the Pirate's life Maailman ääriin

4. Etsinnät

-Nopeammin! murahdan Anyalle tämän suorittaessa liikesarjaa. Nainen nopeuttaa liikkeitään, mutta menettää sitten tasapainonsa ja jää hetkeksi huitomaan ilmaa, ennenkuin tömähtää kannelle.

-Uudestaan! murahdan ja hengästynyt nainen kapuaa jaloilleen ja aloittaa alusta asti, nopeammin kuin edellisellä kerralla. Torjun hänen jokaisen hyökkäyksensä helposti ja lopulta kyllästyn ja pysäytän liikesarja huitaisemalla miekallani vain senttien päästä naisen kasvoista. Anya pysäyttää liikkeensä kesken ja jää katsomaan minua.

-Mene lepäämään, ärähdän ja marssin sitten turhautuneena hyttiini.

-Lola? Ethan sanoo varovaisesti ovelta.

-Mitä? murahdan töykeästi ja pyörähdän katsomaan poikaa.

-Taidat olla kireällä, Ethan huokaisee. -Pääsemmekö me koskaan pois täältä?

-Meidän on pakko päästä! Laivallani on merirosvo, joka on asunut täällä suurimman osan elämästään, hänen jos jonkun täytyy löytää tie ulos.

-Mutta entä jos emme löydä portaalia? Entä joa myöhästymme? Se on paikoillaan enää 10 tuntia!

-Luuletko etten tiedä?! Kymmenessä tunnissa tuntemattomien vesien halki? Entä jos osumme vaikka karikolle? Viimeistään silloin olemme tuhoon tuomittuja!

Ethanin ilme pehmenee hiukan, kun hän katsoo minua. Poika astuu pari askelta lähemmäs ja pieni, surullinenhymy ilmestyy hänen huulilleen.

-Eikös 100 merirosvoa vastaan taisteleminenkin ollut tuhoon tuomittu ajatus? Silti sinä hyökkäsit ja voitit heidät kaikki.

-Tämä on eri asia, olen hyökkääjä, en ruorimies! En keksi enää mitään, mikä voisi nopeuttaa meitä! ärähdän turhautuneena ja lysähdän työpöytäni edessä olevalle tuolille.

-Sinä keksit jotain, Ethan sanoo ja jättää hyttini hymyillen.

~~

-Ei tuule tarpeeksi, ei suotuisia pintavirtoja, ei vuorovettä, eikä yhtikäs mitään! murisen, kun mietin mahdollisia keinoja nopeuttaa matkaa.

-Tarvitsemme jonkun nopean vesi elukan, joka... mutisen ääneni hiljetessä loppua kohden. -Anya!

Etsin naisen käsiini mahdollisimman nopeasti.

-Missä on merihirviöitä? Missä ne pesivät tai asuvat tai mitä ne rumilukset yleensäkään tekevät päivisin?

-Ööh, idässä pitäisi olla merihirviön pesä, Anya sanoo epävarmana.

-Koordinaatit?

Anya antaa minulle ohjeistuksen ja menen sitten neuvomaan Milonia, joka on ruorissa.

-Mitä? Haluat vaihtaa kurssia? Miksi ihmeessä?!

-Koska minulla on ratkaisu! hihkaisen ja jätän Milonin pähkäilemään ruoriin. Juoksen portaat kannen alle ja etsiydyn Ethanin hytille. Koputtamatta ryntään hyttiin sisään ja keskeytän Ethanin veitsen heitto harjoituksen.

-Minulla on ratkaisu! Me pääsemme täältä pois! hihkaisen innoissani ja hyppelehdin paikallani. Ethan katsoo minua kulmat koholla yllättyneenä.

-Mitä? Miten? hän kysyy ja astelee lähemmäs.

-Merihirviö! Me valjastamme nuoren vesi rumiluksen laivan eteen vetämään meitä kohti portaalia! Lähellä on yksi pesä, josta saamme hirviön, sitten tarvitsen sinua valjastamaan sen ja sitten pitää vain ohjastaa se portaalille!

-Odotahan hetki, eikö tuo ole vaarallista? Järjetöntä? Ethan olisi varmaan jatkanut listaa vielä pidemmällekin, mutta se ei laannuttanut intoani.

-Niinhän oli Coléren valloituskin! Minä olen kapteeni Sparrow, aseiden taitaja, kahdeksannen meren toinen löytäjä ja halki purjehtija!

-Sinä nimesit tämän meren "kadeksanneksi mereksi"? Ethan naurahtaa huvittuneena.

-Sehän se on, kahdeksas meri! hihkaisen innoissani.

-Mutta entä sitten merihirviö? Eikö olisi järjetöntä päästää se meidän maailmaamme? Sehän kävisi kaikkien varautumattomien kauppalaivojen ja merirosvojen kimppuun!

-Ei se pääse mukaan, vapautamme sen ennen portaalia, selitän innoissani ja pyyhällän ulos huoneesta. Ethan seuraa perässäni päätään huvittuneena pudistellen.

-Hawk! Etsi minulle pisin ja vahvin köysi, mitä laivalta löytyy! Ei, etsi sittenkin kettinkiä! huudan miehelle, jonka tiedän torkkuvan säkki kasassa portaiden alla. Kuten yleensäkin, olen oikeassa ja Hawk kompuroi esiin ja ryntää etsimään kettinkiä.

Marssin Ethan takanani ruorikannelle ja alan selittää Milonille suunnitelmaa.

Hänen naamansa näyttää venähtävän hiukan, kuultuaan merihirviön lassoamisesta laivan eteen.

-Merirosvoprinsessasta on kasvanut kuningatar! Milon lopulta mutisee ja hänen ilmeensä varmaan luokitellaan ylpeäksi.

-Oikeastaan prinsessasta kruunataan kuningatar, hän ei kasva sellaiseksi, Ethan korjaa hyväntuulisena.

-No emmekös me tässä kruunajaisiin olla menossa? Milon hymähtää, viitaten minun ylenykseeni.

Hellou!

Tää luku jäi säälittävän lyhyeks, mutta parempi sekin kuin ei lukua ollenkaan, eikös?

En jaksanu oikolukee läpi joten sori virheistä. Toivottavasti tää luku on kuitenki tarpeeks tältä erää, yritän kirjottaa ens luvusta sitten pidemmän ja laadukkaaman. ☺

Bye bye, hyviä luku hetkijä!