Meow Meow~ ||Yoonmin||

12.

-Yoongi-

"Odota tässä." Sanoin, ja Jimin siirtyi sylistäni pois, kun itse nousin sohvalta, lähtien ulko-ovea kohti. Kuka kehtasikin keskeyttää täydellisen suutelusessiomme.

Avasin oven, ja sen takana seisoi-......

Seokjin.

Seokjin seisoi ovellani, loistokas hymy kasvoillaan.

"Hyvää joulua kultaseni!" Tuo huudahti, ja käveli ohitseni, jättäen kengät ja ulkovaatteensa eteiseen matkan varrellaan. Huokaisin raskaasti, ja suljin oven, lähtien seuraamaan tuota miestä joka oli tänne lupia kyselemättä tullut. Ihan kuin Taehyung konsanaan, ei kysy edes lupaa tulla sisään.

"Mitä haluat?" Kysyin tympääntyneenä, ja kävelin ripeästi Jiminin luo, joka näytti pelkäävän miestä, jota ei ollut vielä nähnytkään. Jimin nykäisi minua hihasta, ja siirsin katseeni tuon vihaisiin kasvoihin. Tajusin, että Jimin halusi minun puhuvan kiltimmin, joten käänsin rauhallisempana katseeni takaisin Seokjiniin.

"Tulin viettämään joulua? Ja mikäs se tuo on?!" Se huudahti, rynnäten Jiminin eteen, joka vetäytyi piiloon taakseni, katsellen Seokjiniä peloissaan, isoilla kiilusilmillään. Jiminin sormet tiukensivat otettaan vyötärölläni, ja pian tunsin kynsien painautuvan ihooni. Purin hampaitani yhteen, etten olisi päästänyt mitään epämääräistä ääntä suustani.

"Oi miten suloinen olet. Tule esiin pikkuinen. Olen Kim Seokjin, ja todella hyvä tekemään ruokaa." Jin puhui. Jimin katseli Jiniä ujosti, ja aikoi ottaa askeleen eteenpäin, mutta siirtikin jalkansa takaisin toisen viereen. Jiminin ujot kasvot tuijottivat Jiniä, ja yrittivät etsiä niistä jotakin, mutta Jimin oli niin ujo, ja käänsi katseensa maahan, vapauttaen kyntensä ihostani. Se kiersi kätensä ympärilleni, painaen päänsä selkääni vasten.

"Jiminie, Jin ei ole pahamies. Hän on oikein kiltti, ja pidät hänestä varmasti." Sanoin kääntyen Jiminiin päin, katsellen tuota rohkaisevasti, siirtäen yhden hiussuortuvan pois Jiminin silmien edestä.

"Oletko varma?" Tuo kysyi ujosti. Nyökkäsin hymyillen, silittäen Jiminin poskea pari kertaa. Tuo nyökkäsi epävarmasti, siirtyen Jinin puoleen. Jimin otti pari askelta eteen päin, ja oli nyt Jinin edessä. Jin kyykistyi hieman, ja ojensi kätensä, kätelläkseen pienempää. Jimin otti juuri sen väärän käden, ja puristi tärisevällä kädellään varovasti Jinin omaa. Pisimmän suusta karkasi huvittunut naurahdus, ja tuo nousi takaisin pystyasentoon.

"Hei Jimin, sekö on nimesi? Suloinen nimi, hauska tavata." Jin hymyili, ja Jimin katseli Jiniä alhaalta päin, suloinen hymy kasvoillaan.

"Mistä olet tälläisen löytänyt?"

"Öh... Jimin tuli ovelleni." Sanoin lyhyesti, ja Jiminin posket muuttuivat väriään haalean punaisiksi, ja kuin magneetti, Jimin tarrautui taas minuun kiinni, kiertäen kätensä ympärilleni. Söpöä tässä teki sen, että Jimin oli minua reilusti lyhempi. Ainakin yli päätä lyhempi.

"Ja?" Jin jatkoi kyselyään, kun olimme kaikki päässeet istumaan sohvalle, tosin Jimin vielä jänisti Jinin äkkituloa, joten tuo oli tullut istumaan syliini, ja oli haudannut naamansa kaulaani. Mistä vetoa että kohta kuuluisi tuhina, ja Jimin olisi täydessä unessa, näkemässä leijuvista, pulleista ja vaaleanpunaisista kissoista unia. Niin Jimin oli minulle joskus kertonut, että tälläistä unta oli nähnyt.

Laitoin televisiosta pyörimään jonkun ohjelman, ja aloin kertoa miten Jimin joutui ovelleni. En tiedä ymmärtäisikö Jin yhtään mistään mitään, mutta selitin hänelle silti kaiken. Ihan kaiken. Toivon nyt vain, että hän pitäisi tämän salassa, eikä lähtisi huutelemaan tästä kellekkään. Tämähän tästä vielä puuttuisikin, jos viikon sisällä lehdessä lukisi, miten "Hybridejä onkin olemassa" ja että "napatkaa ja tappakaa kaikki" en voisi edes kuvitella tuollaista. Eihän sitä tietysti tiedä, onko Jimin ainut hybridi maailmassa, vai onko niitä enemmänkin. Kenties, heille on joku oma maailmakin, missä asustelevat. Ehkäpä jotkut avaruusoliot nappasivat Jiminin, ja lähettivät maapallolle, jonka jälkeen Jimin ei muistanut enää mitään. Tai ehkä- selvä, nyt Yoongi lopeta tuo lapsellinen ajattelu.