Meow Meow~ ||Yoonmin||

1.

Heimoitervehdyyyss!!!
Eli päätin alottaa toisen Yoonminin, koska näitä on tosi kiva kirjottaa :') ja tää tarina ei oo mikään normaali Yoonmin tarina, nimittäin Jimin on tässä siis kissa hybridi, ja jos et tiiä mitä se tarkottaa, niin siis se on niinku puoliks ihminen ja puoliks eläin. En oikeen tiiä hirveesti tänkaltasista tarinoista mitään, jos tänkaltasia tarinoita on edes täällä wattpadissa. (Okei onhan niitä mutta suomenkielisenä ei taida paljoa olla) Alku saattaa olla vähän tönkköö tässä tarinassa, mutta yritän parantaa sitä parhaani mukaan.
Mutta mä nyt päästän teidät lukemaan tätä tarinaa joten...Mukavaa lukuhetkeä! <3 pssttt! Tiiän ettei tähän varmaa tuu ikinä ees sataa lukukertaa joten...emt..joo menkää nyt lukee :3

-

Makoilin mustalla nahkasohvallani, katsomassa saippuasarjaa televisiosta, ja samalla ratkoen sanaa ristikkooni. Kädessäni olevan jugurtin olin jo vähän aikaa sitten syönyt, ja laitoin sen pöydälle, josta se sitten kaatui kyljelleen lusikan ansiosta. Äänet olin ottanut televisiosta kokonaan pois, kun en jaksanut kuunnella ämmän pillitystä. Seinäkellon tikitys kuului inhottavasti korviini, ja olisi tehnyt mieli heittää sitä jollakin. En jaksaisi nyt mitään ylimääräistä ääntä. Pian sain ratkaistua pari vastausta, ja kirjoitin ne puoliksi syödyllä kynälläni ristikkoon. En keksinyt enää muuta, joten laitoin lehden pöydälle, ja nappasin rutistetun jugurttipurkin käteeni, vieden sen keittiön roskikseen. Nojasin kyynärpäilläni keittiötasoon, samalla katsellen asuntoani. Olen asunut nyt noin kuukauden täällä. Vihdoin saan olla yksin, eikä tarvitse kuunnella vanhempieni käskytyksiä. Nyt saan tehdä mitä vain. Tai no kyllähän vanhempien luona joskus on ihan kiva käydä, ja he auttavat minua joskus raha-asioissakin, mutta viihdyn mieluummin omassa oloissani.

Ajatteluni keskeyttää kissan naukuminen. Ei, minulla ei ole kissaa. Ehkä kuitenkin vain kuvittelin. Kävelin parilla askeleella jääkaapilleni, ja aukaisin sen. Jääkaapissani ei ollut muuta, kuin pari cocis tölkkiä. Otin cociksen, ja laitoin jääkaapin oven takaisin kiinni. Aukaisin tölkin, ja otin hörpyn. Kuulin sen taas. Nyt en kuvitellut. Kuulin sen ihan selvästi. Kissan naukumista kuului jostain. Nyt kuului taas ovikellon soitto. Kuka siellä on? Kävelin kulmat kurtussa ulko-ovelle, ja aukaisin sen varovasti. Ei ketään.

"Meow~" kuului ääni. Siirsin katseeni alaspäin, ja järkytyin, ottaen pari askelta taaksepäin. Alaston poika ovellani kuudelta illalla. Hänellä oli myöskorvat ja häntä? Kuvittelinko vain, vai oliko tämä totta?

"Nyt ei ole halloween." Naurahdin pienesti. Tuo mutristi huuliaan. Kyykistyin hitaasti tämän eteen. Pojan silmät kostuivat pelosta, ja tuo oli ottamassa askelia taaksepäin, mutta päättikin olla rohkeampi.

"Ei mitään hätää pikkuinen. Miksi olet täällä?" Kysyin, ja kokeilin tuon korviaan. Ne tuntuivat aidoilta. Yritin pienesti repiä tuon korvaa pois, mutta tuo huudahti, ja raapaisi minua terävillä kynsillään, jotka muotoutuivat hänen normaaleihin kynsiin kuin tyhjästä.

"Ei saa satuttaa Jiminiä! Jiminiä on jo satutettu ihan tarpeeksi!" Tuo huudahti peloissaan. Katsoin käsivarttani, ja siihen oli ilmestynyt neljä veristä viivaa. Ihmetyksen määrä oli suuri, sillä en oikein tajunnut tätä. Miksi joku alaston poika, kissan korvilla ja hännällään, oli ilmestynyt ovelleni, puhui kolmannessa persoonassa, ja raapaisi minua. Käyttäytyi kuin kissa. Näinkö minä todella unta?

"Jimin karkasi." Tuo sanoi hiljaa.

"Jimin normaali, sinä omituinen." Tuo sanoi."Jimin on hybridi." Se jatkoi.