sä istut ikkunalaudalla
Radiossa joku laulaa "täytyy irrottaa" Silmistäs totuus tuijottaa,
Voisin kuolla tähän paikkaan

Sano meil on aikaa
Josta hetki on lainaa
Koht se on jo vainaa
Me ei olla aina kakskytvuotiaita
Kaikki hyvä loppuu aikanaan
Mustelmat haalistuu vanhana
Mut yksi on varmaa
Meil on aina nää
Kahleet
Kahleet

Meil on aina nää kahleet toisiimme
Kahleet
Kahleet
Kahleet toisiimme

Käveltiin hitaasti käsikädessä metsän reunaan, ja pysähdyttiin siihen. Sä katoit mua ja kohtit meidän käsiä vähän.
"Meidän pitäs päästää irti."
"Niin kait", sanoin hieman apeana. Oli aika kurjaa ku ei saanu pitää rakastamaansa ihmistä kädestä.
"Saanko mä yhen suudelman eka?", kysyin. Et vastannu, mut vedit mut lähelles ja painoit huules mun huulia vasten. Suudeltiin siinä aika pitkään, mun kädet oli sun ympärillä ja sun kädet mun ympärillä. Se oli sellanen suudelma koko viikon edestä koska ei kummallakaan ollu mahollisuutta luikahtaa ulos useemmin.

Vetäydyttiin erilleen, ja lähettiin eri suuntiin. Sä lähit kohti koriskenttää ja mä kohti puistoo. Ihan vaan jotta kukaan ei arvais et me oltiin kahestaan kattomassa auringonlaskua ja suudeltiin metsässä.
Täällä sellanen ei käyny päinsä. Tää oli ahdasmielinen paikka, laatikko täynnä palapelin palasia jotka ei muodosta kokonaista kuvaa.

Kappale on Kahleet, ite kuuntelin Tuure Kilpeläisen version, alkuperänen on Ellinooraan (sanat on molemmissa samat)

shipin saa päättää ite :)