the Pirate's life Maailman ääriin

17. Huhut

-Hawk mastoon! Anya teroita kaikki miekat ja keihäät! huudan ohjeita ruorikannelta. Annettuani käskyt vielä lopuillekin pysähdyn seisomaan Milonin viereen. Mies pyörittelee ruoria vakain ottein pitäen meidät kurssissa.

-Mistä tiedät minne se meni? Milon kysyy hetken hiljaisuuden kuluttua.

-Se eli trooppisilla vesillä, siispä se etsii jostain lämpimän virran. Lämpimin virta Coléren lähellä menee kohti itää, eli tähän suuntaan. Luotan siihen, että se peto erehtyy pintaan ja saamme sen hoideltua.

Milon nyökkää hyväksyvästi ja minä astelen portaat alas kannelle. Tarkkailen miehistöni työskentelyä marssiessani keulaan. Pujottelen tieni haruspurjeiden ohi keulapuomin kärkeen. Etsin tukevan asennon ja tartun kärjimmäisen haruspurjeen köyteen nojautuen samalla eteenpäin. Tarkkailen vedenpintaa toivoen, että merihirviö antaisi merkkejä itsestään. Pinta kuitenkin pysyy aaltoilevana.

Tarkkailen merta keulassa turhautumiseen asti ja palaan lopulta Milonin luo. Otan merikartan itselleni ja etsin oikean virtauksen. Vilkaisen taivaalle etsien varhaisia tähtiä.

-Purjehditaan tuntumalla yöhön asti, sitten jatketaan tarkasti kursissa tähtien avulla, mumisen miehelle ja lasken kartan takaisin pöydälle ja siirrän painot sen päälle. -Missä Ethan on?

-Taisi mennä ruumaan etsimään jotain, Milon murahtaa ja kapuan portaat alas kannelle. tarkastan ensin toiseksi ylimmän kannen ja laskeudun sitten kansi kannelta alemmas ruumaa. Lopulta löydän Ethanin penkomasta laatikoita Bluen alimmasta kerroksesta. 

-Hei? mumisen tervehdyksen hieman kysyvänä ja kurotun sitten katsomaan mitä hän etsii. -Eivätkös nuo ole sinun vanhoja tavaroitasi?

Ethan säpsähtää kuullessani ääneni.

-Joo, hän mumisee lopulta ja kääntää katseensa minuun. -Etsin päiväkirjaani.

-Miksi? kysyn ja asetun hänen lähelleen ja avaan viereisen laatikon kannen. -Miltä se näyttää?

-Ööh, ruskeat nahkakannet.

Nyökkään ja alan penkoa laatikkoa läpi. Se on täynnä kaappari symboleja, erilaisia veitsiä, vaatteita ja joitain helyjä, Muttei yhtään nahkakantista kirjaa. Siirryn seuraavan laatikon kimppuun ja vilkaisen samoin tehnyttä Ethania.

-Miksi etsit sitä nyt? kysyn saadakseni aikaan edes jonkinlaista keskustelua.

-En muista erästä yksityiskohtaa, jonka haluan selvittää, Ethan mutisee ja nostaa esille vettyneen paperi nipun. -Tätä olisin tarvinnut jo viime kuussa, mutta täällä se on vain lojunut keräämässä kosteutta.

Nyökkään hajamielisenä ja siirrän jälleen yhden vaatemytyn sivuun. Sen alta paljastuu ruskea kirja, jonka kannet ovat nähneet parempiakin päiviä. 

-Onko se tämä? kysyn nostaessani kirjaa Ethanin nähtäville.

-On! Kiitos, Ethan naurahtaa ja tunkee sitten avaamansa laatikon kannen paikoilleen. Hän harppaa luokseni ja nappaa kirjan käsistäni. Nopein, tottunein liikkein Ethan selaa kirjaa eteenpäin, kunnes pysähtyy katsomaan tiettyä sivua.

-Tiesinhän minä sen, mies mumisee ja napsauttaa kirjan kiinni. -Tuo merihirviö ei ole ensimmäinen, joka on päässyt tänne. Muutama vuosi sitten näin miehistöni kanssa suuren selkäevän nousevan pintaan ja painuvan sitten kadoksiin veden syövereihin. Evän tuntomerkit vastaavat tätä meidän merihirviötämme.

-Eli, tuolla jossain saattaa olla ties kuinka monta pirulaista piilossa syvänteissä? henkäisen ja viiton kädelläni laivan pohjaa kohden.

-Ehkä.

Ja se tarkoitti sitä, että jos jossain on lauma ja meidän pirumme löytää sen, meidän mahdollisuutemme löytää se ja selvitä hengissä hupenevat huomattavasti. Sitä paitsi merihirviöistä ei ole tehty montaakaan havaintoa, tai edes joku miehistöstäni tietäisi jonkun huhun. 

Tuttu vihan aalto iskee ylitseni ja lähden marssimaan portaita ylös takaisin kannelle.

-Kaikki kannelle! Heti paikalla! karjun miehistölleni ärtymyksen ja kiukun kuultaessa äänessäni. Ei kulu kauaa, kun kannella parveilee ihmisiä.

-Onko kukaan teistä kuullut joskus maissa ollessamme huhun jostain oudosta merellä? Tarkoitan jotain, joka voisi liittyä merihirviöön.

Kaikki seisovat hiljaa tapittaen minua. Lopulta ihmismassan keskeltä nousee käsi ja miehistöni tekee tilaa käden omistajalle.

-Sinä olet siis kuullut jotain?

-Kyllä, kapteeni. Neljä vuotta sitten Zeinassa, joku merimies väitti nähneensä valtavan kalan nousevan pintaan. Sillä oli kuulemma rosoinen evä. Mies väitti, ettei se ollut valas tai mikään muukaan sellainen.

Nyökkään hyväksyvästi.

-Kukaan muu? 

-Nuori merimies San Vaultissa, sanoi nähneensä pedon hyökkäävän laivan kimppuun merellä.

Seuraavat minuutit kuuntelen miehistöni kuulemia huhuja. Käännyn kartan puoleen ja merkitsen jokaisen esille tulleen sataman ja paikan, jossa hirviöitä oli oletetusti nähty.

-Kaikki havainnot sijoittuvat tälle alueelle, mumisen ja piirrän ympyrän yhdistämään jokaista merkitsemääni kohtaa. -Täältä me löydämme yhden pedon neuvostolle vietäväksi.

Milon siirtyy tarkastelemaan karttaani. Hän nyökäyttää päätään ja palaa ruorin taakse.

-Tuulet ovat meille myötäiset, valmistakaa laiva matkaan! huudan miehistölleni. -Ota sinä ohjat, mutisen Ethanille ja miltei laahustan omaan hyttiini. potkaisen saappaat jaloistani ja riisun takkini ja miekkahuotrani. Hypähdän riippumattooni ja etsin mukavan asennon. Minun täytyy olla virkeä, kun löydämme pedon.