Meow Meow~ ||Yoonmin||

15.

-Yoongi-

Istuin yksin olohuoneen sohvalla, ja katselin televisioista tulevaa elokuvaa, jonka olen  aiemminkin nähnyt ties kuinka monta kertaa, että muistan jo lähes ulkoa mitä elokuvassa tapahtuu. Eihän telkkarissa enää pyörikään muita, kun niitä samoja elokuvia kertaalleen, ja tietysti saippuasarjoja, mutta ei niitä kukaan nuori jaksa katsoa. Nykyisin on olemassa netflix ja muut sivustot, mistä ne kaikki elokuvat katsotaan. Mielessäni on pyörinyt koko päivän Taehyung. Pitäisikö minun laittaa hänelle viestiä tai jotain? Hetken aikaa mietin taas sitäkin, ja lopulta tulin siihen päätökseen, että ehkä minun pitäisi.

Minä:

Oletko kunnossa? Meinaan vaan, että eihän sulle oo käynyt mitään kun susta ei oo
kuulunut mitään.

Minä:

Ja et ole ollut paikalla neljään päivään?

Odotin viestiä Taehyungilta varmaan vartin verran, muttei sitä kuitenkaan näyttänyt tulevan. Ei kyllä ihmekkään, jätkä ei ole ollut paikalla neljään päivään. Aloin olla hänestä jo oikeasti huolissani. Tämä ei voinut johtua ainakaan hänen vihastaan minua kohtaan, jos sellaista hänellä edes oli. Ei hän ollut ainakaan estänyt minua. Yksi vaihtoehto olisi kysyä hänen poikaystävältään, Jungkookilta, oliko miehestä yhtään elonmerkkejä.

Etsin Jungkookin numeron yhteystiedoista, ja painoin luurin kuvaa, asettaen puhelimen korvalleni. Ei tarvinnut odottaa kuin ehkä viisi sekunttia, kun Jungkook löi luurin korvaan. Huokaisin, ja laitoin puhelimen pöydälle. Jos hänkään ei halua puhua, turha minun on yrittää soittaa tai laittaa viestiä kenellekkään, vaan käydä ovella katsomassa onko Taehyung vielä elävien kirjoissa

"Käyn Taehyungilla!" Huusin, nousten sohvalta venytellen. Jimin tallusti makuuhuoneesta samaan huoneeseen, ja katseli minua ihmeissään.

"Jättää yksin?" Tuo kysyi.

"En voi ottaa sinua mukaan Jimin." Huokaisin levittäen käsiäni, jolloin pienempi käveli kiertämään kätensä ympärilleni, ja painamaan päänsä rintaani vasten."Oikeasti, minun täytyy käydä katsomassa onko hän kunnossa. Yritän palata mahdollisimman pian." Lupasin, ja tuo nyökkäsi pienesti lyhythihaistani vasten.

"Okei." Tuo vastasi, ja irtosi halista, lähtien takaisin makuuhuoneeseen päin. Katsoin tuon perään hetken haikeana, ennen kuin tuo katosi oven taakse, jättäen minut seisomaan yksin keskelle olohuonetta. Nappasin puhelimeni pöydältä taskuuni, ja aloin ottaa askeleita kohti eteistä. Otin takin naulakosta, ja puin sen päälleni, samalla katsellen peilistä omaa peilikuvaani. Otin kengät, ja laitoin ne jalkoihini. Pipoa en tarvinnut, Taehyung asui parin korttelin päässä, ei sinne pitkä matka olisi. Laitoin takkia vielä paremmin päälleni, ja astuin ovesta ulos, sulkien sen perässäni. Hengitin kylmää ilmaa kerran sisääni, ennen kuin aloin kävellä kohti määränpäätäni, lumi narskuen kenkieni alla. Lunta ei ulkona satanut, mutta kylmä oli silti, ja se sai ihoni menemään kananlihalle, vaikka pidin lämmintä takkia päälläni.

Kun saavuin Taehyungin asunnolle, kopistelin kenkäni rapuilla, ja hengitin syvään, ennen kuin soitin ovikelloa, toivoen Taehyungin olevan kotona. Odotin hetken, ennen kuin kuulin sisältä jotain tippuvan, ja ilmeisesti Taehyungin kiroavan, ja sitten ovenkahva painautui alas, ja Taehyungin väsynyt naama ilmestyi oven väliin. Hiukset olivat ihan takkuiset ja rasvaisen näköiset, ja jätkä haisi ihan törkeälle. Selvät silmäpussit erottuivat silmien alta, ja hän ei ollut selvästikään käynyt pariin viikkoon suihkussa.