the Pirate's life Maailman ääriin

6. Meritaistelu

-Hei kapu! Pärjäätkö noilla? Milon huutaa ruorista. Heilautan miekkojani ja teen pari hyökkäys liikettä.

-Eivätköhän nämä yhteen taisteluun kelpaa! huudan takaisin ja otan kiinni Ethanin heittämän teroitus kiven. Vetelen kivellä miekkojen teriä pitkin vedoin.

-Onko luoteja? Ethan kysyy huolehtivasti. Työnnän miekat huotriin, jotka ovat liian isot näille miekoille ja vetäisen pistoolini huotrien alta kotelostaan. Avaan lippaan ja näytän Ethanille kahta viimeistä luotia. Hän alkaa kaivella taskujaan ja heittää minulle löytänsä luodit.

-Ei ohi ammuntoja, Ethan sanoo vakavana ja menee sitten kannen alle.

-Anya! huudan oppilaalleni. Nainen kiipeää parhaillaan alas mastosta ja kiihdyttää vauhtiaan kuullessaan huutoni.

-Niin, kapu? Anya sanoo hiukan hengästyneenä, kun saapuu luokseni.

-Teroita miekkasi, treenaa puolustusta ja valmistaudu, vihollinen on pian rinnallamme, ohjeistan Anyaa ja lähden sitten Ethanin perään kannen alle.

Kuten oletinkin, löydän hänet tykkikannelta antamassa määräyksiä. Tykkimiehet lataavat tykkejään tottunein ottein ilman hermostuksen tippaakaan.

-Hei kapu! Se merihirviö juttu aiheutti täällä vähän vaurioita! joku huutaa edempänä. Harpon äänen luokse.

-Se on ihan mutkalla, sanon järkyttyneenä. -Miten tuo on mahdollista?

-Se oli varmaankin jostain syystä ulkona, kun vapautimme merihirviötä, Ethan sanoo takaani. -Ja otti osumaa kivikosta.

-Onko meillä korvaavaa? kysyn ja etsin katseellani vara tykkejä.

-Ei, meidän piti täydentää vasta Coléressa, mies vastaa ja kiinnittää tykin paikoilleen.

-Eikö toiselta puolen laivaa voi tuoda? Punatakit hyökkäävät paapuurista, emme tarvitse tyyrpuurin tykkejä.

Milon ryntää erittäin vihaisen näköisenä luoksemme.

-Niitä on kaksi. Kummallakin puolella laivaa hetkenä minä hyvänsä! Milon ärisee vihaisena.

-Mitä?! Melkoinen vastaan otto komitea! huudahdan itsekin vihaisena. -Meillä on vajaa tykistö, ei miekkoja ja luoditkin ovat lopussa!

-En olisi uskonut, mutta nyt siitä pirullisesta meripedosta olisi hyötyä! Milon ärähtää entistä vihaisenpana.

Marssin edellä kannelle arvioimaan tilannetta. Toinen paapuurista, toinen tyypuurista, mumisen itsekseni.

-Jäämme ristituleen, Ethan toteaa.

-Ellemme anna niiden tykittää toisiaan, murahdan ja marssin kiireellä ruorikannelle.

-Noniin kaikki! Nyt menee huonosti, mutta minulla on silti hullu suunnitelma! huudan miehistölleni. -Laivojen välillä ei vaihdeta, kaikki pysyvät täällä!

-Me jäämme kahden täysin varustautuneen laivan väliin, jotka kulkevat täysin purjein meitä kohti, Milon murhtaa takanani. -Mitä sinä meinaat.

-Ankkurit meillä silti on, sanon ovelasti.

-Ethän sinä tarkoita, että me...

-Teemme äkkipysäyksen, kun ne ovat rinnallamme. Täysillä purjeilla vahvaan myötätuuleen ne menevät ohi ja vain osa tykeistä osuu meihin.

-Kai sinä tiedät, että se ei toim... Milon murahtaa, muttei saa sanottua lausettaan loppuun, kun keskeytän.

-Laiva ei välttämättä kestä enää näitä äkkipysäyksiä ja tiukkoja kaarteita, mutta olemme pian Coléressa ja Blue voidaan korjata. Nyt pitää vain päästä eroon näistä kahdesta.

Milon yrittää vielä sanoa jotain, mutta en jää kuuntelemaan häntä.

-Laittakaa tykit valmiiksi, sulkekaa purjeet ja nostakaa lippu liehumaan. Olkaa valmiina avaamaan purjeet merkistäni, tulee äkkilähtö, huudan vielä miehistölleni ja marssin ruoriin.

-Kapu, merkistäsi, Milon sanoo nyrpeänä. Laivat lähestyvät. Purjeet vedetään kiinni ja laiva hidastaa jo valmiiksi. Viholliset puolestaan lähestyvät täysin purjein.

-Yksi... kaksi... Nyt! huudan, kun laivat ovat rinnallamme. Tykit laukeavat. Blue pommittaa vihollisia ja viholliset meitä.

-Ankkurit! huudan heti perään. Ankkurit pudotetaan veteen. Menee hetki, kun ne osuvat pohjaan ja jäävät kiinni ja sitten vauhtimme pysähtyy. Tykit kajahtelevat, kun vihollis laivat purjehtivat ohi tajuamatta mitä tapahtui.

-Ankkurit ylös! huudan. Miehet alkavat nostaa raskaita ankkureita ylös.

-Tämä on joko taikuutta tai todella hyvää onnea, Milon murahtaa käydessään tarkastamassa laivan vaurioita. -Ei mitään vakavaa, kapu.

-Purjeet auki! huudan. Purjeet aukeavat ja navakka, miltei raju tuuli tarttuu niihin vieden meitä taas nopeasti eteenpäin.

-Keventäkää lastia! Heittäkää turhat tynnyrit ja se rikkinäinen tykki pois! Ethan karjuu ja juoksee auttamaan laivan kevennyksessä.

Vihollis laivat sen sijaan yrittävät puolestaan kiireen vilkaa saada purjeensa auki, jotka sulkivat hölmistyneinä Bluen jäädessä jälkeen.

-Tykit! huudan ja miehistö alkaa tykittää. Viholliset ehtivät tuskin edes vastata tuleen, kun olemme jo hyvää vauhtia ohittamassa heidät.

-Heittäkää ne pois! Ethan huutaa kannella ja heittelee tynnyreitä menemään yli laidan. Osa miehistöstä tekee saman. Kohta vääntynyt tykki kannetaan esiin ja sekin uppoaa pian syvyyksiin. Laiva kevenee ja etenee nopeammin.

Nostan hattuani pilkallisesti, kun ohitamme viholliset. Huomaan toisen laivan kapteenin paiskaavan hattunsa kannelle vihaisena, koska purjeet olivat menneet solmuun hätäisen toiminnan takia.

-Hahahah! Sparrow se osaa yllättää! Milon naurahtaa ja kaappaa minut syliinsä.

-Milon! ärähdän ja rimpuilen irti. -Käyttäydy rosvosti tai jätän sinut Coléreen!

-No sinneppä ei olekaan enää pitkä matka, Anya hihkaisee ilosena. -Jos se siis on tuo tuolla.

Anya osoittaa kohti kallioista rantaa, jonka yltä kohoaa kivimuuri.

-Ohoh, sitähän on laajennettu, totean leveä hymy huulullani.

-Täytyyhän kolmelle kuninkaalle ja merirosvoprinsessalle olla tilaa! Milon naurahtaa ja katsoo ylpeänä kohti linnoitusta.

-Kunhan laiva vain kestäisi sinne asti, joku sanoo kannella. -Ruumassa on melkoinen reikä.