Meow Meow~ ||Yoonmin||

10.

-Yoongi-

21. Päivä joulukuuta.

"Jimin, ruvetaan tekemään pipareita." Sanoin takanani olevassa pöydässä istuvalle pojalle, ja käännyin Jiminiin päin, joka näytti juovan tyytyväisenä vadelman-makuista pillimehuaan. Tuo pudisteli päätään, katsoen minua silmiin, mehu kulkien pilliä pitkin hänen suuhunsa.

"Ja miksiköhän ei?" Kysyin nostaen kulmaani, nojaten keittiön työtasoon. Mehun rasittavasta äänestä päätellen mehu oli lopussa, ja lopulta se irtosi Jiminin kätösistä, tippuen kyljelleen pöydälle.

"Nyt voi tehdä piparia." Tuo hymyili suloisesti, nousi pöydästä, tapsutellen eteeni blondit hiukset sekaisin kuin mikäkin harakanpesä. Hymähdin pienesti, siirtäen käteni silittelemään tuon hiuksia.

"Olet kaunis." Kuiskasin, tuijotellen tuon viattomia nappisilmiä, jotka tuijottivat omiani takaisin. Jiminin posket muuttuivat normaalista ihonväristänsä haalean punaisiksi, ja tuo painoi päänsä kohti lattiaa, näpräten vaaleanpunaisen villapaidan helmaa pienissä sormissaan.

"Olet söpö ujona." Kuiskaisin uudestaan. Tällä kertaa Jimin nosti punehtuneet kasvonsa minuun, ja nousi varpailleen, siirtäen kätösensä rintakehälleni. Jiminin korvat kääntyilivät eri suuntiin, kun ulkona lumiauran kolina kuului sisälle asti, saaden Jiminin silmät käväisemään muutaman sekunnin ajan pelossa, ja kääntämään pelokkaan katseensa ulos ikkunasta. Kun lumiaura ohitti talon, ja oli muutenkin kauempana, Jimin itsessään rentoutui heti, ja käänsi katseensa takaisin minuun.

"Niin?"

"Ei mitään." Tuo mutisi ujona, ottaen kätensä pois rintakehältäni, mutta otin tuon ranteista tiukan otteen, saaden Jiminin inahtamaan hiljaa.

"Anteeksi." Kuiskasin, hellittäen otetta tuon ranteissa. Tuo nyökkäsi epävarmasti, kun tuijottelimme molemmat toisiamme, emmekä edes tienneet miten kauan sitä kesti, kunnes päästin Jiminin ranteista otteen, siirtäen käteni tuon lantiolle, ja kääntäen keittiötasoa vasten, saaden tuon ihmettelevän katseen. Lähenin tuon kasvoja sen verran, että sain Jiminin sulkemaan hitaasti silmät, ja itseni virnistämään.

"Pöljä." Naurahdin. Tuo aukaisi silmänsä, tuijotellen minua olevinaan vihaisena. Naurahtelin entistä enemmän, jolloin sain hellän läpsäisyn poskelleni. Aloin valittaa, nauraen yhä enemmän, ja pidellen kättäni poskellani johon tuo oli äsken lyönyt. Nyt oli Jiminin aika virnistää, jolloin painauduin tuohon ihan kiinni, nostaen hänet istumaan keittiötasolle. Tuo tuijotteli minua pieni hymy kasvoillaan, ja minä taas häntä huvittuneena.

"Sulla on hyvä takamus." Sanoin nuolaisten huuliani kiusoittelevasti. Tuon posket vaihtoivat väriä jälleen punaiseen sävyyn, ja ujo hymy yltyi Jiminin suulle.

"N-ne piparit." Tuo mutisi hiljaa, tuijottaen ilmiselvästi huuliani. Siirsin toisen käteni tuon poskelle, saaden Jiminin katseen taas silmiini.

"Ne voi odottaa hetken." Sanoin vetäen tuon intohimoiseen suudelmaan. Poika polonen yritti pysyä perässä, ja tökerösti vastasi suudelmaan parhaansa mukaan, kädet liikkuen hätäisesti ympärillään, kun ei tiennyt minne niitä laittaa. Virnistin tuon huulia vasten, ja puraisin pojan alahuulta, saaden pienemmän voihkaisemaan hiljaa, ja aukaisemaan suutaan raolleen. Kieleni lähti vaeltelemaan tuon suussaan, ja kielemme lipoivat nälkäisesti toisiaan vasten. Yritin kuitenkin hillitä itseni, joten hyvissä ajoin irtosin suudelmasta huohottaen, ja katsoen nolostunutta Jiminiä, joka katseli minua takaisin ujosti hymyillen.