the Pirate's life Maailman ääriin

15. Odottamaton

Asetun vastakkain isäni kanssa.

-Kaksintaistelun säännöt: valitkaa aseenne, joita käytätte, Viilto aloittaa. Vetäisen miekkani huotristaan. Isäni ottaa oman sapelinsa.

-Hyvä. Taistelu käydään tämän alueen sisällä, Viilto jatkaa ja osoittaa Gallahanin piirtämää ympyrää, jonka sisällä seisomme. -Taistelu käydään toisen luovuttamiseen asti.

-Aloittakaa! Gallahan Tuima sanoo ja Viilto hypähtää syrjempään.

-Et voita minua toista kertaa, tyttöseni, John kuiskaa niin, että vain minä kuulen. Hymyilen ivallisesti ja ryhdyn hyökkäämään.

-Tästä tulee kunnon näytös, sihahdan isälleni miekkojemme kalahtaessa ensimmäistä kertaa yhteen.

Seuraavat hetket täyttyvät miekkojen kalinasta ja yleisömme supinasta ja huudahduksista. Pyrin aluksi hyökkäämään mahdollisimman yksinkertaisesti päästämättä häntä kuitenkaan niskan päälle. Haluan, että John väsyy.

Isku vasemmalta, toinen oikealta. Hyökkäys Johnin jalkoihin ja heti perään toinen vatsaan. John pitää puolustuksena ylhäällä ja torjuu miltei helposti kevyet hyökkäykseni. Hän kuitenkin jättää jostain syystä puolustukseensa aukkoja. John keskeyttää hyökkäykseni ja pakottaa minut puolustamaan. Voimakkaat iskut yrittävät takoa tiensä puolustukseni ohi.

Kaarto vasemmalle, hypähdys taakse ja harppaus eteen. Vanhat opit muistuvat mieleeni ja huomaan punaisten reunusten palaavan. Nyt on minun vuoroni hyökätä. Isken miekkani yhteen ja isken kohti isäni oikeaa kylkeä, mutta viimehetkellä isken toisen miekkani alemmas ja osun hänen reiteensä. Pyörähdän vikkelästi ympäri ja isken nyt vasenpaan kylkeen. Pyöräytän miekkaani ja väistän Johnin puolustuksen. Isken voimalla miekkani lappeella hänen kylkiluittensa alle. Alan tihentää iskujani, pakottaen hänet perääntymään. Hämäys päähän, isku jalkaan. Kamppausyritys, hämääminen.

Pian hänen kantapäänsä ovat aivan ympyrän reunalla. Silloin hän iskee. Kuin sarjatulella sapeli viiltää ilmaa. Yritän saada puolustukseni kasaan, mutta John estää yritykseni. Selviän ehjin nahoin vain refleksieni ja taistelutilani ansiosta.

-Mitä tuolla on? kuulen jonkun huutavan yleisöstä. Jätän sen huomiotta ja isken Johnia kylkeen. Potkaisen hänet kauemmas ja kohotan puolustukseni. Se kuitenkin keskeytyy, kun kuulen valtavan karjaisun takaani merestä. Käännähdän ympäri ja näen sen, minkä ei koskaan pitänyt päästä tännee.

-Merihirviö! yleisö kirkuu ja lähtee juoksemaan kauemmas. Käännyn takaisin hämmentyneen Johnin puoleen ja isken hänen miekkansa maahan. Vien molemmat miekkani hänen kaulalleen.

-Luovuta, äsähdän ja vilkaisen hirviötä. John nostaa kätensä ylös luovuttamisen merkiksi, tosin ei sen takia, että olisin vielä voittanut hänet, vaan merihirviön aiheuttaman hämmennyksen takia.

Työnnän oikean miekkani takaisin huotraansa ja vetäisen pistoolini kotelostaan huotrien alta. Otan varmistimen pois päältä ja tähtään hirviön otsaan. Vien sormeni liipaisimelle ja laukaisen aseen. Luoti kiitää ilman halki, mutta merihirviö väistää ja se osuu vain sen sarveen. Lataan uuden luodin ja pian sekin räjähtää ulos aseen piipusta. Merihirviö kuitenkin syöksyy takaisin veden alle ja luoti iskee sen selkäevään.

Kuplat loppuvat ja marssin laiturin reunalle. Tähtään aseella varautuneena jokaista pinta virtaus kohtaa.

Kohta kuplat taas nousevat pintaan kauenpana selällä, mutta lähestyvät vaudilla taas laitureita. Merihirviö syöksyy jälleen vedestä ilmaan päästäen korvia vihlovan karjaisun. Epäröimättä sekuntiakaan laukaisen aseen ja ammun pistoolini tyhjäksi. Luodit osuvat jälleen ohi hirviön sukeltaessa taas pinnan alle.

Murahdan turhautuneena ja etsin vikkelästi luoteja takkini taskuista. Merihirviö ei kuitenkaan jää odottamaan pinnan alle, vaan hyökkää uudestaan. Tällä kertaa huomattavasti lähenpää. Peräännyn taaksepäin niin nopeasti kuin pääsen, mutta vauhtini ei ole riittävä. Merihirviö mätkähtää laiturille ja selviän litistymästä sen alta vain, koska Ethan vetäisee minut sivuun.

Makaan nuorenmiehen jalkojen juuressa tämän suoristautuessa. Hän tähtää omalla aseellaan ja laukaisee aseensa kolmesti. Merihirviö huutaa kivusta, kun luodit iskeytyvät siihen. Se valahtaa takaisin mereen aiheuttaen aallon laiturille. Räpiköin liti märkänä pystyyn.

-Kuoliko se? kukaan ei kuitenkaan vastaa, kaikki nimittäin katsovat loittonevaa kuplavanaa, joka pian katoaa syvyyksiin.

-Mikä piru tuo oli? isäni huutaa taaenpana laiturilla.

Käännyn katsomaan heitä ja tajuan, että neuvostonvanhin, Viilto ja isäni ovat kaikki kalpeita.

-Se, arvon merirosvot, oli kahdeksannen meren merihirviö, toten tyynesti.

-Tarinasi siis olikin totta? Viilto haukkaa henkeään ja lysähtää istumaan. -Luulin, että monien muiden tapaan vain keksin tarinan tehdäksesi vaikutuksen, mutta...

-Kraken on palannut, Gallahan mumisee ja tuupertuu pitkin pituuttaan laiturille.

Katson järkyttyneenä häntä, kun isäni testaa miehen pulssin.

-Hengissä on, John murahtaa ja tuijottaa minua ja takanani seisovaa Ethania. -Luulen sinun olevan valmis merirosvokapteeniksi.

Niiden sanojen jälkeen John ja Viilto remahtavat aluksi hermostuneeseen nauruun, joka vähitellen muuttuu vapautuneeksi.

-Tuo tyttö on hurjempi kuin Kolme kauhua yhteensä kulta vuosinamme! Viilto naurahtaa ja katsoo minua jotenkin... kunnioittavasti.