Meow Meow~ ||Yoonmin||

3.

-Yoongi-

Silittelin sylissäni olevaa poikaa, joka kehräsi rauhallisesti. Pojan kehräämistä oli mukava kuunnella, ja se rauhoitti minua. Ihan kuin minulla olisi oma kissa. Poika sylissäni säpsähti hereille, kun molemmat kuulimme ovikellon soivan.

"K-kuka se on?" Jimin kysyi hätäisesti.

"En tiiä. Meen kattomaa, niin pysy tässä." Sanoin nousten sängyltä, ja lähtien ovelle katsomaan kuka siellä on. Makuuhuoneen ovella vilkaisin vielä pelokasta Jiminiä, ennen kuin jatkoin matkaani. Kävelin ulko-ovelle, ja aukaisin sen varovasti.

"Mitä sä täällä teet?" Kysyin hengästyneeltä Taehyungilta, joka seisoi edessäni. Kello yhdeksältä illalla.

"Enkö mä saa enää mun kaveria tulla moikkaamaan?" Tuo naurahti.

"Öm tietysti saat mutta-" Aloitin.

"Okei hyvä!" Tuo keskeytti, ja käveli ohitseni riisumatta ulkovaatteitaan.

"Kello on yhdeksän.." sanoin, ja katsoin oudoksuen poikaa, joka lösähti olohuoneen sohvalle, ja aukaisi television.

"Ihan sama." Tuo mutisi.

"Yoongi kuka tuo on? Eihän se ole pahamies?" Jimin kysyi hiljaa, tapsutellen viereeni seisomaan.

"Mitä nakkimuussia?!" Taehyung huudahti nähdessään Jiminin, ja putosi sohvalta lattialle.

"Jimin pelkää." Jimin mutisi, ja painoi päänsä rintakehääni vasten, ja kietoi kätensä ympärilleni.

"Kuka hel- siis näänkö mä oikein?" Taehyung melkein huusi, pyyhkien silmiään.

"Älä huuda." Sanoin silittäen Jiminin pehmoisia hiuksia.

"Onks toi joku kissa? Eiku ihminen. Kissaihminen? Joku kissan ja ihmisen välistä oleva olento. Ootko alien? Mäki oon alien!" Taehyung huusi vieressämme, ja tunsin kun Jimin painoi kyntensä selkääni, ja sai minut älähtämään kivusta.

"T-Taehyung ole hiljaa!" Huusin, ja irrotin Jiminin kädet selästäni.

"Pelotat Jiminiä! Ja en halua että se enää uudestaan joutuu painamaan kyntensä mun selkään joka ei tunnu kauheen kivalta." Huusin raivona. Jimin kietoi kätensä uudelleen ympärilleni, mutta ei iskenyt kynsiään selkääni, vaan painoi pelokkaana päänsä taas rintaani vasten, ja kuunteli sydämmensykkeitäni, yrittäen rauhoittaa itseään.

"Anteeks. Mutta kun haluun tietää mikä tuo on. Haluun tietää näänkö unta. Toi on vitun outo olento." Tuo pohti.

"Jimin se ei oo pahamies. Sä voit puhuu sen kanssa ihan normaalisti. Niin kuin mun kanssa." Sanoin silittäen pienemmän selkää, ja painaen pääni tuon pään päälle.

"Jimin ei tykkää huutamisesta." Tuo mutisi."Jiminiä pelottaa pahamies." Tuo jatkoi.

"Taehyung ei ole pahamies." Sanoin irrotessa halista.

"Moi. Mä oon Taehyung, ja sä ilmeisesti Jimin?" Taehyung yritti takelella lauseita suustaan."Ja joo, mä en ole mikään pahamies." Taehyung naurahti.

"T-Tae..." Jimin kuiskasi tuijottaen Taehyungia pitkään silmiin."Taehyung." Tuo mutisi.

"Jimin ei tykkää Taesta. Tae on pahamies!" Jimin huudahti, ja syöksyi uudestaan halaamaan minua.

"Jimin, Tae ei ole pahamies." Huokaisin.

"Kyllä on. Jimin tuntee sen valehtelevan." Jimin totesi.

"Jimin on vähän pelokas." sanoin Taehyungille.

"Joo siltä näyttää, mutta onko se siis alien? Tai joku mato? Tai etana?!" Taehyung intoili.

"Ole jo hiljaa! Jimin on hybridi ja sellaisena pysyy." Sihahdin.