the Pirate's life Maailman ääriin

8. Vastaanotto

Ethjan ohjasi Blue Rebelin telakalle, jossa vastaanottomme oli melko henkeäsalpaava, sillä laivan korjaajat kiinnittivät meidän sijastamme huomionsa laivani vaurioihin. Onnistuimme hiippailemaan ennen kysymys myrskyä pois telakalta.

-Tännehän on tehty kunnon ovi! Ethan naurahtaa. Edellisen siivouskomerossa olevan salakäynnin sijaan telakalle pääsee nyt suuresta puu ovesta. Oven takana on käytävä risteymä.

-Kukas muistaa pohjapiirroksen? huokaisen, silti hymy huulillani.

-Muistaakseni tästä vasen ja sitten vasen ja oikea ja... Ethan mumisee ja lähtee johdattamaan meitä linnoituksen syövereihin.

Lopulta kukaan ei tiedä missä olemme tai minne kannataisi kääntyä, ei edes meidän oma kaapparimme, joka niin hienosti tämän viime kerralla osasi.

-Tulinko minä tänne asti, vain, jotta eksyisin jonnekkin käytävä verkostoon?

-Hmm... jos tämän oven takana on portaikko, niin sitten olemme selvillä vesillä, Ethan mumisee ja avaa oven päättäväisesti.

-Siivouskomero, oikeasti? Olemmeko kiertäneet ympyrää? murahdan ja astun komeroon sisälle. Vetäisen seinään nojaavan luudan varresta ja salaovi aukeaa.

-Näköjään olemme, Milon naurahtaa käheästi ja taputtaa Ethania selkään. Astun sisään telakalle, jossa on jo täysi hyörinä käynnissä.

-Hei! Me tarvitaan vähä apua! huudan metelin yli. Aluksi kukaan ei edes kuule minua, mutta sitten joku viimein huomaa meidät.

-Tänne on nykyään ovikin, se joku sanoo naurunpilke silmäkulmassaan.

-Minä en välitä mistään ovista tai sellaisista, haluan vain täältä valtaistuinsaliin! ärähdän ja luon mieheen varoittavan katseen.

-Sinä... sinä olet hän? mies mumisee ja tarkastelee minua. -Kuvittelin aina Johnin tyttären jotenkin, pelottavammaksi.

Tuo oli viimeinen pisara. Vaikkei minulla olekaan nyt miekkojani, nii pistooli minulla silti on. Vetäisen sen esiin ja osoitan sillä miehen otsaa.

-Selvä, minä vien teidät, mutta samalla saatte kyllä kertoa, miten saitte tuon laivan tälläiseen kuntoon, kapteeni.

-Sen tarinan haluan säästää myöhemmäksi, naurahdan. -Muistakaa paikata laivan kyljessä oleva aukko, siitä pääsee ikävästi vettä ruumaan.

Miehen ilme venähtää.

-Katsos, Lola Sparrow ei epäröi, hän tekee! Milon naurahtaa vierelläni.

-Silti vaikea uskoa, että merirosvouden uusi kasvo on nuori tyttö, oppaamme huokaisee.

-Ja mitä vikaa siinä on? Ethan murahtaa valmiina ottamaan miekkansa merkistäni. Pudistelen kuitenkin päätäni.

-Ei mitään, ei yhtikäs mitään. Se vain tuntuu ärsyttävän muita merirosvokapteeneja melkoisesti, mies huokaisee ja avaa viimein pariovet, joiden takaa paljastuu valtaistuinsali. Yllätyksekseni se on kuitenkin tyhjä.

-Missä kaikki ovat? kysyn epäillen.

-Aah, varmaankin etsimässä teitä, olette nimittäin hiukan myöhässä, kapteeni.

-Missä? sanon hyytävällä äänensävyllä.

-Varmaankin laitureilla järjestämässä etsintäpartioita, mies naurahtaa ja kääntyy palatakseen takaisin telakalle.

-Ethan, osaathan tien johonkin torniin? murahdan katsoen miehen loittonevaa selkää. Ethan avaa salin ovea vastapäätä olevan oven, jonka takaa paljastuu portaat.

-Ethan, Anya ja Hawk, tulkaa mukaan, loput jäävät tänne, murahdan miehistölleni. -Varautukaa, he eivät välttämättä tunnista teitä.

-Entäs minä? Milon miltei älähtää ja mulkoilee Hawkia pahasti.

-Sinä olet vastuussa miehistöstäni, kunnes tapaamme taas, sanon perämiehelleni ja vilkaisen tätä hymyillen. -Sinulle tekee hyvää olla hetki erossa minusta.

-Aye, kapu, Milon murahtaa ja kääntyy sitten komentamaan miehistöä.

Minä puolestani johda joukkoni torniin.

-En...ole koskaan... nähnyt näin paljoa portaita! hengästynyt Anya huohottaa perässäni.

-Vielä 32 porrasta ylätasanteelle, Ethan mutisee.

-Lasketko sinä portaita? Mistä tiedät niiden lukumäärän? Hawk utelee ja harppoo portaat Ethanin rinnalle.

-Kai kaapparilla sisäpiirin miehiä pitää olla, Ethan tuhahtaa. -Tai no onhan siitä jo vuosia, mutta tieto pakoteistä on hyvä muistaa.

-Oletko sinä ryöstellyt täällä? Hawk jatkaa uteluaan.

-En ryöstänyt, olen kaappari! Ethan ärähtää. -Ja olin täällä vain kerran kaappaamassa.

-Olkaa hiljempaa, tuhahdan ja harpon portaita tarmolla ylöspäin.

~~

-Mitäs nyt, kapu? Hawk kysyy saavuttuamme tornin huipulle. Tähyän alas kaupunkiin ja laitureille.

-Nyt kiivetään alas, naurahdan paikannettuani laitureilta isäni laivan, johon lastataan parhaillaan tynnyreitä, laatikoita ja säkkejä.

-Portaitako? Miksi sitten edes tulimme tänne?! Anya älähtää, mutta hiljenee Ethanin vilkaistessa häntä.

-Heittokoukku, murahdan Ethanille, joka ojentaa minulle köysivyyhdin, jonka toiseen päähän on sidottu iso rautakoukku.

-Arvio? Ethan kysyy ja tarkastelee rakennuksia.

-Jos saan tämän tuon talon ränniin, pääsemme helposti laiturille, mumisen ja osoitan kolmihaaraisella koukulla korkeaa rakennusta.

-Mistä te puhutte? Anya kysyy hämmentyneenä ja yrittää saada selvää minun ja Ethanin keskustelusta.

-Matka? Ethan kysyy jättäen oppilaani huomiotta.

-Arviolta 109 metriä, sanon mietiskellen. -Pituus?

-115, Ethan vastaa. Nyökkään ja avaan paksun köysivyyhdin. -Heitänkö minä?

-Eivätkös heittokoukut ole aseita? naurahdan. Keskityn kohteeseeni. Jonkin ajan kuluttua tuijotettuani ränniä, näkökenttäni reunoille ilmestyy hitaasti haleaa punaista.

Hengitän syvään ja alan pyörittää heittokoukkua, lisäten koko ajan enemmän narua. Kun köyttä on noin metri ulkona vyyhdistä, jännitän lihakseni ja pian kolmikärkinen koukku halkoo ilmaa. Köysi purkaantuu kädestäni vauhdilla, kunnes 109 metrin päässä koukku kalahtaa kattotiilille. Se liukuu ränniin ja jaa kiinni.

Nykäisen vielä köyttä varmistukseksi ja alan sitten sitoa köyttä tiukalle solmulle kiinni tornin kattokoukkuun.

Huokaisen syvään heitän huivini köyden yli, niin että pidän siitä molemmilla käsilläni kiinni.

-Vähän niinkuin salatuilla saarilla, Ethan naurahtaa takaani ja saa hymynpoikasen kohoamaan huulilleni.

-Niin, kuiskaan vastaukseksi ja hyppään ulos ikkunasta.

Joo o, ei oo ollu motivaatiota kirjottaa, ku elämäs o tapahtunu viimeaikoina kaikenlaista.

Mutta juu, sain tän luvun kirjotettua tuskalla viimeiseen sanaan asti, ja tässä tulos. Sekava ja laadultaan varmaan keskivertoa alhaisempi, mutta kukas näistä ny välittää.

Heippa taas ja hyviä lukuhetkiä ja näin.