the Pirate's life Maailman ääriin

16. Ylennys

Kävelen edestakaisin suuren salin ovien edessä. Raskaiden ovien toisella puolelle neuvostonvanhin Gallahan pitää puhetta ja kutsuu minut aivan pian sisään. Vilkaisen hermoostuneena vartijaa ja käännyn sitten taas marssimaan toiseen suuntaan.

-Ja nyt sisään astuu tuleva merirosvokapteeni Lola Sparrow! Gallahan huutaa salissa ja aplodit ja vihellyset raikuvat ilmassa, kun pariovet avataan. asetun seisomaan keskelle ja kun ovet ovat täysn auki astelen harkitusti käytävän poikki salin perälle Gallahanin ja muiden neuvostonjäsenten eteen. Ihmiset rauhoittuvat ja istuutuvat takaisin paikoilleen.

-Neiti Sparrow, Gallahan tervehtii minua. -Oletko valmis ottamaan merirosvokapteenin vastuun hartioillesi ja käyttäytyä kuten sen arvoisen sopii?

-Olen, vastaan yksinkertaisesti ja polvistun miehen merkistä. Tunnen sapelin painavan vasenta hartiaani.

-Siinä tapauksessa ylennän sinut merirosvokapteeniksi! Gallahan ilmoittaa raikuvalla äänellä ja siirtää miekan oikealle hartialleni. -Nyt sinut on epäpyhästi ylennetty näiden todistajien paikalla ollessa.

Gallahan kehottaa minua nousemaan. Eteeni kannetaan pöytä, jonka päällä on jos jonkinlaista tavaraa.

-Valitse, neuvostonvanhin kuiskaa painostavasti ja pyyhkäisee kädellään ilma tavariden yllä. 

Pöydällä on pieniä veistoksia, koruja ja kaikenlaista krääsää. Tutkiskelen harkiten jokaista esinettä. Sitten huomaan hopeisen kolikon tapaisen. Poimin sen käteeni ja totean, ettei se ole kolikko. Sen toisella puolella on pääkallo ja toisella kaksi miekkaa. Se kolikko kiinnostaa minua ennemmän kuin muut pöydän rojut.

-Valitsen tämän, sanon selkeällä äänellä. Gallahan Tuima nyökkää ja viittoo miehiä kantamaan pöydän takaisin syrjenpään.

-Kunnioittakaa uutta merirosvokapteenia! Gallahan jylisee ja aloittaa valtavat suosionosoitukset. Käännyn ympäri ja marssin ulos salista.

Ethan odottaa minua edenpänä käytävällä ja miltei juoksen hänen luokseen.

-Sinä todellakin teit sen! hän naurahtaa ja ottaa minut karhunhalaukseen.

-Eihän se vaatinutkaan kuin valtavasti ryöstelyä ja rikoksia ja järjettömän matkan kahdeksannelle merelle.

-Älä unohda merihirviön vapauttamista, Ethan hymähtää ja hellittää otettaan minusta.

-Se oli vahinko, ja voin vain toivoa etten joudu siitä neuvoston eteen selittelemään.

-Haluat varmaan laivallesi? Ethan sanoo kysyvänä ja nyökättyäni vastaukseksi mies lähtee johdattamaan minua ulos linnasta.

-Oletko nähnyt Milonia? kysäisen ohimennen. Huomaan Ethanin hartioiden jännittyvän.

-Ethan? sanon varoittavasti. Hän huokaisee syvään ja pysähtyy.

-En halunnut olla se, joka kertoo tästä sinulle...

-Ei kai hän...?

-Ei, se kelmi on vielä hengissä, mutta aika tukalassa tilanteessa. Ethan vastaa kiireesti. -Neuvosto otti hänet vastuuseen merihirviöstä.

Katseeni terästyy ja käännyn takaisin tulosuuntaamme. Kiihdytän kävelyni juoksuun.

Pysähdyn vasta neuvostosalin oven edessä. Avaan sen koputtamatta ja astun sisään.

Milon seisoo yksinäisenä keskellä salia selin minuun.

-Minä otan täyden vastuun merihirviöstä! huudan kaikille salissa olijoille. Kaikki tuijottavat minua hiljaisina. Milon kääntyy katsomaan minua.