Meow Meow~ ||Yoonmin||

2.

-Yoongi-

Kuulin pientä kikatusta korvan juurestani, ja tunsin päälläni painoa. Aukaisin varovasti silmäni, ja säikähdin päälläni makaavaa Jiminiä joka tuijotteli minua.

"Huomenta Yoongi." Tuo kikatteli.

"No huomenta vaan." Vastasin käheällä äänellä.

"Yoongi on hassun näkönen." Tuo pidätti nauruaan, tirskahdellen vähän väliä.

"Ai mitennii?" Kysyin ihmeissäni. Tuo ei vastannut mitään, vaan pyörähti pois päältäni, ja jäi viereeni kikattelemaan kuin pieni tyttö. Huokaisin, ja nousin sängystä ylös. Jätin Jiminin huoneeseeni kikattelemaan, itse mennen hoitamaan aamutoimet.

Kävelin vessan peilin eteen, ja nostin katseeni peiliin. Silmäni räjähtivät näystä. Naamaani oli tuhrittu tusseilla vaikka sun mitä. Silmien ympärille oli tuhrittu mustalla tussilla silmälasit, viikset ja parta oli piirretty sinisellä. Muualla naamassa oli myös jotain tuherruksia, joista en kuitenkaan saanut kunnolla selvää. Räpsyttelin silmiäni muutaman kerran, mutta näky ei hävinnyt. Jimin oli mennyt piirtelemään naamaani tusseilla.

"Jimin!" Huusin vihaisesti. Pian luokseni tassutteli pikkupoika, suloinen hymy kasvoillaan."Mitä helvettiä sä oot tehny?" Kysyin, katsoen tuota vihapäissäni.

"J-Jimin ei tarkoittanut. Jiminillä oli liian hauskaa eikä ajatellut yhtään." Tuo mutisi, samalla leikkien paitansa helmalla.

"Ja tämäkö on susta muka hauskaa?! Vittu mene muualle piirtelemää etkä mun naamaan! Mun pitäs tänään mennä vielä töihinki! Luuleks et tän näkösenä sinne oon menossa?!" Huusin tuolle kurkku suorana. Huomasin pienemmän säikähtäen huudostani.

"J-Jimin on t-tosi pahoillaan." Jimin purskahti kovaääniseen itkuun, ja lähti juoksien pois.

Vihani karkasi suoraan sanottuna käsistä. Huusin tuolle viattomalle pojalle päin naamaa, vaikka hänellä oli vain hauskaa, ja nyt hän lähti itkien pois, minun takiani. Koska huusin hänelle. Koska en hallinnut vittumaista vihaani.

Huokaisin, ja käännyin takaisin peiliin päin. Laitoin vesihanan auki, ja rupesin pesemään töhryjä naamastani. Tussin jäljet olivat haalistuneet, mutta eivät olleet lähteneet kokonaan. Ei sitä kunnolla huomaa. Tai jos vaikka soittaisin pomolleni etten menisi tänään töihin? Minulla oli muutenkin tosi väsy olo.

Tein aamutoimet loppuun, ja kiiruhdin sen jälkeen keittiöön. Mietin, mitä ottaisin, mutta päädyin siihen tulokseen etten ota mitään. Otin puhelimen keittiön pöydältä, näppäilin pomoni numeron, ja soitin hänelle.

"Mitä asiaa?" Kuului lempeä ääni.

"Tota noin..käyks jos en tänään tulis. Tosi väsy olo ja sillee, Kyllä sä tiiät." Sanoin samalla toivoen, ettei minun tarvitsisi mennä.

"No totta kai sinä tulet! Tänään vain me kaksi olemme töissä, joten sinun on pakko tulla!" Pomoni huudahti puhelimen toisesta päästä, minun huokaistessa, ja katkaistessa puhelun.

Kävelin makuuhuoneeni ovelle, ja kuulin pientä nyyhkytystä huoneesta. Avasin oven varovasti, ja menin Jiministä välittämättä vaatekaapilleni, vaikka se olikin vaikeaa. Yritin valita vaatteita, mutta siitä ei tullut mitään, kun eräs poika sattui olemaan samassa tilassa. En kestänyt kuunnella hänen nyyhkytystään. Säälin tuota poikaa.