Meow Meow~ ||Yoonmin||

21.

(Päätin loppuen lopuksi että tämäkin osa oli helpompi kirjoittaa kolmannessa persoonassa! Nyt saatte kaipaamanne Jimininkin takaisin!!;))

Auringonsäteet paistoivat suoraan ikkunasta sisään, luoden lattialle ison valoläikän. Se oli melkein kahdeksan aamulla, ja aurinko oli juuri alkanut nousta yöuniltaan. Ovi aukesi huoneeseen, ja sisään tassutteli paljasvarpaisillaan lyhyehkö poika, joka kuitenkin pysähtyi, kun kiinnitti huomionsa yhteen tiettyyn. Se tuijotti huoneessa olevaa sänkyä, jolla makaili nuori mies, mustan tummat hiukset maaten tyynyä vasten. Rauhallista untansa näkien, tummat ripsensä lepäillen tämän poskilla, hänen kalpea mutta kaunis ihonsa suorastaan kimallellen häntä katsovan silmissä. Punertavat huulet raollaan, hieman kuivuneet. Vihreät silmät tuijottivat potilasta pitkään, ennen kuin hän istuutui sängylle, jalkopäähän. Vaaleahiuksinen tuijotteli tämän kauniita kasvojaan, ja ajatteli jos se tuosta noin vain aukaisisi silmänsä, ja kaikki olisi hyvin.

"Se vie aikansa Jimin, päivästä pariin siinä voi hyvässä lykyssäkin kestää." Joku vaaleahiuksisen taakse hiipinyt naisääni sanoi äkkiseltään, ja sai Jiminin kirkaisemaan pelosta. Tämä katseli hetken aikaa henkilöä peloissaan, mutta tajusi sen olevan yksi jonka jo tunsi ihan hyvin, ja pystyi tähän luottamaan. Se oli heti ensimmäisenä Jiminin saavuttua tänne paikkaan, esittäytynyt ja ollut tosi mukava. Sitten Jimin ja tämä hoitaja olivat pelanneet lautapelejä yhdessä, ja syöneet jotain Jiminin mielestä todella hyvänmakuisia pastilleja, ehkä mansikanmakuisia. Hoitaja väläytti tälle hymyn, ja asetti käden Jiminin olkapäälle.

"Yoongi on saanut itseensä jotain ainetta, jota emme tunne. Tutkimme sen, mutta emme ole varmoja mikä siihen tepsii. Emmekä ole varmoja onko se vaaraksi hänelle. Sen takia siirsimme hänet varmuuden vuoksi niin sanottuun nukutustilaan joksikin aikaa. Hän ei näyttänyt kovin tervevoitiselta, kun alkoi voida hieman pahoin tänne tultua. Annamme hänen nukkua jonkin aikaa, katsotaan sitten miten hän voi herätessään." Hoitaja selitti, eikä Jimin tajunnut melkein puoliakaan hänen sanoistaan. Jimin tuijotteli surullisena poikaystäväänsä, joka makasi ihan kuin elottoman näköisenä pehmeällä pedillänsä. Se näytti oikeastaan pelottavalta. Jimin on ennenkin nähnyt ruumiin, eikä se todellakaan ollut kivan näköistä. Se oli karmivaa hänen mielestään, ja hänelle jäi traumat siitä.

"M-mikä se nukutustila on...?" Jimin kysyi varovasti, hyvä että hoitaja edes kuuli tämän hiljaista piipitystään.

"Se on sellainen tila, missä laitamme hänet ikään kuin nukkumaan. Hän siis nukkuu, ja voi nähdä uniakin. Sitä voisi verrata melkein koomaan, mutta en menisi sanomaan. Annamme sellaista jonkin aikaa vaikuttavaa ainetta, ja se kestää päivästä pariin tai vähemmän, ei sitä ikinä tiedä." Hoitaja selitti vaikka tiesi ettei Jimin välttämättä paljoa ymmärtänyt mitä tämä selitti. Jimin nyökkäsi, ja kääntyi katsomaan hoitajaa aikoen kysyä jotain, mutta toinen kerkesi ensin, "Aijotko kertoa tuosta jossain vaiheessa Yoongille?" Hoitaja nosti kulmiansa, ja katseli vihjailevasti Jiminin vatsan suuntaan, joka kasvoi hirmuista vauhtia koko ajan. Jiminin posket helahtivat punaisiksi, ja tämä yritti parhaansa mukaan laskea paitansa helmaa alemmaksi peittävästi vaikkei se yhtään mitään peittänyt.

"Ei Jimin ole vielä miettinyt asiaa..." Hän kuiskasi hiljaa, ja sai hoitajan naurahtamaan pienesti.

"Ei se mitään. Sitä vain mietin, kun tuskin poikaystäväsi tietää että sinunlaisesi voi tulla raskaaksi. Et tainnut itsekään tietää?" Hoitaja sanoi, ja Jimin nyökkäsi. Hoitaja vielä selitti kuinka asiat järjestyy ja kaikki on kyllä hyvin. Jimin alkoi jo hermostua, koska halusi olla nyt yksin.

"Jimin haluaisi e-ehkä olla yksin. T-tai siis kahdestaan Yoongin kanssa..." Jimin pyysi tätä varovasti hoitajalta, ja tämä suostui ilman mitään esteitä, koska totta kai hän ymmärsi.