Meow Meow~ ||Yoonmin||

20.

(Kirjoitan tämän kolmannessa persoonassa sillä jotenkin esimerkiksi Yoongin näkökulmasta on hieman hankala kirjoittaa. Ja ps. En ole hyvä kirjoittamaan kolmannessa persoonassa.)

Unenpöpperössä oleva mustahiuksinen availi silmiään, ja huomasi makaavansa jollain pehmeällä, ja tajusi sen olevan sänky. Hän katseli ympärilleen, ja tajusi olevansa jonkunlaisessa huoneessa. Kun tuo siirti katseensa ikkunalle, huomasi hän sädekaihdinten välistä, että ohi käveli jatkuvasti ihmisiä, ja että monella oli päällään jonkunlainen pitkä valkoinen takki, ja osalla kansio tai vastaava kainalossaan. Hän hetken ihmetteli tilannetta, kunnes tapahtumat muistuivat hänen mieleensä. Häntä suututti. Niin paljon. Mutta toisaalta tämä oli huojentunut, sillä tajusi, että Jimin saattoi olla hänen kanssaan juuri samassa rakennuksessa. Niin lähellä, mutta kaukana. Hän oli juuri nousemassa istumaan sängylle, mutta kuuli ääntä ovelta, ja jäikin makaamaan, tosin sulkien silmät. Eihän tämä edes tiennyt miksi teki näin, mutta hänellä oli ehkä pieni taka-ajatus siitä, mitä tehdä.

Ovi aukeni, ja sisään astui mies, joka sulki oven perässään. Hän oli hoikka, ja omisti vaaleat hiukset, sekä päällään hänellä oli myös tuo samainen valkoinen pitkä takki, kun muilla, ketkä olivat huoneen ulkopuolella kävelleet. Mies käveli Yoongin viereen sängylle, ja otti takin taskustaan pikkuisen pullon, ja toisessa kädessä hänellä oli jo ollut jonkinlainen ruisku. Silmät sulkenut nuori mies tätä ei kuitenkaan huomannut, kun toinen nosti pullon, ja pisti ruiskun terävän neulan läpi tästä pullon kalvosta, imien ainetta ruiskuun. Sen jälkeen hän vetäisi sen pois, pisti pullon taskuunsa, ja läheni entistä enemmän tätä tummatukkaista. Mies otti toisella kädellä tämän sängyllä makaavan kädestä kiinni, ja tarkasteli mihin kohtaan iskisi terävän neulan. Ennen kuin tämä kerkesi mitään tehdä, tummatukkainen oli kuitenkin raottanut hieman silmiään, ja oli järkytyksissään huomannut mitä mies puuhasi. Tämä nousi ylös, ja hyökkäsi miehen päälle, kaatuen tämän kanssa päällekkäin lattialle. Tummatukkainen sai napattua ruiskun tämän kädestään, ja iski sen alla olevan olkapäähän. Vaaleahiuksinen pyristeli ja sai melkein jopa voitettua nuoremman, mutta kun Yoongi iski nyrkkinsä hänen naamaansa, ei tämä jaksanut enää vastustella, nyrkki osuen uudelleen ja uudelleen hänen naamaansa, saaden tämän lopulta pyörtymään. Yoongi tuijotteli järkyttyneenä miehen naamaa, joka valui verta, ja että mitä hän juuri oli tehnyt. Ruisku tökötti edelleen miehen olkapäässä, ja Yoongi nousi varovasti ylös, katsoen miestä silmät pyöreinä. Hänen mielessään ei pyörinyt kuin, että mitä helvettiä oli juuri tapahtunut. Joku mies oli tullut huoneeseen, ja meinannut tehdä lähes mitä tuolla ruiskulla. Yoongi kurotti kättään miehen takin taskulleen, ja otti esiin pienoisen pullon. Yoongi huokaisi puoliksi helpoissaan, kun huomasi sen olevan vain jotain nukutuslääkettä. Hän nousi taas ylös, ja katseli ympärilleen huoneeseen vielä kerran, kunnes meinasi tarttua oven kahvaan, mutta tajusi yhden asian. Lähes kaikilla tuolla huoneen ulkopuolella oli ainakin ohi kävellessään ollut valkoinen pitkätakki päällään, tai jotain. Yoongi siirsi katseensa taas mieheen, ja naurahti nerokkaalle ajatukselleen, mutta kannatti sitä.

Kun hän oli saanut vaihdettua vaatteet päälleen, hän veti syvään henkeä, ja tarttui oven kahvaan, painaen sen alas. Hän aukaisi oven, ja katseli ensin ympärilleen käytäville, ennen kuin astui huoneesta kokonaan pois. Hän sulki oven perässään, ja lähti kävelemään vasemmalle vievää käytävää pitkin, vilkuillen vähän väliä minnekkin. Hän pysähtyi kuitenkin kuin seinään, kun kuuli askeleitten ääniä. Vasemmalta kääntyvän käytävän suunnalta asteli joku toinen pitkässä takissa oleva, ja tervehti mustahiuksista, ja tämän onneksi vain käveli tämän ohi. Tosin ohi mennyt oli katsonut häntä hieman oudoksuen, mutta ei nyt ainakaan kysynyt vielä mitään, joten hyvä sinänsä. Yoongi jatkoi matkaansa, mutta yksi asia sai hänet jälleen pysähtymään. Hän katseli ylös, kun kuuli jonkunlaisen kuulutuksen kantautuvan jostain yläilmoista.