the Pirate's life Maailman ääriin

9. Jälleennäkeminen

-Wuhuuu! huudan riemusta ilmaan, kun kiidän köysiradalla alas kohti kaupunkia. Talot ovat kokoajan lähempänä. Samoin seinä, johon olen vääjäämättä osumassa.

-Yksi, kaksi... kolme! huudahdan ja päästän irti huivistani, pudoten katu kivetykselle ja kierähtäen sulavan kuperkeikan oikean hartiani yli. Pian kuulen, kun Anya kiitää köysirataa alaspäin kimeasti huutaen.

-Päästä irti! Pudottaudu! huudan oppilaalleni, kun tämä lähestyy seinää. Anyan kasvoilla häivähtää pelästynyt ilme, kun hän päästää irti ja pudottautuu ei niin sulavasti tien varressa olevaan heinäkasaan.

Seuraavaksi saapuu Hawk ja pian hänen jälkeensä Ethan. Nyökkään ryhmälleni merkiksi seurata ja lähden hölkkäämään kohti satamalaitureita.

-Merirosvous... huoh... vaatii kuntoa! Anya hengähtää.

-Pysy perässä, vastaan hänelle säälimättä. Ethan kirii vierelleni.

-No, mitä meinaat sanoa isällesi? hän kysyy hyväntuulisena ja sovittaa askeleensa samaan tahtiin kuin minulla.

-En tiedä, tuskin ehdin edes sanoa mitään, kun joudun ristikuulusteluun, naurahdan ja käännyn vasemmalle. Näen jo satamalaiturit ja kimmeltävän meren.

-Tuohan on isäsi laiva? Ethan huomauttaa ja osoittaa laivaa, jota lastataan edelleen.

-On se, vastaan ja katson majesteettista, tummaa laivaa.

-Kannattaa kiihdyttää, viimeiset tynnyrit ovat jo matkalla ruumaan! Ethan sanoo kepeästi ja saa minut venyttämään askeliani.

Juoksen saappaat kivetystä takoen kohti satamaa. Siinä onkin yksi lisä ongelma. Merirosvojen saappaat eivät ole tarkoitettu juoksemiseen ja pian kuulenkin räsähdyksen, kun toinen nahkasaapas repeää. Se alkaa heilahdella, eikä siitä ole enää mitään muuta kuin harmia. Niinpä potkaisen sen jalastani, samoin myös toistaiseksi ehjän saappaani ja jatkan juoksuani paljain jaloin.

Pyöreät mukulakivet jäävät taakse, kun pääsen hiekoitetulle tielle, josta on suora tie satamaan. Sydämmeni hakkaa nopeammin kuin koskaan, kun ponnistan viimeisillä voimillani laivan kylkeen kaiverretuille tikkaille ja kiipeän ne ylös. Tömähdän kannelle kivuliaasti kyljelleni, mutta siitä välittämättä nousen rivakasti pystyyn ja hölkkään kapteenin hyttiin.

Riuhtaisen ovet auki ja kohtaan tutut Kuoleman silmät.

-Anteeksi kapu! Tämä tyttö pääsi livahtamaan mukaan! joku minulle tuntematon ääni huutaa kannelta ja pian tunnen käden laskeutuvan hartialleni.

-Lola, John kuiskaa ja nousee karttapöydän äärestä. Hän kävelee hitaasti luokseni ja viittoo miestä takaani poistumaan.

-Keskeyttäkää lähtö, hän sanoo miehen perään ja seisahtuu sitten eteeni.

-Sinä olet kasvanut, hän mutisee ja sipaisee poskeani.

-Anteeksi, myöhästyinkö pahasti? kysyn varovaisesti.

-Miltei viikon, John naurahtaa ja näen viimein hänen hymynsä.

-Viikon?! älähdän järkyttyneenä. -Enhän minä...

-Jätä tarinasi myöhemmälle, prinsessa, John naurahtaa ja nopeasti kiedon käteni hänen ympärilleen halaukseen.

-Et uskokaan, mitä minulle tapahtui! hihkaisen, kun peräännyn halauksesta.

-Sen on paras olla melkoinen tarina, tai saat kuulla kunniasi! John naurahtaa ja astuu edelläni ulos hytistään.

-Tyttäreni on palannut! hän huutaa ja miehistön hurrausten saattelemina hän laskee lastauslaudan takaisin paikalleen ja astelee sitä pitkin laiturille. Seuraan hänen perässään.

-Miten äiti voi? Entä Jason ja Viilto? kyselen innoissani. Ethan tulee meitä vastaan Anyan ja Hawkin kanssa, leveä hymy huulillaan.

-Mary on odottanut sinua kuin kuuta nousevaa, Jason on parhaillaan etsimässä tietoja laivastasi torilla ja Hector onkin myrtyneenä odottamassa päivällistä ja jotain pojankloppia, jonka kanssa tapella.

-Tarkoittanee minua, Ethan naurahtaa ja nyökkää Johnille. Anya katsoo hiukan kalpeana isäni mahtavaa laivaa ja sitten isääni.

-John Seaone? hän kysyy varmistuakseen asiasta. Nyökkään hänelle ja tyttö kalpenee entisestään.

-Kukas hän on? John kysyy tarkoittaen Anyaa.

-Se selviää, kun kerron sinulle tarinani hurjimmasta meriseikkailusta tällä vuosisadalla!

Niin me kävelimme rinta rinnan kohti Kolmen kauhun linnaa. Ethan ja isäni jutustelivat niitä näitä, Hawk käveli hiljaa vierelläni ja kalvennut Anya hänen vierellään. Viimein kaikki oli hyvin.

Kunnes talo edessämme räjähti.

Hei taas!

On ollu vähä hiljasta näiden mun tarinoiden suhteen, mutta viimein sain tämänkin luvun kirjoitettua.

Ihania lukuhetkiä ja hyvää päivänjatkoa kaikille!

Myrsyli kuittaa