the Pirate's life Maailman ääriin

3. Kapteeni

Hyppään mastoköyden varassa ilmaan ja liu'un kannelle.

-Ne ovat vielä kaukana, sanon Milonille juostessani ruorikannelle. -Laiva on kuitenkin iso.

-Kuka piruparka tänne on eksynyt, Milon murahtaa ärtyneenä.

-Ainakin me piruparat, tuhahdan ja etsin taskustani teroituskiven. Vedän toisen miekkani huotrastaan ja vedän kivellä miekan terää pitkin rauhallisin vedoin.

-Sinä tarvitset pian uudet miekat, nuo alkavat olla liian kevyet, Milon huomauttaa. Katselen miekkoja, jotka sain ensimmäisen seikkailuni alkuvaiheissa. Tavalliset perusmiekat, suunniteltu nuorelle tytölle. Kevyet, keskimittaiset ja pieneen käteen sopivat. Miekat tosiaankin alkavat olla vähän lyhyet ja kevyet minulle.

-Coléren jälkeen siis Zeinaan, huokaisen ja alan teroittaa toista miekkaani. Anya marssii päättäväisenä ruorikannelle.

-Minä taistelen kanssanne, nainen sanoo päättäväisesti ja vetäisee jonkin miekan tapaisen reiteensä kiinnitetystä nahka huotrasta.

-Oletko koskaan taistellut merirosvoa vastaan?

-En, mutta...

-Oletko koskaan ollut meritaistelussa?

-En...

-Entä tiedätkö, mitä tarkoittaa "väijy piiri"?

-En...

-Joten luulenpa, että sinusta ei ole mitään hyötyä taistelussa, sanon töykeästi.

-Sinä voisit opettaa häntä, Milon sanoo. Pyörähdän katsomaan miestä murhaavasti.

-Sinä tarvitset uusia hyökkääjiä, Milon sanoo. -Tyyrpuurin tykit valmiiksi!

Käännyn katsomaan Anyaa arvioivasti.

-Selvä, otan sinut oppilaakseni, murahdan ja marssin kannelle Anyan ohi, antamatta tilaisuutta vastata.

-Kiristäkää isopurje! Paapuurin ankkuri valmiiksi! Ladatkaa keulatykit! ohjeistan miehistöä samalla, kun marssin hyttiini. Tarkistan, että pistooli ja tikari ovat paikoillaan ja sitten alan varustautua. Piilotan veitsiä ja tikareja salataskuihini.

-Anya! huudan ja pian nainen astuu hyttiini sisään. -Jos todella haluat purjehtia minun lippuni alla, sinun täytyy olla hyödyllinen jollain tapaa. Nyt olet hyödyllinen, koska viet meidät todellisuuteen. Entä tämän jälkeen?

-Harjoittelen laivasi tavoille ja purjehdin kanssasi. Olen sinun vasenjalkasi.

-Mikset vaikka vasenkäsi?

-Koska Ethan Darkway on jo sillä sijalla. Perämiehesi on oikeakätesi, joten minä olen vasenjalka.

-Miksi juuri vasen? kysyn naiselta.

-Koska jos se pettää, sen voi helposti katkaista. Tarvitset oikeanjalkasi taisteluliikkeeseen.

-Mihin niistä?

-Moneenkin, se on sinun vahvempi jalkasi, jolla puolustaudut hätätilanteessa ja jolla hyökkäät, kun sinua ärsyttää.

Katson naista silmiin.

-Läpäisit ensimmäisen testin, sanon ja marssin ovelle. -Nyt sinä jäät tänne odottamaan.

Anya jää ihme kyllä hyttiini, odotin hänen seuraavan käskystä huolimatta, mutta hän todistaa olevansa luotettava ja kuuliainen. Testi kaksi suoritettu.

-Milon, ei sinun tarvitse auttaa Anyaa, hän pärjää hyvin ilmankin sinua, sanon perämiehelleni.

-Mistä sinä puhut? Milon kysyy vakavana.

-Kerroit Anyalle ensimmäisestä testistä, etkös? Siitä, että hänestä tulee "vasenjalkani".

-Ei ehdi nyt, pitää mennä tykkikannelle, Milon sanoo ja harppoo hymyillen portaat alas kannelle ja sitten toiset portaat kannen alle. Huokaisten jään ruoriin.

-Kaikki valmiina, kapu, Ethan sanoo vasemmalta puoleltani. Nyökkään.

-Tykit ovat valmiina, Milon sanoo palattuaan ruorikannelle. -Vihollinen on pian kohdalla.

-Ensin keulatykit, sitten väistämme hiukan  paapuuriin ja palaamme laivan rinnalle. Tyyrpuurin tykit laukaistaan. Odotamme kannella muodostelmassa, ryhmä A hyökkää tarvittaessa vihollislaivaan, ryhmä B väijyy kannen alla ja hyökkää, kun vihollinen on kannella. Kun olemme menneet ohi, paapuurin ankkuri pudotetaan. Tulee täyskäännös, ohjeistan Ethania ja Milonia.

-Kapu, tässä on jotain outoa, Titan, kärki hyökkääjäni, sanoo juostuaan ruorikannelle. -Tuo laiva ei ole liikkunut yhtään, siksi kohtaamisemme on vienyt niin kauan.

Käännyn katsomaan laivaa. Se todellakin vain kelluu tyynellä merellä.

-Onko se ankkurissa? Näkyykö kannella liikettä?

-Sitä ei ole ankkuroitu ja märssykorista nähtynäkään kannella ei liiku kukaan.

-Tämä ei tosiaankaan ole hyvä... mumisen mietteissäni. -Kierretään se kauempaa.

-Selvä, kapu, Milon sanoo ja tarttuu ruoriin astuessani sivuun. Milon tekee jyrkän käännöksen paarpuuriin, kauemmas laivasta.

-Hae Anya, sanon Ethanille. Hän nyökkää ja harppoo kannelle ja katoaa sitten hyttiini.

-Pitäkää tykit valmiina! ohjeistan vielä tykkimiehiä, jotka nousevat hämmentyneinä kannelle. He nyökkäävät ja palaavat asemiinsa.

-Kutsuit, kapu? Anya ilmoittaa.

-Kenen laiva tuo on? kysyn ja osoitan laivaa.

-En tiedä.

-Mikä sen tarina on?

-En tie...

-Sinä kyllä tiedät Anya. Minä en ole sokea, murahdan. Nainen hiljenee.

-Mitä tarkoitat? hän kysyy äänellä, josta tiedän hänen tietävän.

-Polttomerkki vasemmassa ranteessa, murahdan ja käännyn katsomaan Anyaa. -Olit merirosvo.

Anya katsoo minua hiljaisena. Lopulta hän nostaa vasenta hihaansa niin, että merkki näkyy.

-P niin kuin Pirate, merirosvo, hän sanoo ja vetää hihansa takaisin alas.

-Kylässäni ei tiedetä kuka olen. Heille olen vain orpotyttö, joka tuli aaltojen mukana ajopuun päällä makoillen.

-Mitä tapahtui? Milon kysyy kiinnostuneena.

-Kapteeni purjehti portaalista, aivan kuten tekin. Olin silloin vasta tullut laivalle nuorena tyttönä, mutta olin jo jäänyt kiinni kerran. Kapteenini pelasti minut teloitukselta. Kun saavuimme tänne, merihirviöt elivät laumoissa. Ne kävivät kaikki kerralla laivamme kimppuun. Kaikki kuolivat, mutta minulla oli tuuria. Selvisin pois vaara-alueelta.

-Miten tuo laiva sitten on vieläkin pinnalla? kysyn hiukan epäilevänä.

-Niin epätodellisuus toimii. Mikään ei koskaan tuhoudu, jos edes joku ajattelee sitä, Anya huokaisee ja katsoo laivaa. -Siksi täällä onkin niin vaikea asua, kun et pääse irti menneisyydestäsi. Kapteeni kummittelee minulle vieläkin, vaikka ei ole kuin halusinaatio. Haihtuu aina sormieni ulottuvilta.

-Jos odotat myötätuntoa, niin kapulta sitä et saa, Milon huokaisee. Hän vilkaisee minua.

-Ei hän tarvitse myötätuntoa tai sääliä, hän on oppilaani, murahdan ja marssin portaat alas kannelle. -Ja jos hän ei kestä sitä, hän on hyödytön!

Hellou kaikki lukijat! Sain tänki luvun kirjotettuu ja oon suht koht tyytyväinen.

Ei kai mul sitte muuta, hyviä luku hetkiä!