Meow Meow~ ||Yoonmin||

8.

-Yoongi-

Olin nukkunut viimeyönä ehkä vain pari tuntia, eilisillan takia. Minun ja Jiminin takia. Mitä meidän välillämme oikein tapahtui? Merkitsikö se suudelma mitään? Minulle se ainakin merkitsi. Olin ihastunut siihen pörröpäähän. Ymmärsikö Jimin edes tätä asiaa? Ymmärsikö hän mitä suudelma tarkoittaa? Ymmärtääkö hän sen merkitystä? Ymmärtääkö hän seurustelusta mitään? Nämä asiat pyörivät koko viimeyön päässäni, samalla kun Jimin nukkui sikeästi vieressäni. Nyt kun aamu oli, Jimin oli kadonnut vierestäni jonnekkin, ja makasin yksin sängyssäni, tuijotellen huoneen valkoista kattoa.

Olin maannut ehkä puoli tuntia sängyssä, eikä Jimin ollut vieläkään palannut. Pitäisikö minun tarkistaa, että hänellä on kaikki hyvin? Että hän on edes tässä koko talossa? Yleensä Jimin on aina näkökentässäni, mutta nyt ei ollut. Jotenkin minua alkoi huolestuttaa, joten nousin sängyltä, puin eiliset vaatteet päälleni, ja lähdin kävelemään pois huoneesta.

Kävelin keittiöön, eikä Jiminiä näkynyt. Kävin kurkkaamassa olohuoneesta, ei sielläkään. Vetäisin vasemman käteni mustien hiusteni läpi, ja huokaisin. Missä se riiviö on? Jotain omituisia, hiljaisia huokailuja kuului jostain, joihin en ollut äsken kiinnittänyt huomiota. Sammutin päällä olevan telkkarin, jotta kuulisin äänen paremmin. Siirsin katseeni kylpyhuoneen oveen, ja virnistin. Miten tuollainen suloinen pörröpää, Jimin, voi tehdä jotain noin tuhmaa, sillä en olisi tuollaista häneltä odottanut, kun hän niin viaton oli, eikä voisi tehdä mitään tuollaista. Oven läpi kuului selvät huokailut ja voihkimiset, että kuka vaan tiesi mitä hän touhusi. Jimin itsetyydytti, minun talossani, aamulla, ja oli vielä ollut niin "fiksu", että oli laittanut television äänet kovalle, etten muka vain sattuisi kuulemaan hänen pikku puuhistaan mitään. Äänet olivat olleet oikeasti niin kovalla, että ihmettelin nyt jälkikäteen, miksi en tullut laittamaan ääntä heti pienemmälle, tai edes ihmetellyt miksi se niin kovalla oli. Minun onnekseni ovi ei ollut lukossa, ja minua teki kovasti mieli mennä katsomaan, mutta toisaalta se olisi kyllä aika töykeää, keskeyttää hänen kova ääniset touhunsa. Uteliaisuuteni vei kuitenkin lopulta voiton, ja päätin käydä katsomassa. Ihan vain kurkkaamassa siis, kuitenkin niin ettei Jimin huomaisi minua.

Kävelin kylpyhuoneen eteen, ja painoin korvani sen valkoista ovea vasten, kuunnellen tämän erittäin kiimaisen pojan huokailuja. Minua huvitti. Voin vain kuvitella hänen nolostuneen ilmeen, punoittavilla poskillaan, kun hän huomaisi tuijotukseni. Hän kiljaisisi tyttömäisesti, ja lopettaisi touhunsa siihen paikkaan. Hänen poskensa alkaisivat punottaa häpeästä, ja hän nielaisisi äänekkäästi, kääntäen katseensa pois minusta.

Painoin oven kahvan niin hitaasti alas, ettei kuulunut pientäkään ääntä, ja raotin ovea varovasti. Jiminin äänet olivat entistä kovempia, ja virnistin tuolle. Kurkkasin varovasti sisään, ja huomasin sen vihdoin. Hän istui kylpyammeessa, pää ammeen reunalla, huulet raollaan, silmät tiukasti kiinni, hiukset taaksepäin vedettynä, toisen käden sormet tiukasti puristaen ammeen reunaa, ja taas toisen käden tehdessä edes takas liikettä kalullaan, ja tuottaen nautintoa tuolle kovaääniselle pojalle. Huulien välistä karkaili vähän väliä huokailuja ja voihkaisuja, sekä erotin välillä oman nimeni sen seasta. Suupieleni kääntyivät virneeseen näkymästä. En olisi tuosta viattomasta pojasta uskonut. Ja hän huuti vielä nimeäni. Minun nimeäni. Miksi ihmeessä? Ei hän voinut olla ainakaan ihastunut minuun, joten ehkä hän vain vahingossa sanoi sen. Näkymä oli itseasiassa jollain tapaa houkutteleva, että voisin kävellä pojan luo, ja- selvä, eiköhän se jo riitä.

Katselin vielä hetken aikaa Jiminiä, ennen kuin katosin oven raosta, laittaen oven hitaasti kiinni. Huokaisin helpotuksesta, ettei Jimin huomannut tuijotustani. Hän oli niin keskittynyt omaan hommaansa, että jos olisin vaikka tullut huutamaan hänen korvaansa, ei hän olisi herännyt omasta maailmastaan.