Meow Meow~ ||Yoonmin||

5.

-Yoongi-

Tunsin puhelimeni värähtävän taskussani viestin merkiksi. Aukaisin puhelimen, ja huomasin viestin tulevan joltain tuntemattomalta ihmiseltä. Aukaisin viestin, ja järkytyin näkymästä...

Tuntematon numero: Tiedämme, että poika on sinulla.

En tiennyt mitä tehdä. Pitäisikö minun kertoa tästä Jiminille? Tietävätkö he missä asun? Jos he tulevat hakemaan Jiminin? Sehän voi tapahtua ihan milloin tahansa!

"Yoongi?" Kysymys herätti ajatukseni. Katsoin järkyttyneenä Jiminiä.

"Jimin, sä oot vaarassa." Sanoin tuijottaen tuota syville silmiin.

"M-mitä?" Tuo kysyi hädissään.

"Pahat miehet tietää että sä olet täällä." Sanoin, ja otin tuon käsistä kiinni.

"M-mutta ei ne voi." Tuo mutisi.

"Katso." Sanoin, ja näytin puhelintani Jiminille.

Tuo kurtisti kulmiaan, ja katsoi tekstiä oudoksuen.

"Öh.." tuo päästi suustaan.

"Siinä lukee, tiedämme että poika on sinulla." Selitin. Jimin katsoi minua hädissään, ja näin kun sen silmäkulmiin ilmestyi kyyneleet.

"E-ei ne voi-voi tietää e-että Jimin on t-tääl-täällä." Tuo änkytti, kyyneleet valuen tuon poskia pitkin. Katsoin tuota huolissaan, ja halasin poikaa, painaen pienemmän pään rintaani vasten.

"Ei ne tiedä." Kuiskasin silittäen tuon selkää, ja samalla vetäen Jiminin tuoksua itseeni.

"Ne löytää Jiminin..." Jimin oli koko ajan kuiskaillut, vaikka olin yrittänyt ymmärryttää etteivät ne löydä. Toisaalta se oli mahdollista, että ne olivat jo matkalla tänne.

"J-Jimin ei halua enää kokea sitä. Jiminiä sattui. Jiminiä sattui niin paljon, että luuli jo kuolevansa." Jimin mutisi, katsoen minua hieman punoittavilla silmillään. Pyyhin kyyneleitä pojan poskilta peukalollani, samalla katsoen tuota syville silmiin. Jimin katsoi minua takaisin, ja liikahti lähemmäksi minua.

Mitä tapahtui? Yhtäkkiä halusin vain painaa huuleni pienemmän omille, ja tietää, miltä ne tuntuisivat. Halusin kokeilla tuon pehmeitä huulia, ne näyttivät niin houkuttelevilta. Halusin kertoa hänelle, ettei olisi mitään hätää, ja että minä suojelisin häntä. Suojelisin maailman loppuun saakka. En lähtisi hänen viereltään ikinä. Pitäisin hänestä hyvää huolta, kertoisin joka ilta ennen nukkumaan menoa miten rakastan- Ei! Mutta...ei. Eihän tämä ollut oikein! Miksi kuvittelin näin? Mikä minua oikein vaivaa? Olenko jotenkin viallinen? Vai olenko liian väsynyt? Kenties vetänyt jotain? Ehkä olen vain liian väsynyt. Yritin sivuuttaa nuo ajatukset, ja keskittyä olennaiseen.

"Ne ei löydä sua. Mä lupaan." Sanoin pienesti hymyillen, silittäen pojan punohtuneita poskia.

"Okei." Tuo vastasi hiljaa. Purin huultani, katsoen tuon säihkysilmiä. Niin kauniit silmät.

"Oot kaunis." Huokaisin. Tuo ei vastannut mitään, vaan punastui, ja painoi päänsä rintaani vasten.

"Mutta arvaa mitä?" Kysyin nostaen tuon pään niin, että tuo katsoi minua suoraan silmiin.

"Mitä?" Tuo kysyi. Suupieleni kääntyi virneeseen, ja tuo vain katsoi minua ihmetellen. Siirsin käteni tuon kyljille, ja nostin tuon syliini.

"Sä oot söpö kun naurat." Sanoin sanat suustani ilman mitään ajattelua, ja aloin kutittaa tuota joka puolelta.

"Y-Yoongi lo-lopeta tuo k-kut-kutittaa!" Jimin kiljui nauraen, samalla yrittäen päästä otteestani. En antanut periksi, vaan kutitin tuota lisää. Tämä johti kuitenkin siihen, että Jimin tarttui kynsillään kiinni olkapäihini, ja karjaisin kivusta, irrottaen otteen.