the Pirate's life Maailman ääriin

10. Räjähdys

Kaikki tapahtui nopeasti. Hawk hyppäsi suojaavasti eteeni juuri ennen suurta paineaaltoa, joka kaatoi meidät kivetykselle. Hawk lennähti päälleni suojaamaan räjähdyksessä lenteleviltä kiviltä ja kattotiililtä.

Lämpöaalto lehahtaa nopeasti ylitsemme ja pölypilvi leviää ympärillemme.

Ethan on ensimmäisenä jalkeilla. Hän yskii ja vetää isäni ylös. John on jo valmiiksi myrskyn merkkinä.

-Kuka piru räjäyttelee minun kaupunkiani?! hän karjuu keskellä tietä ilmaan. Lähistöllä olevat ihmiset ovat kuitenkin yhtä ymmällään kuin mekin.

-Oletko kunnossa? Hawk kysyy minulta ja kömpii ylös. Itsekin nousen istumaan.

-Olen, kiitos, mutisen ja nousen hiukan kankeana seisomaan. Ethan astuu eteeni ja tutkailee huolestuneena kasvojani. Hän nostaa kätensä ja pyyhkäisee varovaisesti oikeaa kulmakarvaani.

-Tuosta jää arpi, hän kuiskaa niin hiljaa, että vain minä kuulen ja pyyhkäisee sitten haavastani tulleen veren paitaansa. Hymähdän ja pyyhkäisen hiussuortuvan hänen otsaltaan.

Hetken me vain seisomme siinä lähekkäin, tietämättöminä katseista, jotka tuijottavat meitä tietäväisinä.

-No niin! Lopettakaa tuo hempeily ja mennään! John murahtaa ja marssii määrätietoisena kohti linnaansa. -Kunhan neuvosto kuulee tästä...

Lähdemme hänen peräänsä, jättäen turvallisen välimatkan ja varautuen väistymään ilmaa halkojien tikarien edestä, joita isäni heitteli välillä rakennuksien seiniin raivoa tihkuen. Meidän seurassamme kulkevat merirosvot nykivät niitä irti talojen ovista ja ikkunanpielistä.

-En haluaisi taistella hänen kanssaan, Anya kuiskaa minulle. -Hänet on varmaan mahdoton voittaa!

-Minä olen peitonnut hänet miekkataistossa ja luulenpa, että Viiltokin on  siinä joskus onnistunut.

-Viilto? Anya kysyy uteliaana säpsähtää uuden tikarin iskeytyessä seinään.

-Hectorin lempinimi, johtuu hänen naamansa poikki kulkevasta arvesta, selitän asian ja viiton meneväni Ethanin luo.

Kiihdytän hänen vierelleen ja sovitan sitten askeleeni Ethanin ja Hawkin tahtiin.

-Hei, Hawk hymähtää ja vilkaisee minua ja väistää sitten sulavasti tikarin.

-Jännitääkö? Ethan kysyy virnuillen minulta ja heittää kätensä harteilleni. Siitä on aikaa, kun olemme viimeksi kävelleet näin.

Kävelymatka kuluu huolettomasti, lukuunottamatta satunaisia kirouksia ja veitsiä, joita isäni heittelee edellä.

-Kyläläiset ovat näköjään sopeutuneet uuten hallitsijaansa, Hawk mutisee viitaten ihmisiin, jotka väistyivät hyvissä ajoin Johnin edestä syrjä kujille ja muille.

-Ei varmaan ole ensimmäinen kerta, kun hän marssii täällä tuollaisena, Anyakin liittyy puheeseen. -Hän on hurja!

-Muistan erittäin selkeästi ensitapaamiseni Johnin kanssa, saan edelleen kylmiäväreitä pelkästä muistelemisestakin! Ethan naurahtaa huolettomasti.

-Minäkin! Hän säikäytti minut puolikuoliaaksi kun hyppäsi veneeseeni kesken pakomatkani! naurahdan ja muistelen hymy huulillani tapahtunutta.

-Minä puolestani sain häneltä ensitapaamisella kunnon haukut, kun leikin miekallani laivalla! Hawk liittyy keskusteluun leveä hymy huulillaan. -Sen jälkeen olen välttänyt sellaista.

-Sinulla on kyllä kaikista hulluin perhe, Anya huokaisee ja erotan hiukan haikeutta hänen äänessään. Nainen kuitenkin peittää sen hyvin ja hetken luulen vain kuvitelleeni sen.

-Isä mahtava merirosvo kuuluisasta suvusta, eikä äiti yhtään huonompi! Setäsikin ovat aivan uskomattomia!

-Älä unohda miehistöäni! He ovat oikeastaan kaikkeni merellä, en pärjäisi viikkoakaan ilman miehistöäni, vastaan hiukan nolona Anyan hehkutukseen.

-Pärjäisit helposti ainakin kuukauden! Pelkästään aseenkäsittely taidoillasi selviäisit hyvin, Ethan naurahtaa, mutta huomaan hänen olevan tosissaan. -Osaat ennakoida vastustajasi seuraavan liikkeen ja olet aina askeleen tai kaksi edellä. Sitä voi varmasti hyödyntää myös metsästyksessä.

Tunnen poskieni lämpenevän hieman kuullessani kehuja.

-Lopeta, saat minut kuulostamaan joltain jumalattarelta! sihahdan pojalle ja pukkaan häntä kylkeen.

-Sellainen sinä tavallaan olet, muistatko? Aseiden jumalatar Gaylan jatkaja vai miten se nyt menikään, Ethan vastaa totisena ja pukkaa minua takaisin.

Huomaamattamme olemme jo saapuneet linnan porteille, joita parhaillaan avataan. John on lauhtunut ja seisoskelee vain hiukan ärtyneenä porttien edessä.

-Huuh, se on menoa nyt! kuiskaan nähdessäni linnanpihalla sekailaisen ryhmän merirosvokapteeneja, joista koostui neuvosto.

Hei!

Tarinat on ollu taas vähän tauolla, kun motivaatiota kirjoittamiseen ei oo ollu.

Kohta mulla kuitenkin alkaa hiihtoloma ja saan enemmän aikaa kirjottamiselle.

Toivottavasti tykkäsit luvusta, heippa ja hyviä lukuhetkiä!