You And Me - Together

Luku 8 ~ "Heitiks sä mua just lumipallolla?"

Nellin nk

Pyörin sängyssä enkä saanut millään unen päästä kiinni. En tiedä, mikä minua valvotti, mutta tämä valvominen oli erittäin ärsyttävää. Martinus uhkauksistaan huolimatta tuhisi vieressäni ja oli niin syvässä unessa kuin ihminen voi vaan olla. Huokaisin syvään ja kierähdin selälleni viskaten peiton samalla pois päältäni. En kuitenkaan pysynyt kyseisessä asennossa kovinkaan kauaa, kun käännyin kyljelleni kiskoen peiton takaisin päälleni. Kurottauduin yöpöydällä olevaa kännykkää kohti, ja saatuani sen sormiini painoin kotinäppäintä, minkä takia näyttöön syttyi valo. Numerot kertoivat kellon olevan 01:32 eli olin pyörinyt sängyssä melkein kaksi tuntia. Vaihdoin jälleen asentoa, ja nyt tuijottelin Martinusta, ja peitto päätyi jalkojeni väliin siten, että toinen jalka oli peiton alla ja toinen päällä. Asetin kädet poskeni alle, ja pieni hymy nousi huulilleni. Miten ihminen pystyi olemaan näin onnellinen vain sen takia, että toinen ihminen oli vieressä? Toisaalta, parhaimmat hetket koetaan usein niiden kaikista rakkaimpien kanssa, ja Martinus oli tällä hetkellä minulle se tärkein ja rakkain ihminen.

"Miks sä tuijotat mua?" uninen mutina keskeytti ajatteluni saaden minut hieman säikähtämään. "Mikset sä nuku?" samainen ihminen jatkoi kyselyään ennen kuin olin ehtinyt edes rekisteröimään aikaisempaa kysymystä kunnolla.

"Mä en saa unta", myönsin ja pyörähdin selälleni. "Voidaaks tehä jotain?" pyysin ja käänsin päätäni sen verran, että näin unisen Martinuksen.

"Joo, nukkuu", poika vastasi hymähtäen ja vetäisi peiton paremmin päällensä. Meillä oli onneksi molemmilla omat peitot, koska peitosta olisi varmasti tullut sota.

"Mut mä en saa unta", valitin ja nousin istumaan. "Voidaaks mennä pulkkamäkeen?" ehdotin, ja Martinus avasi silmänsä.

"Keskellä yötä?" norjalaispoika kyseenalaisti ehdotustani, mutta nyökäytin vain päätäni. Jostain syystä aloin innostumaan yöllisestä laskettelureissusta ja sain lisää virtaa.

"Martinus, kiltti", anelin ja aloin ravistella poikaa kaikilla voimillani.

"Nelli, nyt on yö, ja siel on ihan älyttömän kylmä", poikaystäväni yritti puhua minulle järkeä samalla, kun tarrasi käsiini, jotta lopettaisin tuon ravistelun. "Tuu ennemmin tänne", Martinus tokaisi ja kiskaisi minut päällensä, minkä jälkeen kietoi kätensä tiukasti ympärilleni. Normaalisti olisin jäänyt tähän enemmän kuin mielelläni, mutta nyt kiemurtelin itseni vapaaksi pojan otteesta. Jäin tuijottamaan ruskeasilmäistä söpöläistä suu mutrussa ja kädet puuskassa.

"Martinus-rakas, en pyydä sult tänä vuon enää mitää, jos tuut", jatkoin suostuttelua, tarrasin tuon lämpimään käteen ja aloin ravistella sitä. Martinus ei jännittänyt kädestään yhtäkään lihasta, minkä takia se oli kuin ylikypsä spagetti.

"Mikä oli?" poika kysyi ja kohotti pienesti kulmiaan.

"Martinus-rakas", toistin ja hymyilin pienesti.

"Mä en vieläkää oikei kuullu."

"Idiootti", mutisin virnuillen. Martinus tuhahti hiljaa ja nousi hitaasti istumaan. "Ei vaiskaa, vaan Martinus-rakas", hymyilin saaden Martinuksenkin hymyilemään oikein leveästi.

"Ehkä mun sit tarvii tul, ku sä noin nätisti pyysit", poika lupautui ja haukotteli pienesti.

"Jes!" hihkaisin ja pomppasin pikavauhtia ylös sängystä. "Jos meil ei olis tätä tyhmää vetoo, ni antaisin sul pusun", virnistin ja marssin vaatelipaston luo. Avasin sen ylimmän laatikon ja löysin etsimäni ilman suurempia ongelmia, koska kyseinen harmaa collegepaita oli päällimmäisenä. Koska ulkona tosiaan oli hieman vilpoinen, kaivoin laatikosta myös mustan pitkähihaisen, jonka laittaisin colitsin alle.