Meow Meow~ ||Yoonmin||

14.

-Yoongi-

Heräsin aamuyöllä hiljaiseen nyyhkytykseen, joka kuului selkäni takaa. Kurtistin kulmiani, ja käännyin kyljelleni, etsien pilkko pimeässä kädelläni Jiminin kehoa omani vierestä. Kun käteni sitten osui hänen hiuksiinsa, siirsin sen hänen poskelleen, joka tuntui olevan märkä kaikesta itkemisestä. Peukalollani pyyhin enimmät kyyneleet pois tuon poskilta, ja samalla sytytin yöpöydällä olevan lampun valaisemaan huonetta. Jiminin silmät olivat ummessa, ja tuo mutisi hiljaa ääni särkyneenä jotain pahoista miehistä, ja luultavasti äidistään.

"Jimin" Kuiskasin varovasti, ja heiluttelin hellästi tuon olkapäätä, johon tuo ei kuitenkaan reagoinut.

"Jimin, herää." Vastasin kovempaan ääneen, ja otin hänen molemmista olkapäistä kiinni, heilutellen häntä yrittäen herättää tuota. Yhtäkkiä tuon punoittavat silmät avautuivat, ja hän pysyi hiljaa ehkä sekunnin tuhannesosan ajan, ennen kuin tuo alkoi kiljua, huutaa ja rimpuilla otteestani, huutaen minulle miten pitäisi päästää hänestä irti.

"Päästä irti! Älä koske Jiminiin! Sattuu!" Tuo huusi, ja rimpuili kahta kauheammin otteissani. Menin ehkä vähän paniikkiin. Ei minulle ennen ole näin käynyt. Jimin varmaan luuli minua joksikin pahaksi mieheksi, ja huusi minulle kuin häneltä oltaisiin päätä leikkaamassa irti. Ei Jimin ole ennen näin tehnyt, mennyt tälläiseen tilaan, että alkaa panikoimaan ja huutamaan ihan hulluna. Hänen yövaatteensakin olivat ihan hiestä märät, ja lakanatkin olivat pakko tämän jälkeen vaihtaa. Ja kai minun pitäisi hänen kanssaan suihkussakin käydä tai jotakin, sillä en minä häntä hikisenä päästä nukkumaan, eikä se varmaan kovin kivalta hänenkään mielestä tuntuisi.

"Jimin rauhoitu, Yoongi tässä." Sanoin kuuluvasti, mutta tuo ei kiinnittänyt minuun huomiota, huusi vain kurkku suorana, miten halusi kotiin, pois täältä.

"Jimin haluaa kotiin!" Tuo huusi, kyyneleet valuen poskia pitkin, sormet kiertyen tiukasti käsivarsieni ympärille. Makasin pienemmän päällä, ettei tuo vain pääsisi liikkumaan minnekkään.

"Älä satuta, älä lyö!" Se huusi, minun katsoessa pienempää säälivästi. Jiminin kynsien tunsin painautuvan paljaan ihon alle, ja suustani karkasi tuskallinen parkaisu. Ei tuntunut kovin kivalta, se oli pakko myöntää.

"Jimin, rauhoitu!" Karjaisin, ja huomasin tuon säikähtävän minua, mutta pian kuitenkin hiljeni täysin, pieni nyyhkytys enää kuuluen allani makaavasta pojasta. Kynnet hitaasti irrottautuivat ihostani, ja kädet irrottivat otteen omistani. Tuijotin tuon silmiä tarkkaavaisesti, vaikka tuo ei enää katsonutkaan minuun, vaan tuijotteli kattoa, lähellä purskahtaa itkuun.

"Joko rauhotuit?" Kysyin normaalisti, mutta tuo ei vastannut, vaan sen sijaan arvaukseni mukaan purskahti itkuun, ja vedin tuon istumaan syliini, painaen hänen päänsä rintakehääni vasten.

"Huomaatko, ei ole mitään hätää." Kuiskasin tuon korvaan, silitellen hänen sekaisia hiuksiaan.

"Ä-äidin luo." Tuo änkytti ääni särkyneenä, ja kietoi kätensä ympärilleni.

"Mm." Mumisin takaisin.

Olimme siinä hetken aikaa, ennen kuin huomautin nuoremmalle, että pitäisi varmaan mennä nukkumaan takaisin, ja että pitäisi vaihtaa lakanat sekä käydä suihkussa.

"Ei Jimin halua mennä yksin." Tuo mutisi.

"Ei sinun tarvitsekaan, voin tulla kanssasi." Sanoin takaisin, ja tuo nyökkäsi pienesti, nousten sylistäni, ja lähtien omin toimin kylpyhuonetta kohti. Hieraisin kasvojani, ja katsahdin yöpöydällä olevaan kelloon, joka näytti vähän yli neljää. Huokaisten nousin sängystä, lähtien vaaleahiuksisen pojan perään.